Muistan, että eräässä jaksossa keskusteltiin jotain hampurilaisista. Se liittyi siihen, että Hese osti Carrolsit, joita uhkasi sukupuutto. Tiedättehän tuon amerikkalaisketjun, joka löysi uuden kodon kylmästä pohjolasta. Jostain syystä ns. helsinkiläiset olivat peloissaan siitä, että turkulaiset tulee pakkosyöttämään hampurilaisia, jotka sisältävät majoneesia. En moista tajua, sillä kaikkihan ovat tervemenneitä Mäkkiin.
Nykyään Caroja on yhä kourallinen, vaikka useimmat hävisivätkin. Nämä loputkinhan ovat vain Carrolseina esiintyviä Hesejä, mutta kuitenkin. Helsingistä löytyy yksi ihan paraatipaikalta Aleksilta. Kävin tyyppaamassa jo joku aika sitten. Jostain syystä päädyin testauksessani Carolina-ateriaan. Kai perusteena oli se, että halusin perusvahvan suorituksen. Jos haluat testata jääkiekkojoukkueen vahvuuden, älä mee ykköskentän sentterin puheille, vaan laita testipenkkiin kolmoskentän laituri. Sama pätee hampurilaisravintoloihin.
Ja tää laituri oksensi cooperissa jo kilometrin jälkeen. Pettymys, pettymys, pettymys eikä mitään asiaa pleijereihin... Ranut oli muistaakseni luokattomia ja itse purilainen mitäänsanomaton. En vain tajua. Onko joku statussymboli, että pitää käsissään erilaista hampparipaperia? Carrols on jotenkin old-schoolia, siististi cool? Tiedän, että ihmisetä käy täällä. Heitä näkee ikkunan läpi ja tunnen jopa sellaisia. Selitys, please.
Laitan sen kolmanneksi peruspaikkojen pyhässä kolminaisuudessa: 1) Mäkki 2) Hese 3) Carrols.
Kyse on irti päästämisen vaikeudesta. Kaikki oikeat Carrolsistit hyväksyivät hiljaa sisällään Hese-kaupan varmistuttua tuon entisen hampurilaisikonin kuoleman, mutta veri vetää alkujuurille, Aleksin ja Keskuskadun kulmalle. Jos katsoo tarkkaan ikkunan takaa näkyviä ihmisiä, voi heidän kasvoiltaan tarkkanäköisin havaita kyyneleen silmäkulmassa. Jos pureutuneiden ja surullisten kasvojen seasta havaitsee hymyn häivähdyksen, on kyseinen henkilö varmasti unohtunut muistelemaan, kuinka joskus mokasi treffit tarjoamalla "romanttisen illallisen" naiselleen juuri täällä, tai miten eeppisen dokausreissun jäljiltä lohduttava rasva-, suola- ja hiilarivitamiinitäydennys löytyi tältä tiskiltä.
VastaaPoistaJäljellä on enää irvikuva siitä Suuresta Mahtavasta joka joskus oli. Aivan kuin Helsingin McDonaldsien legendaarinen "majoneesivyöhyke", se oli liian hyvä ollakseen totta.
Kannattaa muuten panna merkille, että tämä tyly hylkäys ei ole Carrolsin historian ensimmäinen. Ketjun saavuttua Suomeen 1975 jo vuotta myöhemmin alkuperäinen amerikkalainen ketju vaihtoi nimeä ja vain tänne pohjolaan jäi reliikinomainen Carrols -nimi. Historia siis toistaa itseään.
Carrols ei luottanut pelkästään majoneesiöverien aiheuttamaan pikaeuforiaan, vaan laatuun. Muistelkaa vaikka Carrolsin tv-mainoksia - ja ennen kaikkea vertailkaa niitä saman aikakauden Hesburgerin vastaaviin tuotoksiin. Tuolloin Hesburger oli korkeintaan hampurilaisravintoloiden Robin Hood / Tarjoustalo / Muu, mikä: Halvalta näyttävää paskaa ihan yhtä kalliilla kuin kaikki muutkin. Mutta sehän suomalaisille maistuu. Ikävä fakta, joka tästäkin suomalaisen hampurilaisravintolakulttuurin farssista on todettavissa.
Itselläni Carrolsilla on aina erityinen paikka sydämessäni. Se on nimittäin ensimmäinen hampurilaisravintola, jossa hampaani ns. "kiekkoon" ensikertaa upotin. Tämä tapahtui Tapiolassa joskus 80-luvun lopulla, kun Hese oli vielä naantalilaisen nakkikioskinpitäjän egonsilittely-yritys Turun hansakeskuksessa.
Mites Koivisto tuo Rolls? Omasta mielestä ainakin Carrolsin pesee mennen tullen.
VastaaPoistaRolls, nimenomaan. Se on hyvä. En ole käynyt varmaan 10 vuoteen, mutta muistan, että Rolls peittosi mennen tullen heset ja mäkit.
VastaaPoistaTerävä huomio. Rolls, tuo unohtuneiden unelmien paikka. Heti kun löydän Rollsin, lupaan käydä ja kirjoittaa siitä jutun. Mullakin on hyvä fiilis ollut aina Rollssista.
VastaaPoistaMä en Rollsia jostain syystä miellä kuitenkaan samalla tavalla hamppariravintolaksi kuin nuo kolme muuta... Se on ollut jotenkin grillimäinen mielikuvissani, mutta voin olla väärässäkin.
VastaaPoistaLisäksi pikaisen verkkotutustumisen perusteella näyttää siltä, että Rollsia ei saa nykyään perustaa, jos ei viereen perusta Teboilia. ABC-Suomi on erikseen, siellä elämä keskittyy huoltsikoille, mä haluun kävellä hampparilleni :)
pakko puolustaa carrolssia että oranssipaidoilla on samasta työnantajasta huolimatta todella paljon korkeampi työmoraali kuin perusheseläisillä. carolinan pleinimajoneesi tekee siitä varsin vaikeasti lähestyttävän, kokeile ens kerralla clubia, mucho mucho bueno !
VastaaPoistaVaiettu faktahan on, että Hesen ostaessa Carrolsin, tuhosi se ravintolasta kaiken muun paitsi logon. Purilaiset ovat aivan täysin samaa tavaraa kuin naapurikorttelin Hesessä koppuroiksi käristetyistä ranuleista puhumattakaan. Joka kerta syötyäni Helsingissä ko. paikassa minut valtaa vihantunne niin yksinkertaisen asian kuin identiteetin säilyttämisen tyrimisestä. Minulle Suomessa on nykyisin vain yksi purilaisketju, jonka nimi alkaa M:llä.
VastaaPoista