Joskus the chase is better than the catch

Jo kahdessa eri tilaisuudessa olen juonut kuvan viiniä. Motörhead-orkesterin nimikkovinkkua. Kumpikaan pullon ostaneista miekkosista ei tietääkseni ole bändin kova fani, mutta kai bändi on tarpeeksi rock, jotta sen voi ostaa, vaikka musa puuduttaisikin.

Valitettavasti kuitenkin tässä tapauksessa ajatus viinistä ja sen ostaminen on se hauskin osa, ei sen nauttiminen. Ekalla kerralla join tavaraa bileruoan taustalla, toisella kertaa lipitin pari lasia muutaman oluen päälle. Ekalla kertaa en digannut, toisella kertaa tavara meni notkeammin alas, mutta eipä ole hääviä, sanoisin. Vähän kuin yhtyeen musa siis: menettelee, jos ottaa pari bisseä alle.

Hinta-laatusuhde on sekä Mötikän viinissä että bändin levyissä sama. Kummastakaan en maksaisi 15 euroa kuin korkeintaan huumorimielessä. Alun perin tätä sai alkosta vain laatikkokaupalla eli kuusi pulloa kerrallaan, mutta saamiemme tietojen mukaan nykyään sitä saa pullottain myös. Aussiviini muistaakseni.