Kemusyöminen 2: paremman väen pippalot

Kuten alakulmasta näkyvästä kauluspaidan hihasta voidaan päätellä, nyt ei olla missään latotansseissa vaan fiineissä juhlissa. No ei, en siitä tiedä, mutta ruoka oli olevinaan fiiniä ja viiniä sai seisovasta pöydästä, eli keskimääräistä paremmin.

Lähiruokaa ja luomua taisi olla useimmat appeet tuolla. Mieluummin olisin syönyt hyvää ja maukasta, mutta minkäs teet. Tein niin sanotun koivistolaisen swooppauksen seisovaan pöytään. Kaikkea mahdollista ainakin vähän. Ja kyllä taisi taas olla helmiä sioille meininkiä, kun kaikki kuvan emmeet oli mielestäni aika turhia. Miksi järjestää kemut, kutsua muutama sata ihmistä paikalle, tarjota kallista ruokaa ja sitten tuollaista. Ei tainnut olla ees mitään lihaa! Voi voi, ite pitäisi kaikki tehdä.

Jälkiruoka ei ollut paskempaa, mutta melko minimalistinen. Viini oli hyvää, mutta se toisaalta useimmiten on. En muuten näissä kemuissa päässyt sörssäämään kaikkea samalle lautaselle. Yritin esittää sivistynyttä vieraassa seurassa. Mutta lautaseen liittyy kirjoituksen sivujuonne. Tällaisissa tilaisuuksissa, joissa joutuu lautasen kanssa taiteilemaan ja minglaamaan, niin lautasen reunassa on metallivipsutin, johon saa viinilasin roikkumaan. Ei näy kuvassa, mutta tiedätte, mitä tarkoitan. Ne on aina vähän pelottavia: jotta et näytä ihan jormalta, pitää viinilasin antaa roikkua siinä, mutta silti se näyttää siltä, että kohta putoaa. Pitänee ostaa tuollaiset kotiin ja treenata...