KORRUPTIO: Ministeritason erhe

Leinonen korruptoili lämpimästä limpparista, joten heitänpä minäkin lusikkani hänen soppaansa. Kirjoitan vuodesta 2009, eräästä asiasta, joka vieläkin vaivaa minua.

Nokkelimmat varmaan muistaa sen, kun kiinalaiset kiersivät kauppakomppaniansa kanssa Eurooppaa. Olivat täällä solmimassa yhteyksiä ja muuta mukavaa. Meikäläinen oli tulessa silloin, kun valtuuskunta kurvasi Suomeen. Väyrysen Pave ja Pekkarisen Maukka olivat järkänneet bileet, mutta syyllistyivät virheistä ehkä törkeimpään.

Lasipullokola on kolista kauneinta. Lämpimässä hikoileva, suorastaan helmeilevä, kylmä pullo täynnä kolapuun nektaria: niin se on tarkoitettu juotavaksi. Kolaa oli tarjolla noissakin kemuissa, mutta lämpimänä. Toimittajaraukka kuunnellut ja katsellut ihme pokkurointia monta tuntia ja viimein ottaa pullon puhvettipöydästä. Voi mikä pettymys! Lämmintä kolaa, missä me ollaan, Neuvostoliitossa?!

Leinosta leffavertauksin edelleen kopioidakseni sanoisin, että se on sama kuin tekisi killerihyvän käsikirjoituksen, hommaisi parhaan mahdollisen tuottajan ja huippuvisionäärisen ohjaajan, mutta valitsisi pääosaan Adam Sandlerin. Eiiiiiih, metsään meni Paavo!

Toimittajathan ovat totuudentorvia ja aina objektiivisia, kuten tiedetään. Joskus juttuihin kuitenkin saattaa tulla toimittajan mielikuvia ja muita makuja joukkoon. Olemmehan kaikki ihmisiä. Jos tarjoiluissa on neukkumeininki, se tarttuu koko juttuun. Jos kola olisi ollut kylmää, kuka tietää, olisiko ehkä muutaman sadantuhannen ihmisen silmäilemä reportaashi ollut silloin positiivisempi. Opetus on: jos haluat hyvää pressiä, pidä kolat kylmässä.