Virheestä ja siitä kuinka siitä opitaan

Kebab ranuleilla. Hyvää, mutta pizza olisi ollut parempaa.

Ei, en tarkoita sitä virhettä jonka tekisit jos et äänestäisi minua Vuoden Lehtikuvat 2010-kilpailussa. Vaan sitä virhettä kun astelet ravintolaan ja kuvittelet ottavasi vaihtelun vuoksi jotain muuta kuin pizzan. Sama pätee paikkoihin josta saa hampurilaisaterian. Otat sen, koska muuten petyt. Jos paikasta saa pizzaa ja hampurilaisaterian, heitä kolikolla. Jos sinulla ei ole kolikkoa, ota pizzaa. Ota aina pizzaa.

Galaktinen hallitsijamme Xenu on rakentanut pizzan täydelliseksi sen takia, että sen päälle voi laittaa mitä vain. Älä siis käännä selkääsi herrallesi vaan valikoi täytteesi tuorein silmin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että maista jotain epäilyttävää persikkapizzaa, jotta osaisit arvostaa taas special operaa. Joskus pitää katsoa kauas, että näkisit lähelle.

Katarsiskokemus, jonka kokee kun saa eteensä annoksen joka selkeästi häviää jo ulkoisestikin pizzalle on kasvattava elämys. Se alaselän velttous joka iskee välittömästi mokan tajuamisen jälkeen on epämieluisa tuntemus, jonka tarkoitus on kasvattaa sinua ihmisenä. Esi-isiesi geenit kertovat sinulle, että olisi pitänyt ottaa pizzaa.

Älä väistele evoluutiota, ota seuraava askel, ota pizzaa.

-----

P.S. Kiitos minunkin puolestani kaikille aktiivisille lukijoille 400. artikkelin merkkipaalun ohittamisesta! Ihan pelkästään Koivistolle en olisi jaksanut kirjoitella paria sataa artikkelia syömisistäni.