Eräs kommentaattori totesi täällä, että kaikki meistä voivat juoda Coca-Colaa, mutta harva voi opiskella sen luentosalissa. Ei muuten valitettavasti pidä paikkaansa. Ituhipit eivät tietty anna kokista vesoilleen, mutta on surullisempikin tapaus.
David Vetter syntyi vuonna 1971 Texasissa. Hän kärsi immuniteettisairaudesta, minkä takia hän joutui viettämään koko elämänsä jonkinlaisessa happiteltassa. Boy in the bubble, kuten häntä ja erästä toista poikaa kutsuttiin. Itse päädyin lukemaan tästä tapauksesta, kun Seinfeld-sarjassa vitsailtiin aiheella.
Ihmisruumis kai on äärettömän herkkä pöpöille, jos immuniteettisysteemi ei toimi. Tämän johdosta David vietti suurimman osan elämästään teltassa, jossa pystyi ottamaan kuusi askelta yhteen suuntaan. Tautia yritettiin parantaa lopulta selkäydinsiirrolla, mutta yritys epäonnistui. David kuoli jonkin aikaa leikkauksen jälkeen 12-vuotiaana.
Luonnollisestikin tilan huononnuttua poika otettiin pois teltasta. Yksi osa pojan suojelua bakteereilta oli ollut se, että kaikki ruoka, mitä telttaan vietiin, piti vähintään vuorokauden ajan olla jotenkin puhdistettavana ja ilmattavana. Tämä tietysti vaikuttaa ruokien makuun ja olomuotoon. Yksi näistä ruoista oli Coca-Cola, jonka mainoksia David oli nähnyt televisiosta. Poika kovin halusi juoda sitä, mutta eihän se samaa ollut, kun juoma oli vuorokauden ajan auki.
Kun kuolemansairas David otettiin pois teltasta, hänen äitinsä mukaan pojan ensimmäisiä toiveita oli saada juoda kokista. Melko yksinkertainen toive kuolevalla lapsella. Lääkärit olivat kuitenkin sitä mieltä, että Davidille ei hänen huono kuntonsa huomioonottaen voitu antaa kokista. Vähän myöhemmin David kuoli - eikä hänen toiveensa koskaan siis täyttynyt.
Sikäli kun voimme Wikipediaan luottaa, tämä tarina on tosi. Surullinen tapaus kaikkineen, mutta oma erikoismausteensa kuolemassakin. Olisivat nyt antaneet pojalle kolaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti