Kun nälkä yllättää

Kauppaanhan ei kannata mennä nälkäisenä. Kärryistä löytyy heti kaiken maailman herkkuja (tavallista enemmän) ja kassan norsunvittunaama vaatii sinulta vähintään kolmea kymppiä rahaa. Ei näin. Sama homma toistuu myös nälän yllättäessä tien päällä. Silloin tulee ostettua se iso annos vaikka mediumi riittäisi vallan hyvin. Näin kävi minulle, pohjoisen pallonpuoliskon komeimmalle kansalaisjournalistille, viime viikonloppuna.

Menin Torikeitaan luukulle avoimin mielin, vatsa oli kuin tyhjä kanvas, jolle voisin maalata mitä villeimmät kebablihalliset nautintoni. Päätin olla pihistelemättä ja laitoin rapian kymmenen euroa isoon kebabbiin ja vähän lisää kolajuomaan. Tiesin jo tässä vaiheessa että nyt tuli ammuttua lonkalta hieman korkealle.

Toriskeidan Lordikebu on omaa luokkaansa järjettömyydessään, mutta kyllä tämä isokin on aika jytky. Annosta on helppo arvostaa kun sen ulkomuoto on viimeistelty laittamalla se liian pieneen rasiaan. Annoksen koko tulee myös hyvin esille jos rasia ei mahdu kiinni. Pieni mutta hienolla tatsilla tehty viimeistely tuo aina lisäpisteitä tällä tasolla. Sitä tuntee itsensä tärkeäksi ja tuntee saavansa rahoille vastinetta.

Ateria oli maittava, mutta on pakko antaa hieman palautetta tuon salaattimömmön liian suuresta määrästä. Sitä jää aina yli, koska kokoiseni normaali kuolematon ei jaksa syödä koko annosta. Liha ja ranut pitää jaksaa syödä, mutta salaatille ei niin väliä. Lisäksi puolen litran muovipullokola hoitaa kyllä hommansa, mutta lasipullo tai tölkki on aina elegantimpi vaihtoehto.

Pienellä hiomisella tämäkin annos olisi voinut olla täydellinen.