15.10.2010

Dorkaa lounasseuraa

Päädyin eräs päivä syömään Rauhankadulla jököttävään kansallisarkistoomme. Tai siis en syönyt missään pölyisessä kammiossa, vaan Cafe Hausenissa, vai mikä se lieneekään se Amican paikka siellä ylhäällä. Seurassani oli eräs Suomen lupaavimmista historiantutkijoista ja lähiympäristössäni joukko jurpoja.

Vanhuus tuo viisautta, sanoo nimenomaan tuo kuuluisa vanha kansa. En tiedä, sosiaalista viisautta se ei ainakaaan muassaan kanna. Olimme syömässä joskus puolen päivän aikaan, kovimmassa ruuhkassa. Paikka on sellainen pieni kusiputka, mutta riittävän suuri tähänastisilla yrityksillä. Lounasruokapaikoissa nimittäin syödään ja sitten mennään pois. Se on paitsi tehokasta työnteon kannalta, myös kohteliasta muita kohtaan.

No mutta, eiköhän tällä kertaa ollut jotain vanhoja mummeleita pari pöytää täynnä. Perkele ihmiset mahdu syömään. Arvatenkin sukututkijoita, tähän välillä totaalisesti käytöstapoja vailla olevaan vanhempaan väkeen olen törmännyt ennenkin. Ei jaksa. Vanhoille ihmisille tiedoksi, että jos haluatte jaaritella jostain, menkää vaikka Fazerin kahvilaan ja antakaa lounasihmisten istua, jos paikka on täynnä. Niitä sanotaan hyviksi tavoiksi.

Ruoka oli aika jees. Reilun kuuden euron hintaan sai saksalaistyylistä makkaraa, lämmintä perunasalaattia ja ilmeisesti jotain kaalijuttua. CH:lla käyn jatkossakin, vaikka jästipäitä asiakkaina onkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti