Kello ei soinutkaan

No niin, nyt joku lukija siellä jo älähti. Kimmo Lohtajalta heti ainakin alkoi ajatella, että mitä se Koivisto nyt taas löysäilee, kun kuvasta heti vihannekset iskee silmään kuin miljoona volttia. Ennen kuin tuomitsette, antakaa mun selittää.

Katsokaas, kaikki on suhteellista. Kyllä, lautasellani on vihanneksia, mutta huonomminkin voisi olla. Eräänä päiväni olin töissä ja sain vaimolta tiedonannon, että hän aikoo tehdä kasvisruokaa. Ei siinä mitään, syön mitä vaan, jos se valmiiksi tuodaan nenän eteen.

Lopun päivää korvissani kuului kuitenkin kellojen jylhä kumina. Ja se ei ollut Tuomiokirkon kello, joka kajahteli. Vanhana kirjaviisaana tiesin olla kysymättä, kenelle kello soi, sillä tiesin sen soivan minulle. Alistuin kohtalooni, se oli kasvisruoka.

Mutta mutta, kun tulin kotiin siellä olikin lihamureketta! Hyvää oli, eikä siinä pari kasvispalaa tuntunut missään. Jei!