Laatuaikaa ystävän seurassa

Mia Maria, Rovakatu. Kinkku, Ananas, Aurajuusto.

Hiffasin, eli hifelisöin tänään erään asian. Kävin nimittäin pitkästä aikaa pizzalla, siis oikealla maahanmuuttopizzalla, pakastelättyjä ei lasketa. Olen kutakuinkin toipunut lähiöpizzeriani lopettamisen tuomasta järkytyksestä. Tuo traaginen tapaus vaikutti suhteeseeni pizzaan monilla tavoin, nyt syötyäni taas pizzan ymmärrän tilanteemme. Asioita tuppaa arvostamaan vasta kun niitä ei enää ole.

Olemme kuin kaksi vanhaa ystävää, jotka olivat yhteen aikaan kuin paita ja peppu (osaako joku muuten selventää minulle mihin tämä vertauskuva oikeasti on viittaavinaan?). Kuljimme monet polut käsikädessä, toisiamme tukien. Minä tuin pizzateollisuutta rahallisesti ja hän tuki minua ravinnolla ja fiiliksillä. Kasvoimme isoiksi yhdessä.

Tänään huomasin kuinka hyvää pizza taas oli. Pitkästä aikaa. Tajusin, että meidän ei tarvitse soitella koko ajan toisillemme, tai tavata päivittäin, jotta olisimme parhaita kavereita. Vuosien ystävyyden kasvattama luottamus kumppanin kykyihin kestää kyllä pitemmänkin tauon. Ja yhteistyö maistuu vain raikkaammalta kun on oltu tovi erossa, on kiva huomata että kaverilla on jotain uutta tarjottavaa, uusia kuulumisia maailman turuilta. Täydennämme toisiamme.

Näin aikuisiällä alkaa huomata, kuinka paljon tärkeämpää on viettää laatuaikaa rakkaiden parissa. Siitä tässäkin on kysymys. En oikein malta odottaa seuraavaa tapaamista, siihen tosin saattaa vierähtää tovi, olemmehan molemmat kiireisiä.