Suomi-purilainen

Piti taas mennä Mäkki-lounaalle. Kaupungintalolla (tästedes KT, en jaksa noin pitkiä sanoja) ei ollut mitään hyvää, enkä saanut lounasseuraakaan. No, se on aina kotiinpäin, kun mäkkiin pääsee.

Otin hieman harvemmin syödyn läpyskän, eli ruis-QP:n. Ruishampparit ovat hieman epäilyttäviä, mutta kokeilin rqp:ta (tm Jussi Koivisto, keksin termin tänään) joskus taannoin, kun eräs vakilukijoistamme sitä kehui.

Eihän tuo oikein hampurilaiselta tunnu, vaan joltain HC-reissumieheltä. Hyvä se on silti, ja suosittelen kokeilemaan tätäkin, jos et ole vielä maistanut; pahin mitä tapahtuu on se, että et tykkää.

Hauska (tai surullinen) sattumus oli se, että huomasin lounaalta palattuani facebookista, että ko. suosittelija oli itsekin syönyt rqp:n juuri tänään. It's a small world. Tämä miekkonen oli tosin vetänyt lisukkeiden osalta erään bravuurinsa, jota täytyykin kokeilla, kun seuraavan kerran menen Mäkkiin. Se on hyvä, että nyt on siihen joku syykin, vaikka enhän sitä normaalistikaan tarvitse.