Munkit ovat niin hyviä, että niiden takia saisivat siirtää tornia lähemmäs keskustaa. Jos näin olisi, olisin minäkin ehkä viikonloppuna käväissyt paikalla. Sen sijaan söin yliopistomunkin.
Tampereen yliopiston Alakuppila on ainakin allekirjoittaneen opintoaikaan lisännyt helposti yhden vuoden. Sen verran paljon tuli heitettyä turhanaikaista hetulaa siellä, kun olisi voinut kirjoittaa esseetä tai lukea kansantaloustieteen tenttiin. Jos on opiskelija, tunnelma paikassa onkin voittamaton. Halpaa sumppia ja ensimmäisen viiden vuoden aikana törmäät taatusti tuttuihisi paikalla.
Tällainen vanha mies voi mennä paikalle vain fiilistelemään menneitä. Nyt ei kamuja ollut paikalla, joskin pari tyyppiä tiesin naamalta. Rima kuppilaan menolle on kyllä lyöty matalalle. Kuvan setti taisi olla 1,30 euroa, eli ei todellakaan paha näin raamatullisesta liitosta. Ai mikä-tullinen? No raamatullinen, niin pyhä ja erottomaton osa suomalaista yhteiskuntaa on tämä ikiaikainen liitto: kahvi ja munkki.
En tiedä, oliko tämä joku perjantai tarjous vai mikä, mutta suosittelen menemään paikalle, jos tornille asti ei jalat kanna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti