(melkein) koko viikko salaatin voimalla

Sain viime viikonloppuna niin kovan pizzaähkyn, että päätin syödä koko viikon lounaaksi salaattia. Tämä ei olisi Pallolaajennus ruokablogi, jos en olisi jo ekana päivänä syönyt jotain aivan muuta, mutta loput neljä päivää vedin pupunruokaa.

Kuvissa esiintyvät feta-melonisalaatti, kanacaesarsalaatti, espanjalainen maalaissalaatti ja maalaisjuustosalaatti. Kaiken meille tarjosi kaupungintalon Palmia. Kuvavisahengessä kukin voi pähkäillä, mikä on mikin. Mauista sanottakoon, että kanacaesar on herkkua, kuten tiedetään, ja myös maalaisjuustosalaatti oli kyllä hyvä.

Joskus salaatit ovat kuitenkin vähän liikaa. Feta-meloni onnistui siinä. En olisi kyllä syönyt sitä, jos ei olisi ollut salaattiviikko päällä. Vähän liian kepeää allekirjoittaneen makuun: eineksiä kun katsoo, näyttää siltä, että vettä on annoksessa vähintään 80 prossaa. Niillä annoksillako asfalttisoturin pitäisi jaksaa? Muutenkin koko hommassa oli jotenkin appelsiinimainen (?) maku. En diggaile moista.

Salaattia on ilmeisesti helppo markkinoida maalaisteemoilla, sillä kaksi näistäkin neljästä oli maaseutuhenkisiä. Espanjalainen maalaissalaatti sisälsi sikäläistä munakasta, joka on kyllä hyvää. Jälleen kerran huomasin kuitenkin olevani tilanteessa, jossa söin jotain sellaista, mitä en tunnistanut. Se on hieman tympeää. No, rohkeasti painoin eteenpäin. Viikko päättyi maalaisjuustosalaattiin. Kelpo veto sekin.

Vaikka ruoat oli keskimäärin makoisia, kyllä vähän otti koville katsoa, kun toiset syö pihviä ja leikettä, itse vetelee jotain kurkkua. Maltan tuskin odottaa ensi viikkoa, jolloin pääsen taas ystävieni porsaan ja lehmän kimppuun.

Hämmentävintä kuitenkin oli se, että perjantaina kotonakin vielä söin salaattia. Taisin olla itsekin sitä ehdottanut. Oli helevetin tiukkaa tavaraa kyllä. Tavallisia salaattijudansseja ja lisäksi halloumia, jotain gourmet-kinkkua ja valkosipulilla terästettyä leipää. Haij-jai! Toistan samaa mitä aiemmin, mutta sanon sen silti: jos halloumia ei olisi olemassa, se pitäisi keksiä.