Pallolaajennus ei ole reseptiblogi, mutta tässä tapauksessa reseptin voi kertoa, koska se on idioottihelppo. Keitä makaroni, paista makkara, sekoita, lisää valkopippuri ja olet perillä. Ketsupin runsas käyttö myös pakollista.
Makkaran valinta on aina oma juttunsa. En ole HK:n sinisen tai muiden lenkkien kuluttaja. Yleensä turvaudun tällaisissa tilanteissa grillimakkaraan ja viime aikoina on mennyt aika usein Ukko-Pekkaa, tuota presidenttimme Pehr Evind Svinhufvudin mukaan nimettyä maltillisen hintaista tavaraa. Tämänkertainen oli pekoni-versiota. En tiedä, onko sillä mitään tekemistä pekonin kanssa, mutta meikä menee aina P-sanan kanssa halpaan.
P.S. Pakko muuten mainita kaikille veroeurojen väärinkäyttöä murehtiville ihmisille, että en raapustele tätä blogia töissä istuessani. Niin tylsistynyt en sentään ole. Nämä tekstit voi ajastaa ilmestymään, nääs. Kommentin saatan heittää kyllä.
Pakko muuten painottaa että suurimman osan jutuista meikä kirjoittaa ihan rehellisesti töissä. Koivistolla on ehkä jotain työmoraalia, mulla ei.
VastaaPoistaJohtunee osaltaan siitä, että töissä joudun tekemään töitä jonkun verran.
VastaaPoistaEl touché!
VastaaPoistaTämän ruokalain pikantimpi nimike on koiranruoka. Mutta ei nimi miestä pahenna jne.. joten herkkua on, myös jauhelihaversiona. Pahin virhe on tehdä vähärasvaisesta naudan jauhelihasta ja tummasta makaronista.
VastaaPoistaItse tykkään niin, että makkaran tulee olla jotain euron uunilenkkiä. Se sopii mielestäni paremmin kontekstiin sekä kulinaristisesti että ideologisesti. Ainoa ongelma näissä jööteissä on niiden paksuus: puolittaminen ennen pilkkomista ei riitä, mutta käyrän makkaran neljään osaan halkaiseminenkin on hyvin vaikeaa, mikäli lopputuloksen suhteen on odotuksena symmetrisiä ja samankokoisia paloja (mikä tietysti on ehdoton esteettinen vaatimus). Sipulia on ehdottomasti oltava ja pippurinikin nautin tässä yhteydessä mielummin mustana. Mutta kuten vanha ristiinalainen sananlasku toteaa, on rakkaalla ruoalla monta reseptiä - rakkaimmilla kymmeniä. On joka tapauksessa hienoa, että tällainen jalo ja monet hienommat keitokset maussa heittämällä päihittävä (varsinkin satunnaisina sunnuntaipäivinä) ruoka saa ansaitsemansa huomion myös tällä foorumilla.
VastaaPoistaKoiranruoka, siinäpä vasta nimi!
VastaaPoistaJa täytyypä joo kokeilla halpismakkaralla, kyllähän se selvästikin kuuluu lajiin.
sen verran tarttee nyt vanhempana valtiomiehenä korostaa että mössössä saa ilman muuta käyttää myös laadukkaita raaka-aineita. ei ole mitään syytä tehdä tästä luokkataistelua... no mutta niin tai näin, innostuin tästä blogautuksesta niin että väsäsin mättöä itselleni viikonloppusapuskaksi: ruismakaronilla, chef wotkinin sörkan pekonilenkillä ja joukkoon pari sipulia. toimii niin kuin sata jänistä.
VastaaPoistaAijjai. Klassikot herättävät aina keskustelua, vuodesta toiseen. Pitää varmaan itselläkin päräyttää huomenna mössöt, teen sen perinteiseen tapaan jauhelihasta. Meilläpäin tuo makkara ei ole ollut koskaan mukana yhtälössä.
VastaaPoistaTuli muuten mieleen. Kun kotona aikoinaan tehtiin poronkäristystä ja perunat loppuivat, isäukko duunasi makaroonit ja tehtiin mössöä käristyksestä. Se on aivan helvetin hyvää!
Lappi on lappi ja tuo varmasti hyvää. Se on tietysti helppoa, kun avaa vaan olohuoneenikkunan ja ampuu yhden poron pihaan = poromössö einekset valmiina.
VastaaPoista