Joskus harvoin onni potkii. Tällä viikolla kuitenkin jo kahdesti olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Paikkana on ollut vakilounasmestani
Tiedätte-kyllä-mikä. Aika on ollut osa ongelmaani.
Elämänhallintani on joutunut pahaan syöksykierteeseen viime aikoina. Aika monena päivänä olen nimittäin mennyt syömään jo klo 10.30, eli heti kun salpa ravintolan ovessa on avattu. Ennen vanhaan venytin ruokailua mahdollisimman myöhäiseksi, koska silloin iltapäivä töissä tuntuu paljon lyhyemmältä.
No, on siitä onneksi hyötyäkin ollut. Normaalisti vakipaikkani salaattiantimet ovat aika tylsät: sitä tavallista raastetta, tsiibaletta ja silppua. Nyt kuitenkin kahdesti on ollut myös herkkua tarjolla.
Ekaksi tarjolla oli kalaa, oikein kahdensorttista lohtakin. Oli aika nannaa. Huomatkaa, miten otin myös yhden salaatinlehden, jotta ei näyttäisi niin pahalta kalarohmuamiselta. Tänään keskiviikkona oli puolestaan savuporopiirakkaa. Kauempaa se näytti aika epäilyttävältä, mutta sitten tarkka kuuloni kuuli tuon taikasanan ja lähdin plaanissa kohti. Sekin oli hyvää, liekö itsensä Pajusen jämiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti