Energiajuomakierreportaissa

Kofeiini, guarana ja tauriini. Modernin ihmisen kokaiini, heroiini ja jenkem. Pari kuukautta sitten sain jo apinan harteiltani ja elämän syrjästä kiinni. Lopetin energiajuomat niin sanotusti "kylmänä kalkkunana", päätin vain kylmästi että nyt riitti. En juonut kuin pari tölkkiä viikossa, mutta silti ajoittain tunsin himoa etenkin ES:ää kohtaan. Tiedän ja tunnen etteivät nämä juomat ole minulle hyväksi samalla tavalla kuin kola.

Voin vain kuvitella millaisessa helvetissä maamme teinit elävät päivästä toiseen. Pyöräilen töihin ennen yhdeksää supermarketin ohi ja jo silloin liukuovista purkautuu finninaamoja tölkit kourassa. Miten siinä opiskelusta, tupakanpoltosta, viikonloppukännäämisestä, jälkiehkäisystä ja fritsujen imemisestä mitään tulee kun energiajuomaperkele riepoo sielua? Ei mitenkään.

Itse olin flirttaillut kaman kanssa jo pari kertaa pitkillä ajomatkoilla. Pieniä tölkkejä, mutta energiajuomaa silti. Kaamosaikana rattiin on melko helppo väsähtää ja matkan alkuvaiheessa nautittu juoma pitää valppaana porojen ja vastaantulijoiden varalta. Joku voisi syyttää toimittajaa, joka nukkuu pelkääjän paikalla valokuvaajan ajaessa. Tiesin kuitenkin hyvin, etten ollut kaukana siitä kunnallisen vuokrakerrostalon ovesta jonka takana energiajuomaa kitattiin. Surkeita kohtaloita vailla toivoa huomisesta. All in the game, yo.

Lopullinen isku, lankeaminen, saapui ensin tarjouksen muodossa. Kolme kahden hinnalla. Repsahdin. Sitten tuli viimeinen niitti, samana päivänä jouduin kuvaamaan töissä energiajuoman ostotapahtuman. Sain luvan ostaa firman laskuun tölkin sitä varten. Ostin kaksi, vaikka minulla oli jo kolme.

Nyt hallussani on houkutus jota vastaan on vaikea taistella, se on kuin silkkishortseihin pukeutunut Saatana joka tarjoaa sisäfilettä ja ässäarpoja. Minulla on vielä toivoa jäljellä, koska en vetänyt koko satsia kerralla kuten Charlie Sheen olisi tehnyt. Aion juoda nämä tölkit, mutta sitten lopetan ennenkuin kama vie minulta työn, hevosen, asunnon ja ihmisyyden.