Kasvis vs. fisu

Kyllä se tekee joskus pahaa. Ihmiset ovat erilaisia, mutta samanarvoisia, sehän tiedetään. Ihminen, joka ei syö lihaa, minä olen aidosti sitä mieltä, että se on ihan ihminen. Kyllä silti tekee pahaa, kun kunnon lihansyöjä pistää hynttyyt yhteen kasvissyöjän kanssa. Uunimakkara vaihtuu linsseihin.

Koska olen niin läpeensä mukava mies, minulle tarjoiltiin tänään kahden ruokalajin illallinen Espoon sydämessä. Olen kyllä vähän pettynyt, täytyy myöntää, ruokakutsujen vähäisyyteen ylipäänsä, sillä kalenteristani löytyisi varmasti useamminkin tilaa (vih-vih), mutta tällä kertaa siis sain sellaisen. Osittan ruokana oli ns. kasvishöttöä.

Linssiä, porkkanaa, kukkakaalia ja jotain sellaista. Makumaailmana curry tai jotain. Maistui se joltain ja mielelläni syön (lähes) kaiken ruoan, jota joku minulle tekee ja eteeni kantaa, mutta silti. Kasvisruokien ongelma on se, että ne ei ole pahaa, mutta ei oikein hyvääkään. Söishän niitä elossapysyäkseen, mutta ne ovat hengettömiä.


Toinen laji oli onneksi lohta. Normaalia ruokaa siis. Seuranani ei siis ollut kasvissyöjä ja kasvissyöjä by a relationship, sillä kala ei ollut pannassa. Mikä mahtaa siinä olla erona lihaan? Mistä näitä tietää. Mutta siis kattokaa nyt tuota ruokaa. Onhan siinä jo ulkonäöllisesti ihan erilaista yritystä. Toinen on epämääräinen ja ennen kaikkea epämääräisen värinen eminenssi (kasvispöperöthän on aina tuon värisiä), toinen kaunis kalapala. Tarjoajan mielestä ei varmasti ollut kyse mistään vastakkainasettelusta, mutta kyllähän tästä helposti sellaisen saa.

Minun valintani voittajaksi oli selvä jo ennen maistamista. Se on Mr. Fish.