Vaahtoa, suklaavaahtoa

En ole jälkkärijätkiä. Yleensä kun tulee makiapalan vuoro, olen jo ahtanut itseni täyteen pääruokaa ja pystyn hädintuskin hengittämään. Joskus kuitenkin mahasta jää nurkka tyhjäksi ja sinne sujahtaa jälkkäri, tällä kertaa suklaavaahto. Helvetin tujua kamaa tuppaa olemaan tuollainen suklaamömmö. Epäilemättä pitäisi juosta Stubbin kanssa maratoni, jotta vaahtokalorit palaisivat. Tai vähintään ottaa ulkoministeristä mittaa triathlonin parissa.

En tiedä onko suklaamousse, eli musse, sama asia kuin tämä vaahto. Ehkä tämä vaahto on vielä tiukempaa kamaa. Tuskin tämä mistään mosambikilaisesta raakasuklaasta on tehty, mutta kyllä mulle maistuu suklaa kuin suklaa. Paitsi tietysti tumma suklaa, joka on empiirisesti todettu läpeensä pahan makuiseksi. Tumma suklaa maistuu korkeintaan Hitlerille, edes Göbbels ei lämpeä niin ilkeämielisen makuisesta suklaasta.

Nauttimani vaahto olikin suhteellisen hyvästä mausta päätellen tehty maitosuklaasta. Taidankin ottaa asiaksi kokeilla tehdä omaa vaahtoa, voisiko se olla kolavaahdon johdannainen? Pekonivaahto? Mahdollisuudet ovat rajattomat.