Meetwurstin tulee toimia lyömäaseena

Harvoin tulee tsekkailtua kilohintoja, mutta viimeksi metukkaa ostaessani havahduin puuhaan. Oikeastaan tähän minut ajoi vaihtoehtojen mahdottomuus. Tarvitseeko sitä metukkaa oikeasti olla satoja eri vaihtoehtoja? Onhan siinä puolensa, että saa hevosmetua, valkosipulimetua, pippurimetua, paprikametua ja miniatyyrimetua. Liika on liikaa, koska en osaa päättää mitä haluan. Yleensä haluan vain ihan tavallista kamaa kuitenkin.

Päätin ostaa kerralla kunnon pötkön, ettei tarvisi tuota äsken kuvailemaani länsimaisen ihmisen tragediaa elää ihan heti uudestaan. Pötköissä valinnanvaraa oli tasan kaksi: Venäläinen ja normi. Venäläistä metukkaa en ole koskaan digannut, se maistuu siltä kuin eläimet olisivat vetäneet kaksi askia röökiä päivässä ennen teurastusta. Valinta oli selvä ja Kotasavun pötkön kilohinnaksi tuli noin kuusi egeä. Peruspakkauksien kilohinta huitelee viidentoista euron tienoilla. Kokoomusmetukat maksavat sitäkin enemmän.

Tulee muuten todella hyvä olo kun kaupassa nakkaa metupötkön olalle ja kävelee kassalle. Kassaneitikin tietää who the boss now ja katsoo ihailevasti ostoksieni hienostunutta makua. Pötkö on juuri sen kokoinen, etten tarvitse muovipussia vaan säästän sademetsiä sujauttamalla metukan takkini povariin. Viimeistään tässä vaiheessa muutkin kassaneidit ja asiakkaat tietävät who the boss now.