Kemistä Kokkolaan helvetillisessä ristipaineessa

Hohhoijakkaa. Joulunalusjunamatkani jäi tosiaan mieleen. En ole vielä viittinyt edes kirjoittaakaan asiasta.

VR hoiti homman kotiin suvereenisti. Junani taisi olla noin viisi tuntia myöhässä ja määränpää jäi vain haaveeksi, kun viimeinenkin edes joten kuten toimiva veturi hyytyi Ylivieskaan. Varmasti oli rattoisaa jatkaa siitä Rolloon junalla. Kokonaisuutena se oli niin rankka reissu, että meikäläinen päätti olla vähän aikaa matkustamatta Helsingistä mihinkään, enkä varmasti mene minnekään ainakaan junalla. Mutta...

Asiat olisivat voineet olla huonomminkin. Olin valmistautunut junamatkailuun parhaalla mahdollisella tavalla eli tekemällä eväät ja syömällä. Jos on masu edes puolillaan ei vituta puoliakaan, kuten sanotaan. Aiemmin hehkuttamani Bad Boy täytti pelipaikkansa oivallisesti ja aamulla tein valintoja suorastaan jumalallisessa ohjauksessa.

Junaa odottaessani koin WC:llisen tarpeen. Koska en tuonakaan aamuna halunnut alkaa tehdä kokeiluja suonensisäisten huumeiden kanssa, asematunnelin vessojen käyttäminen ei houkuttanut. Myöskään ennen kasia oikein mikään paikka ei ollut auki. Paitsi Sokoksen Mäkki. Iloisena saamastani vessapoletista päätin tukea tuota lähiruoan valmistajaa ostamalla pari juustoa. Vielä iloisempi olin, kun kävi ilmi, että vaimo ei halunnut syödä toista niistä. Madellessani junassa kohti pohjoista aamuinen juustovalintani kasvoi odottamattomasti korkoa. Hyvä minä!

Pohjanmaalla alkoivat sen sijaan ongelmat. Olin kohtalaisen vittuuntunut "päästessäni" junasta pois Ylivieskassa. Anoppi oli kind enough tullakseen hakemaan meidät asemalta, mutta tarvitsin silti olusen. Eihän sitä meinannut löytyä! Aseman edessä loimotti Halpa-hallin valot, mutta kuten tiedämme, hihhulit ei myy bisseä. Piti kävellä kutvonen hyvin napakassa pakkasessa ennen kuin Rautakirja pelasti. Jääkaapista otettu olut oli ehkä 30 astetta lämpimämpää kuin ympäröivä ilma, mutta silti hyvää.

Toinen ongelma oli määränpäämme eli eräs nimeltämainitsematon kärpäsenlika Ylivieskasta pohjoiseen. Halusin nimittäin pizzaa ja paikkakunnalla oli peräti kaksi kebab-pizzeriaa. Ja molemmat kiinni aatonaattona! Törkeää. Melko kliimaksinen lopetus tälle lievästi vastahankaiselle reissulle. No, ilmeisesti kokkipojat olivat matkanneet jouluksi kotiin tai jotain. Siwa pelasti, mitä pakastepizzoilla oli pelastettavissa.

Loppusaldona sanottava, että kaikki muu paitsi Mäkin juustot jättivät toivomisen varaa tällä reissulla.