20.1.2011

Sano muikku

Menimme vaimon kanssa kauppaan. Se on aina vaikeaa, jos ei oikein tiedä, mitä sitä tekisi ruokaa. On helpompaa, jos sattuu joku himottamaan. Kuinka ollakaan, poistuimme kaupasta muikkupaketin kera.

En muista, olenko näitäkään ennen itse tehnyt. Muisti pätkii, kai olen tulossa vanhaksi. Oli vähän epävarmuutta siitä, kuinka isoista kannattaa sisuskalut ottaa pois ennen paistamista. Netissä neuvottiin kalan perkaus- ja perkaamattomuusongelmaa siten, että silakan kokoa lähentelevät muikut kannattaa perata. Note to self: osta seuraavalla kerralla silakoita verrokkiryhmäksi.

No ei, kyllähän tosta selvittiin. Eipä joukossa montaa isoa ollut, mutta niiltä poistin päät ja sisäelimet, joita he eivät enää itse tarvinneet. Kalaruoat ovat jotenkin syyllistävää laitettavaa. Tiskialtaan pohjalta syyttävästi sinua tuijottavat kalan irtopäät eivät ole kivoja. Kalaraukat, nuo vesistöjemme pikkusamurait. Ajaltelkaa, jos vaikka possunpihveistä jäisi söpö töpselikärsän pää tiskialtaaseen...

Joka tapauksessa muikuista tuli yllättävän hyviä, vaikka kaksi amatööriä niitä laittoikin. Täytyy ottaa vakiohjelmistoon tää setti.

2 kommenttia:

  1. Paistetut muikut on loistavia. Ruisjauhoja, suolaa ja voita. Siinä se.

    Mutta kyllä ihan kaiken kokoiset muikut "puhkotaan" eli poistetaan suolet. Päitä ei tarvi pieniltä poistaa. Parastahan on nimenomaan ne rapeiks paistuneet pikku päät + pyrstö. Mutta että joku söis paskasuoletkin, yök. Puhkominen on helppoa ja nopeaa, vatsan puolelta, pään takaa peukku läpi ja veto; näin lähtee suolet (ja paskat mukana). Nopea huuhtelu, jauhotus ja herkku on pannulle valmis. Eikä ees maksa paljon.

    VastaaPoista
  2. No, live and learn... at least we lived.

    VastaaPoista