Sitten pussi ei enää ollutkaan aina punasininen, vaan vaihtoehtoina oli myös minttudumle, lakudumle, mangodumle ja ties mitä alkuperäiselle tyrmäyksellä häviävää paskaa. Sitten tulikin sitkeääkin sitkeämpi dumletikkari (kuvassa), joka jopa vähän maistui alkuperäisille dumleille. Uskoa brändiin loi myös hiihtokeskuksessa ensimmäistä kertaa maistamani dumlekaakao. Kunnes kaakaotakin sai mintun makuisena.
En ole rasisti, mutta mielestäni minttu voisi painua helvettiin.
Nyt kaupoista saa dumlesuklaalevyjä, patukoita, pötköjä, pusseja, tikkareita ja joulukalentereita. Suklaalevyillä ja makeispötköillä ei ole mitään tekemistä alkuperäisen tuotteen kanssa. Ne raiskaavat brändiä jolla ei ole edes minihametta. En ole vuosiin ostanut Dumleja. Eilen minulle iski kuitenkin himo saada vähän toffeeta hampaisiini. Miten kävikään? En löytänyt oikeaa pussillista alkuperäisiä Dumleja, lähimmäksi pääsin tikkarilla.
Fazerilla joku pudotti pallon 90-luvun puolessa välissä, eikä sitä ole vieläkään nostettu.
samaa mieltä minttu-shaibasta !! on edelleen traumat kun äiti kiikutti moista minttukaakaota kaupasta kun ei tavallista ollut (joo ei varmaan...) sitä sit pakko-juotettiin mulle toukkana ennen yhtä kyläilyä,ja meikähän sitten oksensi moisen myrkyn uuden auton takapenkille matkan aikana.sen jälkeen auto sai uudet verhoilut ja minä originaalia kaakaota.IN YOUR FACE,MINT!
VastaaPoista(sairaana ihmisenä saan tästä postauksesta,ja varsinkin lauseesta "minttu voisi painua helvettiin" erityisiä naurupärskeitä,koska rakkaan kummityttöni nimi on tietysti Minttu)
no äläpä!! mutta on ne salmiakkidumlet kyllä ihanjees
VastaaPoistaHeh, wanha posti mutta pakko kommentoida. Dumle-tikkareita sai kauan ennen Dumle-pusseja. Muistan ne varhaislapsuudesta 80-luvun puolivälistä, kierretyllä päällyspaperilla. Taisipa yksi maitohammaskin hävitä taistelun. Muistan myöhemmän ihastuksen kun sitkeää tikkaria saikin yhtäkkiä pehmoisena pussikarkkina ja isoina määrinä. Että soo soo, kun barrikadeille noustaan ilman oikeita faktoja. ;)
VastaaPoista