Olimme lauantaina suvun kanssa stadikalla luistelemassa, kuten uutisista saatoitte huomata. Kyllä sitä tuollaisen kolmen vartin luistelun jälkeen on sitten ansainnut sen, että istuu 7 tuntia ravintolassa, eikö totta.
Paikka toimi Stone's ja ruokana nautin Cholesterol Specialin. Kirjoitan siitä joku toinen kerta, mutta nyt puhun tyhmyydestä. Ruokailun yhteydessä nimittäin kolattomuus on tuottanut vaikeuksia. Mäkissä olen joutunut juomaan mehua ja ravintoloissa sitten jotain alkoholipitoista. Niin tälläkin kertaa, oluella huuhdoin alas ruoan.
Ruoan ja kahvin päälle nautittiin muutamat alkoholijuomat. Velipoika vanhana vitsiniekkana olisi halunnut seitsemän jallukolaa - vanhan kunnon normipäivän hengessä. Ei otettu ihan niin montaa, mutta meikäläinen jallukolan imaili siinä tyytyväisenä. Vasta myöhään yöllä, kun jo makasimme sängyssä, vaimoni sen keksi.
Jos lähdetään oikein tarkkaan tutkimaan jallukola-sanaa, huomataan, että drinkin ainekset sisältyvät sen nimeen. Siis jallua ja kolaa. Kolaa, aivan oikein kolaa. Kyllä mäkin oon jumaleisson melkoinen puupää. Kolattoman tammikuun viettäminen ei ole mitenkään koville ottanut, on pitänyt vain olla juomatta kolaa, eli juoda jotain muuta. Mutta minkälainen puupää juo 29. päivä sitä vahingossa :D Ei jumalauta... Kyllä nauratti, kun asian tajusin.
Onneksi suhtauduin kolattomuuteen kepeästi, että lipeäminen ei harmita. Ehkä se toisaalta myös kertoo jotain kolamieheydestäni, että vahingossa siihen lipesin. Tää on tällaista.
P.S. Onneksi satuin sattumalta kuvaamaan syypäädrinksun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti