Kuvassa on perinteinen rantaruotsalainen herkku eli saaristolaisleipä. Tätä ne aina iloiset, lämpimiin villapaitoihin verhoutuvat, henkisesti tasapainoiset ja vakavaraiset rannikkoihmiset syövät kapyysissä, kun Nautori kelluu rauhaisassa poukamassa.
Idea saaristolaisleivän tekemiseen tuli siitä, että tuota pari päivää sitten blogauttamaani asiaa eli piparia varten ostettu siirappi oli menossa vanhaksi. Vaimoni kanssa molemmat ajattelimme jostain syystä heti saaristolaisleivän tekemistä. Vaimolla se on ollut to-do -listalla jo jonkun aikaa, ja nyt hän siirtyi sanoista tekoihin. Oli muuten hyvää. Vaimon mielestä koostumuksessa oli jotain vikaa, en muista mitä, mutta itse en huomannut mitään.
Vaivalloista tehdä ja vaatii aikaa tekeytyä, mutta vaivanpalkkakin on hyvä. Maukas leipä, jossa on ihan oma makunsa. Parasta tietysti, jos itse ei tarvitse tehdä mitään - ei vaivaa, pelkkä palkka. Suosittelen kaikkia jauhopeukaloita kokeilemaan ja jauhopeukaloiden miehiä ja naisia yllyttämään jauhiksia tekemään, jos vielä ei ole tuttua tavaraa.
P.S. Tuon kuvaamani purjevene-elämän suomenkielinen vastinehan on se, että känninen mies kokee vesisateessa katiskaa lasikuituisessa soutuveneessä. Mitä silloin syödään, en tiedä, mutta jos joku vinkkaa, niin saatan sitäkin kokeilla.
hhmmm....onko toi sitä leipää mihin tulee verta ? O_o
VastaaPoistaEi tietääkseni. Tosin onhan tuo aika stydiä tavaraa. Jos on huono leipäveitsi, niin itsensä saattaa teloa viipalointivaiheessa.
VastaaPoistaEi oikeaan saaristolaisleipään verta tule - verileipä on ihan toinen asia ,D Mutta vinksuksi, että siirappia jos on, voisi tehdä myös Anun limppua (maltaita, siirappia, siemeniä, jauhoja jne.). Äärimmäisen hyvää ja myös tömäkkää tavaraa!
VastaaPoistaP. Olga