Ja kyllähän se minulle passaa. En oikein välitä itse alkaa murotaikinaa möyhentämään, mutta pala piirasta putoaa kyllä mahalaukkuun hyvinkin sutjakasti. En minä ala ketään estämään, jos piirakan tekeminen on jollakin geeneissä, kromosomeissa tai soluissa.
Ongelmaksi voisi muodostua se, että piirakkakenttä saturoituu liiaksi naisellisilla piirailla. Piirakan teko kun nyt näyttäisi olevan naisten mieleen. Enkä nyt puhu pehmeistä, kuohkeista ja värikkäistä piiraista, vaan modernin terveysnaisen piirakasta. Tiedäthän piiraat joissa kylmäsavuporon sijaan on linnunsiemeniä ja kerman sijaan suoraan Intiasta helikopterilla lennätettyjä uhanalaisia täysjyvärusinoita. Puistattaa. Ajat muuttuvat ja piirakatkin niiden mukana, mikäli emme tee jotain...
Pojat! Jos saatte hyvää piirakkaa, muistakaa kiittää ja ylistää tuota olentoa joka sen teille tarjosi. Kunnia sinne minne se kuuluu. Perinteen on jatkuttava.
Tytöt! Tässä koottu kiitokseni menneiden ja tulevien vuosien työstä suolaisten piiraiden äärellä. Työtänne arvostetaan varmasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti