Kolaton tammikuu: 1. Alku

Se on eräs Suomen kielen pelottavimpia sanoja. Kolattomuus. Siihen kuitenkin aion ryhtyä ja tammikuun ajan pitäytyä erossa myös sipseistä ja - jahka joulun jäämistöt on tuhottu - myös karkeista. Elopainoni on noussut jo 74 kiloon, mikä ei ole kivaa, sillä meikäläisen optimi on tasan 69,5.

Kuukauden tavoitteena on etsiä jotain järkeviä keinoja vähemmän lihottavaan syömiseen. Hieman kiusaan itseäni samalla kieltämällä kokonaan mm. kolapuun nektarin. On muuten aikas paha juttu, sillä jo 1. päivänä teki mieli. Sipsejä maistoin äsken vähän, mutta vain koska vaimo rouskutti sellaista laatua, jota en ollut aiemmin maistanut.

Se voi olla vaikea yhtälö löytää herkkuperseellä sopivaa terveellisempää ruokavaliota. Kebuista, euron juustoista, pizzoista ja muusta en aio luopua tammikuussa enkä muutoin eikä sana "liikunta" kuulu varastooni. Mutta ehkä syömällä enemmän hedelmiä, kasviksia yms. tähän jotain tolkkua voisi saada. Tärkeä vanha viisaus on tietty myös se, että herkkujakin voi syödä maltillisesti, ei ole pakko hirveällä satsilla itseään rasvoittaa. No, katsotaan, mitä keksin.

Osana itsetutkiskelua kiinnostaisi tietää myös esim. kolesterooli. Kai sen jossain työterveydessä helposti mittauttaisi, mutta silti se on hirvee vaiva. Vereenpaineen mittasin männä viikolla. Se oli ihan hyvä eli 122/74. Olen myös varsin lunki mies, sillä pulssikseni masiina ilmoitti 54, mikä selittyy sillä, että mittaus tehtiin kesken kovan työnteon. Uskon kollinkin olevan ihan kondiksessa kyllä. Paino vaan nousee, ja näin pinnallisella miehellä se on ongelma...