Aamupala Ruotsissa - ateria ilman pelkoa

En jaksa linkittää, mutta Jusahan kirjoitti taannoin siitä, miten hotelliaamiainen ilman peksua on kuin "kunkku ilman kruunua". Uppsalassa näin Kustaa "Parta" Vaasan kruunun, joka oli poistettu hänen haudastaan ja pistetty vitriiniin. Kusse tietää siis, miltä tuo tuntuu, ja niin minäkin, olenhan jäänyt ilman pekonia hotelliaamaisella esmes Porissa.

Vähän oli pelko siis persiissä, kun aamulla astelin aamupalalle majapaikassani. Jälkikäteen katsoen tuo oli typerää. Miksi ihmeessä murehdin? Totta kai ruotsalaisessa hotellissa saa pekonia aamupalalla; sitä luultavasti saa sikäläisissä vankiloissakin. On se ihmemaa.

Aamiainen oli muutenkin hyvä. Leivät ansaitsevat suitsutusta myös. Monella täytteellä ja monenlaista. Saksalaiset olisivat olleet tyytyväisiä: hehän tunnetusti ryöväävät aamiaispuhvetin kuin juutalaisten kullan ja tunkevat paperiin käärittyjä voileipiä kasseihinsa. Mutustavat sitten näitä päivällä ja pihistelevät ulkona syömisessä.

Molemmilla aamiaisilla söin luonnollisesti enemmän kuin vain tuon ensimmäisen kattauksen. Vaimoni sitä ihmetteli, että miten ihmeessä mies, joka arkena juo aamupalaksi vain kupin kahvia, voi syödä noin paljon aamulla. Vastaushan on se, että se on ihan eri laji. Kunnon aamupalaaminen sitä paitsi vaatii hitaan heräämisen, johon työpäivinä ei ole mahkuja.

Odotan jo seuraavaa hotelliaamiaista.

Terveysvaikutuksia

Aion nyt paljastaa teille kauniin vartaloni salaisuuden. Saatte käyttöönne niksin, jonka avulla kehoni vaikuttaa viimeiseen viritetyltä koneelta. Paperinohuen ihon alla on painoluokkaani verrattuna miltei ylisuuri lihaksisto, jonka viimeistelevät pinnalle kohonneet verisuonet. Monet varmasti ihmettelevät miten voin pitää tällaista blogia ja pysyä tällaisessa rantakunnossa? Ennakkotiedoista poiketen, uskomaton fyysinen vire ja asiallinen ruokavalio eivät sulje toisiaan pois. Pitää vain tietää mitä syö, ja miten.

Otetaan esimerkiksi tapani syödä pizzaa. Levitän salaattipurkkini suoraan pizzan päälle, täten peittäen mahdollisesti epäterveelliset vaikutukset terveellisillä. Annoksen negatiivinen terveysarvo vähintäänkin nollaantuu salaatin, tomaattien, kurkkujen, tms. voimasta!

Tuolla tyylillä pizzan nauttimisestakin tulee jotenkin ilmavampi ja rapsakampi kokemus. Makunautinto on monimuotoisempi ja erilaiset maut loiskuvat suussa poskelta toiselle. Suosittelen kokeilemaan, tuleepahan ainakin se pakollinen salaattikin syötyä.

Ruotsijuomaa 2: Kirkas kola?

Tietääkö joku, miksi kolajuomat on mustia? Sen täytyy johtua väriaineesta. Joskus 1800-luvulla kokis ehkä oli mustaa for a reason, mutta jossain Vip/Lidl-synteettikolassa en usko, että se on mitään muuta kuin E-jokuväriaine, joka sen tekee.

Silti kola on mustaa ja mikään muu kuin musta kola on outoa. Siksipä hyökkäsin ton kuvan putelin kimppuun, kun näin sitä Hemköpissä. Siinä sitä oli, kirkasta nestettä ja pullon kyljessä tuo nelikirjaiminen ihmesana.

Ihmettelen, että en tällaiseen ole aiemmin törmännyt. Kyllä eksoottisuus houkuttaa ainakin kokeilemaan, vaikka kolan pitää mustaa ollakin. Kokeilemisen jälkeen kyse on enää hinta/laatu-suhteesta, niin menestys on taattu. Ei tarvita mitään "mistä tätä kirkasta kolaa oikein tulee" -tyylisiä tv-mainoksiakaan tunnettuuden lisäämiseksi. Kirkas kola voisi olla ilmiö itsessään.

Tässä vaiheessa tavara kuitenkin osoittautuu epäkelvoksi, ja kaikki on menetetty. Se on vissyä kolamaulla. Ja se on aika outo yhdistelmä, täytyy sanoa. En ymmärrä. Vissy on ihan jees, mutta ei siihen oikein kola sovi mauksi. Kola on sokerin hyvä ystävä, kuten tiedämme.

Tavaraa kannattaa kuitenkin kokeilla, onhan se aika outoa. Oli muuten hauska, kun ostin pullon kaupasta, niin kassan jälkeen jokainen viiden hengen seurueestamme maistoi sitä. Olimme kuin joku varhaisteiniporukka ja minä olin se cool-tyyppi, joka kävi ostamassa limukkaa kaupan puolelta ja tarjosin sitä vähemmän cooleille kavereilleni :)

Ruotsijuomaa 1: Kunkku

Länsinaapuriraportointia taas. Ruotsi on kyllä hassu paikka. Se on olevinaan ultra-tasa-arvoinen ja varmaan onkin, mutta toisaalta siellä on sellainen ukkeli ja akkeli, jotka on niinku muita tärkeämpiä ihmisiä. Ja heidän lapsi käy heiluttamassa kättä Helsingissä - ja Uutelan luona Lahdessa.

Tän ukon mukaan on nimetty myös bisse. Tärkeiden ihmisten mukaan näin tehdään toisinaan: kaikki muistavat varmasti Matti-siiderin. Anyway, meikäläinen on ihan fäni tällaiselle tuotteistamiselle ja älyvapaille nimille. Ostan mielelläni kaikkia elintarvikkeita, jotka on kuninkaallisia. Ja tietysti kun näin "Alkossa" tän tölkin, niin pakkohan sitä oli ottaa. Musta väri vetoaa aina, mutta tuo nimikin on hyvä. Kunkku-olut. Juokohan Kalle-Kustaa itse paljonkin tätä tavaraa?

Itse olut oli aika peruskamaa. Sellaista kuin suomalainenkin, eli aiheuttaa lähinnä humaltumista ja pissahätää, mutta ei oikein maistu miltään. Siitä huolimatta ja sen takia, jos asuisin Ruotsissa, suosisin varmaan Kunkkua.

Suomessa saisivat keksiä vaikka Halos-oluen. Ostaisin sitäkin. Presidenttikahvia en kylläkään juo, se mainittakoon.

Patukkaa kaikille aisteille

On taas aika äänestellä. Tässä kohteenne ja allekirjoittaneen lyhyt mielipide ns. evästykseksi.

Mars: Tää patukka on mielestäni aika överi. Makeuden hyökkäys tuntuu jo ensimmäisestä puraisusta ja etenee kuin Blitzkrieg Puolaan. Patukka paljon vastustele purtaessa. Joskus toivoisi, että se niin tekisi. Hyvä pätkä silti.

Snickers: Snickers on vähän omanlaisensa kyllä. Ei se kuitenkaan mielestäni niin huono ole, mitä Jusa väittää, ei todellakaan. Makua on vaikea kuvailla, mutta onhan siinä se oma sokeripähkinämäisyytensä. Suolapähkinän vastakohta-kö?

Twix: Tämä on kolmikon tylsin. En sano, että huonoin, en todellakaan tiedä, mutta tylsin kolmesta tää on, jotenkin ennustettava. Keksiä, suklaata ja toffeeta (vai mitä sen nyt sisältääkään), kaikkea sopivassa suhteessa. Tiedät jo etukäteen, että tää on hyvä ja kaikkihan tästä tykkää. 

Ongelmana tässä nyt on vaan se, että mikä näistä on paras. Hitostako sen pystyy sanomaan? Itse en vastausta tiedä, niin varmaan odotan, että äänestys etenee ja äänestän sitten voittajaa. Voittajan joukkueessa on hyvä olla.

Äänestykseen on tehty muuten upgreidaus. Voit antaa plus- ja miinusääniä, kuten BB:ssä konsanaan. Leinosella on iPhonessa laskin, se ynnäilee voittajan.

P.S. Jos joku osaa vastata kysymykseen "Paikkatietoinfrastruktuuri - mitä ja miksi", niin ottakaa yhteyttä allekirjoittaneeseen.

Tikkua sen olla pitää

Polli sulkeutui - kansa puhui ja tiesi. Tällä kertaa sijaa ei jäänyt spekuloinnille ja kiistelyille, vaan vastaus on selkeästi se, että tikkupottua sen olla pitää.

Uusi äänestys tulee pian. Pysykää kanavalla.

Double Burger Day

Ennen kuin jatkan Ruotsin hehkuttamista kaukopartioretkeni kuulumisilla, hehkutan vähän viime viikon tiistaita, muistaakseni.

Tummat pilvet kerääntyivät tiistaini päälleni. Olen fakkiutumassa KT:llä syömiseen, enkä tiedä, mitä tekisin niinä päivinä, kun joidenkin kissanristiäisten takia ravinteli on suljettuna. Viime tiistai oli niitä päiviä.

Kun hätä on kovin, on Mäkkäri Kluuvissa, sanovat merimiehet. Meikäläinen suuntasi siis sinne. Otin lounaaksi kanapekonihampurilaisen, joka ei ollut ihmeellinen. Jotenkin mielestäni kana ei oikein ole purilaisten juttu. Pihvi sen olla pitää.

Purilaisen nimi oli CBO, eli kana-peksu-sipuli. Sivuhuomiona mainittakoon, että söin tällaisen jo keväällä Ruotsissa. Niin siellä kaikki menee vain edellä. Hampurilaisen keskinkertaisen maun lisäksi harmittaa purilaisen huono nimeäminen. Mielestäni paljon paremin olisi Chicken-Onion-Bacon, eli lyhyemmin COB.

No, lounaasta selvittiin ja lopulta piti lähteä kotiin. Taisin olla aika pitkään töissä. Kotona odotti ahertajan palkkio. Vaimo oli taas hypettänyt tekevänsä jotain hyvää ruokaa ja niin se olikin, jumaleisson Aaron-burgereita!

Ko. burgerithan on nimetty vaimoni opiskelukaverin (ja epäillyn salarakkaan) mukaan. Mies tuli Ohiosta ja näytti, miten hamppari tehdään. Pihvissä vain jauhelihaa, ruohosipulia ja mausteita = pure beef! Jumalauta, että tämänkertaiset yksilöt oli tavallistakin parempia, vaikka hampurilaisen väliin ei ollut sipulia laittaa. Parhaita purilaisia miesmuistiin.

Hampurilaisia lounaaksi ja päivälliseksi. Pistäkää paremmaksi, jos pystytte.

Suurin, kaunein ja maukkain

Ei tuohon ole paljoa lisättävää, kuvaan siis. Alta kympin lähtee Haaparannan ICA Maxista 24 tölkkiä aitoa oikeaa. Olin taas Meri-Lapin alueella keräämässä kolehtia, joten poikkesin samalla ulkomailla. Tarkoitus oli hakea lava kolaa ja jotain ulkomaisia sipsejä (eli moderni versio voista ja sokerista).

Coca-cola jäi kauppaan kun huomasin vuoren tohtoria. Tohtori ei kuulu kaupan hyllylle, se kuuluu omaan kyylkaappiin odottamaan oikeaa hetkeä. Sellaista hetkeä jolloin kaikki menee todella putkeen, mutta vielä puuttuu voittokululta kruunu ja kuorrutus. Dr. Pepperiä nautitaan silloin kun on jo niin fiiliksissä, ettei tavalliset limonaadit tunnu missään.

Paljon olen elämässäni tarjouksia kokenut, mutta nyt aletaan olla todella korkealla kärkipäässä. Aijjai, katsokaa nyt tuota.. Eikö teille muka tule sellaista lämmintä oloa, joka tulee vain kun olet jonkin suuremman olomuodon lähellä?