31.5.2011

LUKIJAN KUVA: Pitkukolaa

Mies, joka nimen perusteella taitaa olla kommenteistaan - ja pormestariuksistaan - tuttu
ville2v, lähetti kuvan. Hän oli käymässä Italiassa, eli kyse taitaa olla muutenkin viisaasta miehestä.
Luigit tarjoilivat kolansa pitkulaisista 0,33 tölkeistä. Kaikkea ne keksii. Vilskulla ei olle heittää
tieteellisiä faktoja pöytään, mutta hän epäili kolan pysyvän pitempään kylmänä tässä muodossa.
Minä ainakin olen valmis uskomaan. Kuva liittyy tähän kokovertailuun.

Säästökola

Kolmanneksi paras asia, minkä näin Toys'R'Usissa, on kuvan puteli. Kakkonen oli kaupassa sisällä ollut maailmanpyörä ja ekana jotain hulvatonta, mistä blogautan myöhemmin. Mutta kuvan aika miehekkään kokoinen säästökolapullo oli jotain sellaista, mikä saisi meikäläisen kukkaronnyörit entistä tiukemmalle. Pullon koko ei oikein pääse oikeuksiinsa kuvassa.

Ainavitsikäs vaimoni totesi, että tolla voisi alkaa säästää uutta jenkkilänmatkaa ja oikeassa hän oli. Teemaan sopivaa säästämistä, kun kolapulloon kolikot pudottaisi. Voitte heivata kaikki possut ja Roope-sedät ja muut. Mutta sitäkin komeamman tosta varmaan saisi, kun tilkitsisi ton korkin jotenkin ja käyttäisi pulloa siihen, mihin se on tarkoitettu eli kolan säilyttämiseen. Hehtolitran kolapullo - kuin päiväunelmistani...

En kyllä tiedä, annoskoot maassa on sen verran hervottomia, että jossain keskilännen Walmarteissa kolaa varmaan saakin noin isoissa pulloissa, ei pitäisi vitsailla.

30.5.2011

Numero sata

Lähdin reissuun ysiysissä, tulin takaisin tietämättä missä, mutta kyllä se yli satasen oli. Lopetin juustojen laskemisen satkun mentyä rikki, kuten sanoin. Laskemisenhan aloitin tän blogin ensimmäisessä artikkelissa.

Toisin kuin joku vääräleuka voisi sanoa, en syönyt juustoa ekaksi ateriakseni Nykissä. Eka ateriani oli QP. Sattui niin hyvin, että hotellimme vieressä oli Mäkkäri, niin pitihän sitä heti hyödyntää. Meni ehdaksi baarisyömiseksi, sillä aikaero huomioonottaen mentiin jo jossain aamuviiden tietämillä. Kiitos vaan kaikille terroristeille, joiden lerppakulliuden takia Yhdysvaltoihin maahantulo on nykyään niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hidasta.

Mutta takaisin Ronaldiin. Se oli varmaan toinen ilta, kun söin sadannen juustoni. Heti huomasinkin, miten asiat ovat erilaisia eri paikoissa. Jenkkijuustojen paperi oli nimittäin eri väristä kuin Suomessa. Ei sitä turhaan sanota, että matkustaessa näkee kaikenmoista...

Nyt siis loppui juustojen laskeminen. Jotain 10 kuukautta ja sata purilaista. Vihdoinkin voin rauhassa harrastaa pahettani ja "unohtaa" koskaan edes syöneeni yhtään.

29.5.2011

Alumiinista aamupalaa

En ole aamupalaihmisiä, kuten tiedämme. Keskimäärin Suomessa aamuisin kahvinkeittimet laulaa ja leivänpaahtimet poksuu. Keittiön pöydän ääressä syödään, juodaan ja luetaan lehteä pitkä tovi, kuten nimimerkki Vaimo orjalallisesti joka päivä.

Toista se on Ämeriikässä. Päätellen siitä, miten kovat jonot Tähtidollari-kahviloissa ja dinereissä on, Yhdysvalloissa kukaan ei syö kotonaan mitään, vaan aamupala otetaan työmatkalla lennosta. Testailin muutamaa erilaista ja hyväksi havaitsin.

Varsinkin bagelit kyllä uppoaa meikäläiseen. Otetaan esimerkiksi tuo isoimman kuvan setti. Sellainen sentin kerros pekonia ynnä munaa ja juustoa bagelin välissä. Toimii. Tän hain kämpille, joten nautin sen oikeaoppisesti Dr. Pepperin kanssa :D

Toinen kokeilemani variantti on joku tuollainen rulla, en muista millä nimellä sitä myytiin. Vähän epäilyttävä mielestäni jotenkin... Kananmunawraphässäkkä aamupalaksi. Kätevää toki otettavaksi mukaan, mutta vähän suspicious. Ei saa varauksetonta suosiotani.

Viimeinen setti on yhdistelmä eilistä ostettua pizzaa ja kolaa. Kirjoitan pizzasta vielä erikseen, siihen liittyy eräs tärkeimmistä asioista, mitä taannoin opin Pietarissa. Tuo kola on kuitenkin hauska. Kun tölkit ovat halpoja, niitä tulee juotua, mutta lomalla oleminen vaikuttaa muutenkin.

Se on helpompi kai juoda kolaa aamupalaksi, kun on poissa tutuista ympyröistä. Aika harvoin korkkaan aamuisin kotona. En koskaan. Kai ilmiö on vähän sama kuin se, että lentokentällä konetta odottavat ihmiset (ainakin suomalaiset) vetävät aamupalansa helposti valkkarin kanssa "koska ollaan lomalla". En ole sitä tajunnut, mutta en kai kolineni ole paljon parempi.

Mutta täytyy vielä noista dinereistä sanoa. Oma vaikeutensa on urvelolla tilaamisessa. Kun ei tiedä kaikkia speksejä, se olo on kuin Leinosella ekaa kertaa Subwayssä. Eikä auta se, että kokit puhuvat ensimmäisenä ja toisena kielenään espanjaa. Viisainta lienee vastata "jees" ja korjata tilannetta seuraavalla kerralla, jos tarve vaatii. Kokkien ansioksi on sanottava kuitenkin erinomaisten bagelien lisäksi erinomaiset käärintätaidot. Parilla pyöräytyksellä setti on foliossa, homma sulavan elegantisti kuin Leif Segerstamin johtama Karelia-sarja eli kelpaisi persullekin. Vihoviimeinen plussa take-awayssä on se, että tippi on mukana hinnassa. Ei tarvii ynnäillä ja pohtia.


28.5.2011

Pallolaajennus playlist - Pöytäläpy Editition

Kuvan kisu ei liity kokoelmaan, mutta onhan
se söpö. Kuva: Vaimo.
Meillä on Leinosen kanssa miittinki ensi viikonloppuna. Ohjelmassa on tavalliseen tapaan myös Pallolaajennus Table Hockey -turnaus. PTH:ssa vastakkain hallitseva mestari meige ja haastajana Leinonen. Jokaisella itseään kunnoittavalla urheiluturnauksella on oma soundtrack, joten tein sellaisen tästäkin. Korvasin vanhan Pallolaajennus-kokoelman biisit uusilla. Se toimii tietysti Spotifyssä, playlistin saat tästä.

Koska kaikilla ei ole Spotia (miksi ei?) ja koska muutamat valinnat voivat olla erikoisia, niin tällä kertaa tarjoilen lyhyen meriselvityksen valinnoista. Kantavia teemoja kokoelmassa on kolme. Takapuolen potkiminen, pöytäläpy ja Leinosen murskautuminen. Olkaatten hyvä siis, Pallolaajennus playlist - Pöytäläpy Edition:

1. Manowar - Battle Hymn: Kappale lämpenee hitaasti kuin kunnon pöytälätkäturnaus, mutta lopputulos on sama kuin kunnon geimeissä: now blood and steel meet bone. 

2. RATM - Renegades of Funk: Alkuun sopii myös kevyempi jamittelu, aivan samalla tavalla kuin alussa Leinonen voi kuvitella, että sillä on jotain tsäänssejä. Maailma muuttuu, kuten kappaleessa sanotaan, mutta mestari on aina sama. 

3. Fintelligens - Kaikki peliin: Ainoa asenne pöytäläpyyn on pistää kaikki peliin, jokainen keskittymisen nystyrä, viimeinen pisara adrenaliinia, kaikki vittuilu, mitä vaan keksit. Löysempi asenne on loukkaus itsellesi. 

4. Jonesin Tomppa - If I Only Knew: Ville Peltosen ysiviisopein läissyä ineen. Leinosen verkkoon. 

5. Turmion kätilöt - Minä määrään: Mun ja Jusan perheessä se olen minä, joka määrää - Leinonen jalat edellä ulos kannetaan. 

6. Megadeth - Crush 'Em: Leinosen pelaajien kohtalo. 

7. Lamb of God - Break You: Leinosen itsensä kohtalo. Son of a bitch, I'm going to break you. 

8. Dark Tranquility - Broken (Senari-cover): Leinosen mielentila ottelusaagan jälkeen. 

9. Korpiklaani - Päät pois tai hirteen: Tämä voi olla mun kohtalo maanantaina. 

10. In Flames - Jotun (live): Ei liity pöytäläpyyn, mutta on sen verran kova ralli, että käy show stopperiksi ihan mihin vaan, vaikka Forrestereiden muotinäytökseen. Toimii vaihtelevasti nää vanhat Flamesit jostain syystä. Jos ei nyt soi, koita kohta uudestaan.

27.5.2011

BREAKING NEWS! Kolaa halvalla Persunluurannikolla!

Assistenttini toimitti minulle juuri huonokuntoisen A4 paperiarkin, jonka sisältö on kutakuinkin seuraava:

Jumalauta jätkät! Nyt on kiire, aikaa ei ole paljon ja jokainen kulaus maksaa.

Siwassa on havaittu Ykkösbonus-kortilla six pack aitoa Coca-Colaa hintaan 2,99€ sisältäen pantit. Näin edullisesti tölkkikultaa saa yleensä Vickanistanista! 

Lopullisen tölkin hinta siis pyörii siinä reilusti alle puolessa eurossa! Teitpä mitä tahansa, lopeta se ja suuntaa Siwaan. Paluumatkalla kannattaa poiketa tsekkaamassa onko tarjous voimassa myös Valintataloissa! Tarjous voimassa 29.5.2011 saakka, tai siihen asti kun Koivisto on ostanut kaiken.

Siwa kauppaketjun edustaja voi ottaa yhteyttä minuun tai pistää suoriltaan pari saturaista tililleni, maksu mainonnasta voidaan periä myös kolajuomana.

Ja lukijavihjeskaban voittaja on...

Pyysin kivoilta lukijoiltamme vinkkejä ruokapaikoista Nykissä. Parhaan lupasin palkita ja tässä se tulee.

Kaikkia ehdotuksia en päässyt kokeilemaan. Taco Bell olisi kiinnostanut, mutta sellaista en löytänyt. KFC:n ja Whopperin skippasin tällä kertaa, koska olivat tuttuja. Tarvoin Mahmouns falafeli-paikan ovelle vain huomatakseni, että jono oli mitä mittavin eikä seisten syöminenkään ko. hetkellä kiinnostanut. Kinkkilä-heitot jätin omaan arvoonsa :)

Ehdotuksia tuli useillaa eri välineillä, ei vain blogiin. Vähätukkainen mies Lahdesta lähestyi minua Google Chatin välityksellä videolinkin kera. Little Italyssä oli tarjolla hyvää pizzaa, joka oli kyllä verratonta - ja lähellä voittoa. BLT Burger oli myös mesta paikka, samoin kehutut bagelit. Näistä kaikista kirjoitan erikseen, mutta mikään niistä ei ollut valitettavasti voittaja.

Voittajaa olen kuullut kehuttavan jo aiemmin. Se on yhdistelmä hintaa ja laatua. En tiedä, miten näiden taso vaihtelee pitkin kaupunkia, mutta kokeilemassani paikassa majapaikkani lähellä 34th streetin ja 2nd avenuen kulmassa oli kaikki kohdallaan. Kruununa mukaan tuli nuiva palvelu.

Voittaja on dollarin pizzaslaissi. Juustoa ja tomaattikastiketta sisältävä läpyskä voi olla yllättävän herkullinen. Hinta on samoin, kun vahvan euron takia sitä tulee vain reilut 70 senttiä. Kuka vielä väittää, että eurosta ei ole ollut mitään hyötyä?! Stydiä tavaraa nämä, sillä jopa yhdellä pärjää aika hyvin. Ekalla kertaa ostin kaksi kappaletta ja se tuntui jo. Pienestä lisähinnasta näiden päälle olisi saanut myös eri täytteitä, mutta miksi vaivautua. Eihän juustohampparikaan kaipaa väliin mitään ylimääräistä.

Voittajaehdotuksen teki lukija Typy. Valitettavasti en kuitenkaan saanut ostettua mitään Amerikka-henkistä ruokapalkintoa. Ei vain riittänyt energia miettimiseen ja toisaalta ostin kenkiä ja vaatteita (ja vaimo maahantoi mm. muroja), niin että ei oikein tilaakaan ollut matkatavaroissa. Sen sijaan tarjoan Typylle ehtaa belgialaista olutta Duvelin muodossa. Jääkaapissani on kaksi putelia, tulehan juomaan. Saat siis toisen niistä, huomautettakoon.

Kiitokset vielä kaikille vinkanneille, enpä olisi kaikkia niitä keksinyt kokeilla ilman apuja.

Dollarin pizzaslaissi, twelve poäng.

Pihit jäämiehet

Toisinaan sitä yllättyy. Meikäläinen yllättyi tuossa taannoin, kun laskin takamukseni Icelandairin Boeingiin. Enpä olisi arvannut, että Atlantin ylittävällä lennolla ei tarjota ollenkaan suuhunpantavaa.

Icelandair on aika edukas firma, mutta ei mikään halpalentoyhtiö mielestäni kuitenkaan. Siksi on outoa, että pitkälläkään lennolla ei ilman edestä saa kuin alkoholittomia juomia. On ihan hyvä, että ilmaista viinaa ei saa, koska se saa ihmisissä aikaan surullista käytöstä. Safkaa kuitenkin mielestäni voisi heittää tiskiin.

Noin 10 eurolla kappale söin mennen tullen salaatin. Ihan ookoo pöperöä olivat, täytyy myöntää, mutta jotenkin kuitenkin meikäläisen luontoa vastaan maksaa lentokoneruoasta. Eipä olisi arvannut islantilaisia niin piheiksi. Järjestäisivät siitä kansanäänestyksen, uskoisin kansalaisten enemmistön haluavan ruokatarjoilua transatlanttisille. Mutta ei kyseessä ole täysin paska yhtiö.

Lentoyhtiöiden kompastuskivi nimittäin usein on se, että ne tarjoavat kyllä olutta normitölkeissä, mutta kolapojuja kustaan silmään minikanistereilla. Islannin tuhkapojat sen sijaan tarjoavat täysmittaisia tölkkejä. Kivaa on myös se, että mukiinsa saa jäätä. Jäätä 10 kilometrin korkeuteen nostettuna, siinä tehdään reikää otsoniaukkoon hyvän asian puolesta.

Siitä huolimatta tekisi mieli laittaa adressia Vigdis Finnbodadottirille. Edes jotain väsynyttä leipää ilmaiseksi, please. Vai onko koko lentomaailma nykyään mennyt persiilleen? Kyllähän tarjoilu on vähentynyt. Esmes vuosia sitten lensin SAS:llä. Sen Euroopan lennoilla ei saanut ruokaa muuta kuin aamulennoilla, jotka lähtivät ennen klo 9:ää. Niinpä kerran, kun lensin Arlandasta, huomasin, että parikin lentoa lähti aikataulun mukaan 5-10 minuttia yli. Ovelaa.

Lentääkö joku lukijoistamme paljon? Millä firmalla on paras rosvopaisti? Viime vuosien kokemuksista parhaan muistijäljen on allekirjoittaneeseen jättänyt Luftwaffe...

26.5.2011

Miesostoksia II - Reissun jälkeen

Niin se on ihmiset, tuhkasta ja muusta huolimatta suosikkibloggarinne on selvinnyt kotiin kaukopartioretkeltään. Kiitos vaan Islanti, mielestäni koko saaren voisi tusauttaa stratosfääriin, kun se aiheuttaa vain ongelmia.

Amerikassa oli kaikki suurta, siihen pureudun aivan hetikohta, mutta ensin pari sanaa kotiinpaluusta. Ns. miesostoksista olen kirjoittanut ennenkin. Jälleen pääsin tekemään niitä. Eilen tulimme reissusta ja kävin kaupassa. Piti ostaa muun muassa omenoita ja kurkkua, kun vaimo niitä toivoi. Tänään hän lähti uudelle reissulle pohjoiseen (ei tietääkseni Leinosen luo, kansalaisjourn. huom.) ja minä pääsin häiriöttömässä tilassa kauppaan. Ostin kaikkea tarpeellista, mitä mieleen tuli. Jotenkin "viitasaarelaiinen" menu noista kuitenkin muodostui.

Vaikka en ole tosi suomalainen ja tiedän, että Suomessa moni ulkomaalainen tekee töitä (ja moni tekemätön haluaisi tehdä), niin kyllä tuollainen setti aina välistä hyvä on. Väittäisin myös, että kuvan eineillä pärjää kuka tahansa pari poikamiespäivää. Suosittelen kokeilemaan. Ämeriikässä jouduin syömään outoja paikallisia ruokia, kuten kuumia koiria, tsiispöögöreitä ja bluuberipänkeiksejä, niin kyllä makaronimössö onkin tarpeen tervehdyttämään miestä.

Näin. Seuraavassa artikkelissa joutunen käsittelemään tuhkassa lentämistä, mutta piakkoin kirjoitan siitä, mikä oli paras saamani vihje reissulle. Samalla selviää palkinnonsaaja. Pysykää tuunattuna.

25.5.2011

Ruotsalaisetkin tekevät virheitä

Tää artikkeli on roikkunut jo pitkään tekolistalla. Kai siksi, että aihe on lähes liian kipeä lähestyttäväksi. Olemme menettäneet jotain hyvää ja kaunista. Ja - harvinaista kyllä - tämän typeryyden syy on ruotsalaisissa, tuossa hyväntuoksuisessa kansassa.

Ennen muinoin lihapullistaan tutusta Ikeasta sai nimittäin kaikkien jälkkäreiden isää ja äitiä, pehmistä kera omenapiirakan. Aina eli ihan joka kerta tää oli pakko-ostos. Taas voidaan sanoa, että tuo piirakka ei varmaan ole mitään muuta kuin kaikkea mahdollista lisäainetta ja tiesmitä, mutta jumatsuigga, että oli hyvää, etenkin pehmiksen kyytipoikana. Hinta oli ikeamaisen halpa tietysti.

Jostain syystä vaan tätä ei enää saa kaffiloista. Olin järkyttynyt kyllä asianlaidan huomatessani eräällä kerralla. Päässäni pyöri vain yksi kysymys: "Miksi?" Ehkä huonekalujen myynti kärsi, kun ihmiset tulivat pelkän pehmiksen perässä kauppaan. Joka tapauksessa uudeksi kärkikarvaajaksi oli valittu kahvi ja korvapuusti -parivaljakko.

Hyväähän nämäkin olivat. Jälleen tän pullan kohdalla väkisin mietin jostain syystä, että mitäköhän kaikkea tässäkin pullassa on. Todennäköisesti kaikenlaista aina kalansuomuista lähtien. Mutta hyvää sekin oli, suorastaan herkullinen pulla. Mutta ei se mitään omenapiirakkaa ole.

Lepää rauhassa piirakka, emme unohda sinua.

22.5.2011

Kinder Pingui - patukan ja huonon idean välimuoto

Helluni oli ostanut minulle Kinder patukan, luultavasti ettei verensokerini pääsisi vaarallisen alas ja en taas saisi väkivaltaista raivokohtausta. Harmiksemme patukka oli uusi Kinder Pingui jugurttimömmöpatukka, joten helluni miltei joutui ostamaan perhepakkauksen ihonväristä meikkivoidetta. Hillitsin kuitenkin itseni, vaikka patukan luonne oli heikko kuin uskovaisten kyky ennustaa maailmanloppuja. Kerron seuraavassa miksi petyin näin pahasti ja minkä takia tämä reaktio voi lopulta kaadaa Kinderin kokonaisuudessaan ja ensi pääsiäisenä saamme vain paskoja suklaamunia.

Lueskelin juuri brändien tärkeydestä, jutussa kehuttiin Karl Fazeria. Uskoisin Fazerin menestyksen johtuvan siitä että on ymmärretty pelata omilla vahvuuksilla ja nojattu erinomaiseen tuotteeseen. Ei sillä etteikö Fazer tekisi huonojakin tuotteita, mutta ensimmäisenä mieleen tulee se sininen suklaa ja sen ympärille kyhätty tuotelinja. Persuissakin on paljon ihan käsittämättömän pöljää sakkia, mutta karismaattinen Soinihan sitä ekana mieleen tulee. Ja tietysti Halla-aho joka ei haluaisi valokuvissa näyttää itseltään. Tough shit, son!

Kinderin brändi on mielestäni myös hyvä, pakko olla, koska kaverit onnistuvat myymään suklaamunia ympäri vuoden. Huolestuttavaa kuitenkin on miten nopeasti kuluttaja kuninkaan fiilis brändistä voi muuttua. Tämä tapahtuu kun aletaan keulimaan ja eksytään polulta. Kauppoihin on ilmestynyt jokin epämääräinen Kinder jugurttirahkapatukka, joka ei edes tippaakaan maistu Kindersuklaalle! Turha odottaa että patukan seasta löytyisi koottavaa leluakaan. Oloni on petetty, alaston ja likainen. Ilmiö on tuttu 90-luvun rap-musiikin parista. Wu-tang Clan dominoi kenttää viisi vuotta 93 vuoden debyytistään lähtien. Uudet ryhmä- ja soolojulkaisut rakennettiin sisäisen tiimin ja keulahahmo RZA:n johdolla. Menestyksen takana oli diktatuuri ja se että kampe kuulosti aina helvetin tiukalta. Kun RZA luopui yksinvaltiudestaan, taso putosi ja jampat eivät kyenneet omillaan samaan. Tästä seurasi suuri määrä heikkotasoisia julkaisuja Wu-logon alla. Wu ei ollutkaan enää laadun tae. Kyllä se vituttaa jos ostaa levyn ja toivoo turhaan että someone would bring the muthaphuckin' ruckus!

Juuri näin Kinder ottaa nyt turpaan jugupatukkansa kanssa. Pahin moka on se, ettei se edes etäisesti maistu sille herkkusuklaatille! Kinder tuote, joka ei maistu Kinderille! Halla-ahoakin tympii kun ei näytä kuvissa edes etäisesti Dolph Lungrenilta! Kuten yleensä, Halla-aho tarjoilee yleispätevän vastauksen tilanteeseen, jossa tuote ei vastaa lupausta.

Boikottiin koko paska.

21.5.2011

Récipients en fonte

On kertynyt kuvia riesaksi asti kansioihin. Sarjatulella läiskin niitä menemään ja pahoittelen juostenkustuja artikkeleita :)

Nykyään saa harvoin tuntea itsensä miehekkääksi. Harvoin ruoanlaitossakaan on mikään tappamisen meininki. Sitä käryttää puolivalmisteita teflonilla ja lisää mukaan jotain einestä. En edes muista, milloin olisin ruoanlaiton yhteydessä viimeksi nylkenyt mitään tai itse tappanut syömääni eläintä.

Yhdessä asiassa kuitenkin on mahdollista "palata vanhaan hyvään aikaan", jolloin miehet oli puuta ja paistinpannut rautaa. Valurautapannulla paistaessa kynäniskapojustakin tulee hetkeksi mies.

Ei kyllä hirveän usein tule käytettyä tätä. Osaltaan siksi, että aika harvoin tulee syötyä mitään sellaista ruokaa, joka vaatisi pannua. Pakastespydäri tulee yhtä hyvin tefliksellä. Lihapalaa polttaessa pannu on kyllä hyvä. Kuvittelen ainakin, että sillä saa paremman lopputuloksen. Puhdistaminen on asteen verran vittumaisempaa skrabaamista, mutta sen kestää myös takaisin normaaliksi palaava kynäniska.

20.5.2011

LUKIJAN KUVA: What a waste!

Mojitotestikaverini lähetti kuvan. Lainaus: "vittu yksinäinen strooppi keskellä 
kalevankatua kun äsken kävelin baaria kohti..." Melko traagista.

18.5.2011

Ulkomaanreportaasi: Pizza Factory Praha

Kotimaan pizzakulttuuriin taantuneena en voinut muuta kuin arvostaa sitä hyväsydämisyyttä, mitä esimerkiksi Pizza Factoryn pikkuliikkeet tekevät Prahan keskustassa. Vitriinissä on näytillä eri pizzoja, joista voi sitten valkata slaissinsa suhteellisen edulliseen hintaan.

Edullisella hinnalla tarkoitan suomalaisesta slaissinhinnoittelukulttuurista poikkeavaa, ei pelkästään avoimelle vittuilulle perustuvaa hintatasoa. Suomessahan slaissi maksaa (mikäli mahdollisuus sellaiseen edes suodaan) vähintään saman verran kuin kokonainen pizza.

On kokemuksena aivan upea kävellä kuuden tuhannen löysiä pieruja turauttelevan eläkeläisturistin läpi ja ostaa pari slaissia ja kola. Tällöin lomansa voi käyttää siihen mihin pitääkin, jatkuvaan syömiseen. Ei keskitytä aterioihin vaan ostellaan jotain kivaa kun hiuko iskee.

Slaissien makumaailmasta on todettava että olivat vieläpä aivan jumalattoman hyviä ja pohjaltaan rapsakoita. Ruokablogi Pallolaajennus täten luovuttaa Pizza Factorylle "Pallis approval seal of quality and awesomeness" leiman ja he ottavat sen vastaan suu auki ja kädet vatkaten..

17.5.2011

Iso ja maukas kera omenamehun

Mulla oli muistaakseni vitutus ja toisaalta vaikeus keksiä lounaspaikkaa tässä yksi päivä. Menin Mäkkiin, se on yleensä ratkaisu molempiin.



Söin Big Tastyn -aterian ja otin sen omenamehulla. Olen jo kirjoittanut aplarimehudiggailuistani aiemmin, mutta nyt koklasin rohkeasti omenamehua. Ihan ookoo sekin, mutta appelsiini on huomattavasti parempaa kyllä. Iso maukas sen sijaan petti.



En kyllä tiedä, millä perusteella tää on Maukas. Iso kyllä kieltämättä, mutta eipä mikään erikoinen. Harvoin joutuu pettymään, mutta tällä kertaa kyllä. No, kyllä Ron ens kerralla on varmasti taas omalla tasollaan.

16.5.2011

Täyttä jöötiä

Myönnetään, myönnetään, myönnettään. Tämä artikkeli pääsiäismunasta on snadisti myöhässä. Mutta ajatelkaa, että meikäläinen on ihan tosi ajoissa ens pääsiäistä varten tai jotain.

Nyt on kyse Mignonista. Tuo sulkaamunien outolintu. Pure beef all the way through... Muksuna muistan syöneeni tällaisen edellisen kerran. Muistelen, että siitä tuli huono olo. Eikä ihme, aika jytkyä tavaraahan tää on, makeaa suklaata kokonainen boltsi.

Uskaltauduin testaamaan tällaisen pomoni kehumisen jälkeen. Hän siis kehui Mignonia, ei minua tai esimerkiksi työpanostani. Nainen on aika perso suklaalle, joten otin neuvosta vaarin. Ihan syötävähän tuo oli, vaikka galaksit eivät räjähtäneet. Ehkä uskaltaudun ottamaan toisen taas ensi pääsiäisenä. Pisteet Fazerille (eikö tää niiden ole) siitä, että muna on kuoressa. On siinä jotain extrahauskuutta, ja tällainen munahan on käytännössä pakko koristella ennen syöntiä. Niin teimme nytkin. Koristelu by Vaimo.

En tiedä, kuinka suosittu Mignis mahtaa nykyään olla. Ehkä niitä tuotteita, jotka vetoaa vähän enemmän vanhempaan porukkaan, mutta voin kyllä tapani mukaan olla väärässäkin.

Ulkomaanreportaasi: Slovakia sipsit Bratislavassa

LEIJONAT! Olen syönyt elämäni aikana useita pusseja erilaisia sipsejä, mutta juuri tämän pussin sisältöön tutustuin Bratislavassa MM-finaalin jälkeen. Maistuivat hyvältä. Maistuivat yhtä hyvältä kuin katsomossa takanani istuneiden svedupetterien katkera pettymys, luovuttaminen ja oman joukkueen hylkääminen.

Slovakiasipsit ovat kuin Suomen historiallinen leijonalauma näissä kisoissa, paikallisia Rainbown vihreitä. Yksikään naksuista ei yksin kykene säväyttämään kullan arvoisesti, mutta pussillinen näitä yksilöitä hoitaa homman näytöstyyliin. Tottakai perussipsienkin sekaan mahtuu pari Granlundsipsiä. Ne ovat niitä rapsakoita, suuria sipsejä jotka ovat säilyneet ehjänä pussin suojissa ja odottavat poimijaansa.

Ääni meni, kulta tuli. Kiitos Leijonat! 2011 ei unohdu!

15.5.2011

Ulkomaanreportaasi: Burger King Praha

Juutalaiset vaeltavat itkumuurille, muslimit matkaavat Mekkaan, Tapani (nimi muutettu) peräkammarista halajaa Thaimaaseen nussimaan lapsia, mutta Leinonen on koko elämänsä ajan tahtonut Burger Kingiin.

Prahassa tämäkin toive voitiin toteuttaa. Olen lukemattomia kertoja netissä selaillut kunkun ruokalistaa ja miettinyt mitä ottaisin jos joskus tiskille asti pääsisin. Kaikki vaikuttaa todella hyvältä, mutta eihän kohtalon hetkellä muuta voi tehdä kuin tilata Whopperin. Tottakai pyysin myös pahvisen kruunun päähäni kaupan päälle.

Upottaessani hampaat purilaiseen mielessäni kävi ajatus siitä kuinka itkumuuri on vain kasa kiveä ja Gangesissakin on vain paskaista vettä ja ruumiita. Samalla tajusin että maaginen Whopperkin on vain purilainen muiden joukossa. Maailmassa on purilaisia yhtä paljon kuin Thaimaassa on lapsia. Tapani peräkammarista haluaa ala-ikäisen ja alistetun, minulle kelpaa burgeri kuin burgeri. Ei kauan odotettu Whopper kovin erikoinen kokemus ollut, muistamisen arvoinen kuitenkin. Ehkä siksi uskonnotkin pysyvät suosiossa, pitää olla jotain mihin uskoa ja mitä odottaa. Usein se on petetty lupaus, hieman kuin unelmieni Whopper.

Whopper oli juuri niin hyvä ettei se ala vituttaa. Tällä kertaa se riitti minulle. Jälleen yksi asia vähemmän mitä odottaa elämältä.

14.5.2011

Koohtobileetvantti

Koleetuntti koika-antti koljonpantti kopsittuanäntti kohelimellapuntti koviakuntti kolmanintti konsentti koorempaasuntti kootasyntti. Koskaan koientti koedatintti, kolloinmintti kovaakuntti kossanpöntöstäventti korvitseetantti. Koosmyntti kauppajonotuksen koivontti koyttaakantti koodykseenhyntti. Kotatäntti kovaakuntti konentti koleontti kossaanmintti korvannuttantti, kottamuntti kotnyntti kotenkinjontti kopsynänti kousiontti kolmiinsintti.

Koevastilintti kouto-ontti combo koriin konontti kostattulantti. Koivontontti, kottaentti kootunttu koientti koleontti kormaalinnontti koostaintintti kottisentti, koientti kodesentti konullemintti. Kosentti konontti koskusjontti kovakintti kollaontti kossallakantti, konkuntti kodessaentti kojantti kokanatantti konantti koviahyntti kohmisiäintti, kotkajontti kostavatontti kohanneksiavintti kojantti kokojyväriisiä. Kohalintti konontti kolleintakantti kootualantti kojantti kokeenäntti, kottaentti kotnyntti kohdaantentti kookaaruntti kojanantti konssakantti. Kotsellaintti 15 kouronentti kollolaajennuspantti kolauksessatintti.

Kohkaentti konontti kollutontti kotainjontti kollanistujaistaintti koonnitteillasuntti. Kossyävintti, kosseäbintti, kozzaapintti, koinbownrantti kohreitävintti kojantti kollärinäyntti komoaontti. Kollahankyntti koillanontti koleetbintti koosantti koikaanantti, koikkavantti koiryfantti koohtoaakinvantti koremminpantti.

13.5.2011

Ulkomaanreportaasi: Kautta ilmojen

Ulkomaanreportaasimme Itä-Eurooppaan alkaa luonnollisesti lentokoneesta. Lufthansan lennolla saan täpärän sivuosuman hikinen läski viereen-lotossa. Mies ähisee muutaman penkin päässä, mutta hien haju pistää silti silmiin. Ei paha. Pisteet Lufthansalle, siirsivät nöyrän japanialaisen viereiseltä paikalta ilman erillistä pyyntöä. Säälivät varmaan, ensin Hiroshima sitten Fukushima ja lopulta suomalainen läski lentokoneessa puolella perseellä päälle. Jos palkkaisin firmaani työntekijöitä, ottaisin yksinomaan japanialaisia. Nämä jätkät tuntuvat kestävän käsittämättömän ronskia vittuilua ilmeenkään värähtämättä.

Elättelin toiveita pienestä tölkillisestä kolaa, mutta jouduin tyytymään pieneen muovikupilliseen. No tyytyihän Soinikin oppositioon. Jääpähän jotain valittamista. Olisin toki voinut ottaa viiniäkin, mutta ei ilmaisesta kolasta kieltäydytä.

Purtavaksi stuertti tarjoili kuumennetun Quiche lorraine piirakan, jotain valitettavan ranskalaislähtöistä kai. Ihan hyvä välipala, mutta eihän sitä kuolemaa pelätessä oikein mikään maistu. Pisteet kuitenkin 14 eri lisäaineen ja sellerin käytöstä. Kuolema todellakin tulee taivaalta.

Ulkomaanreportaasi jatkuu myöhemmin Prahassa..

11.5.2011

Alkukesän jäätelökimara

Kesä on tullut, sen on puusilmäisinkin huomannut. Kesän tulo tarkoittaa sitä, että etelässä hätyytellään hellerajaa, Leinosen hoodeilla Lapissa alkaa lumi hiljalleen sulaa ja kaikkialla ihmiset syö jäätelöä. Kirjoitan nyt tuosta kolmannesta tapauksesta pari pikareportaashia, jotta alamaiset tietävät, mitä kannattaa syödä.

1. Kolapuffetti. Tästä taisi Typy vinkata mua taannoin. Tai joku muu. Anyway testasin. Kola-aromi on tässä läsnä kyllä, eli ei voi väärästä mainonnasta syyttä. Mutta en suosittele. Kola kuuluu pulloon, ei jäätelöön. Sitä paitsi saman perheen minttupuhvetti on sen verran kovaa shittiä, että sille ei moni pärjää.

2. Mariannetuutti. En muista, miksi näitä aloin nassuttaa viime kesänä, mutta hyväksi havaitsin. Diggaan suklaisesta sydämestä keskellä. Makeaa suklaata, hyvä hyvä. Suosittelen testaamaan tätä raitapaitaa, jos ei vielä ole tuttu.

3. Marsin jytkympi versio. Muistan ammoisilta lapsuusvuosilta, että silloin tuli Twix- ja Mars-patukat pakastealtaaseen. Ne olivat hyviä, mutta aika hinnakkaita jäätelöjä. Mars on nyt kasvanut (tai yhtä hyvin se on kasvanut kuusi vuotta sitten, enkä vain ole huomannut sitä) mittavammaksi. Aika pieniä ne olikin, joten en ihmettele, että on jäänyt jalkoihin. Nyt hinta ei mielestäni ole niin mahdoton, eli jos tunnet vetoa makeaan jäätelöön, osta kokeeksi.

Näin. Kesä on jäätelöaikaa, joten kauppaan siitä mars!

Lihaa leivän päälle

Siinähän ei ole mitään ihmeellistä että suomalainen laittaa sen ruispalansa päälle kinkkua, metusalemia, kalkkunaa, paahtopaistia, savuporoa, muslimia tai jotain muuta lihaisaa. Mutta Rovaniemen virastotalon Amica on vienyt homman ihan uusiin ulottuvuuksiin. Yleensä levitteissä makua antaa yrtit, valkosipuli tai jokin pippurisekoitus, ei broileri. Niin broileri.

Otetaanpa tämä skenaario ihan ajatuksen tasolla käsittelyyn. Jauhetaan kanaa mössöksi ja sotketaan se johonkin levitepohjaan ja suditaan leivän päälle? Kuulostaa nokkelalta tavalta ottaa seuraava askel ultralihalliseen ruokailukulttuuriin. Olisihan se hienoa jos margariininsakin saisi vaikka härkähöystöllä. Broilerilevite on aika hyvä idea ja sellaisenaan ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, mutta maultaan mössö oli aivan törkeän huonoa. Hyvä idea kaatuu jälleen suutuntumaan. Se että maistat suussasi kaukaisesti kanan maun, mutta tunnet limaisaa levitettä ei ole hyvä asia. Kanan limaisia kohtia ei syödä yleensäkään kovin mielellään, joten miksi tehdä kauttaaltaan limainen levite kanasta? Kenties syynä on kokeilemisen halu ja into oppia uusia asioita, jota ei mielestäni pidä paheksua. Se on ihan hyvä että yritetään ohjata laitosruokailun paattia johonkin muuhunkin suuntaan kuin styroksin syömiseen.

Ovatkos lukijat törmänneet vastaaviin levitteisiin? Savuporolevitettä olen tavannut ja se on kyllä hyvää.

Miten suomalainen lepytetään?

Ennen.
Onko mitään tylsempää kuin se, että käyt kaupassa ja menet kotiin. Olet ostanut juuri niitä tuotteita kuin tarvitset. Luulet, että kaapissasi on metukkaa. Alat jossain vaiheessa tehdä leipää ja huomaat, että metukka on pilaantunutta. Et siis saa sitä, mitä haluat. Voi veljet, että ottaa päähän.

Mitäänhän sille tietenkään ei voi. Jotenkin huonosti suljettu lihapaketti tai kuljetuksessa rikkoontunut kuori ja pilalle menee. Sattuu varmasti kaikille jossain vaiheessa. Se vaan on hauskaa, miten siihen kaupat reagoi. Palautin tuon metukan ja sain rahojen lisäksi kahvilipun. Taannoin vaimo osti toisesta kaupasta pilaantunutta juustoraastetta ja sai korvaukseksi kahvipaketin. Suomalainen lepytetään siis kahvilla. No sehän tiedetään.

Jälkeen.
Vaikka kaikille kaupoille sattuu joskus huonoja tuotteita joukkoon, pitemmän päälle paskat tuotteet todellakin ottavat nupoliin. Lähimmässä S-Marketissamme pakasteet näyttävät siltä, että ne ovat kerran sulaneet ja tuoretuotteet siltä, että ne ovat kerran jäätyneet. Sekin mikä on sinänsä ihan ookoo, on usein parhaat päivänsä nähnyttä. Lähinnä viitsii ostaa säilykkeitä ja kolaa. Tarpeeksi monta kertaa petyttyämme olemme pistäneen paikan boikottiin. Se kyllä tympäisee, että pitää lähteä merta edemmäs kauppaan (itse asiassa, kun asumme saarella, tämä puujalkavitsi pitää jopa paikkansa), mutta sontaa en kestä. Menis kauppa konkkaan ja tulis uusi ehompi tilalle.

10.5.2011

99 mennyt, yksi jäljellä

Yllättäen löytyi arkistosta kuva VMK:sta.
Näin se on, ei mene vuottakaan sadan juuston syömiseen. Ihka ekasta artikkelista lähtienhän olen pitänyt kirjaa niistä. Nyt ollaan Gretzkyssä. Sataan aion lopettaa laskemisen. Menee aika sopivassa kohtaa poikki tää. Täytyy pitää tiukkaa kuria tällä viikolla syömisessä. Sadannen aion syödä juhlallisesti hampparin kotimaassa.

Jotkut ihmiset lopettavat epäterveellisiä asioita siten, että vetävät esim. viimeisen tupakan jollain tapaa erikoisesti ja se on sitten siinä. (Jos olisin Leinonen, tässä kohtaa olisi joku kouluampumisaiheinen vitsi, mutta kun en oo...) Itse ainakin voisin kuvitella jonkun tollaisen metodin toimivan. Vähän lisäisi kynnystä palata askille. Ehkäpä vaikka Times Squarella vedetty juusto voisi olla viimeinen, jonka vedän. Sen jälkeen keskittyisi terveellisempään ruokaan.

Hah, ain't gonna happen. Juustojen syömisen lopettaminen olisi yhtä järkevää kuin hengittämisen lopettaminen. Jatkan satkun jälkeen entistä kovemmalla tarmolla, mutta lopetan laskemisen.

9.5.2011

Pallolaajennuksen lukijamatka Nykiin

Taiteilijan näkemys New Yorkista vuoden
2012 maailmanlopun jälkeen
Jälleen on tullut aika Pallolaajennuksen lukijamatkalle. Tällä kertaa kohteena on Tamperettakin coolimpi menomesta eli New York. Lähtö viikon lopulla. Tällä kertaa vaihdoin matkaseuraa. Typyn sijaan lähden Vaimon kanssa. Vaihtelu virkistää :D

Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että kohtsillään meikäläiseltä tulee pientä hiipumista kirjoittamiseen. Kirjoitan kuitenkin muutaman jutun varastoon, jotta Jussi voi julkaista ne ja varsinkaan naislukijamme eivät vaivu epätoivoon.

Tarvitsen kuitenkin myös apuanne ja/tai ehdotuksia. Ruokaan liittyviä sellaisia, tarkemmin sanottuna. Jos Jenkeissä pyörineet tai muuten valveutuneet ihmiset keksivät jotain ruokaa tai paikkaa, joka reissun aikana kannattaa testata, niin ilolla otan ehdotukset vastaan.

Jos saan jonkun erityisen osuvan ehdotuksen, lupaan tuoda ko. ehdottajalle tuliaisia :)

8.5.2011

Laatikko mohista kainaloon ja biksuissa bilettään

Olen kirjoittanut aika paljon mojitosta viime aikoina. Niinpä sitä on alkanut tehdä mieli, ja kävin ostamassa pullon rommia, jotta saisin mojitot väännettyä. Pääsin kuitenkin helpommalla, sillä sain testattavakseni norjalaisten versiota aineesta. Vuonomaassa tehdään Vikingfjord-votkaa, jonka tuoteperheeseen kuuluvat myös drinksuhanapakkaukset.

Nyt kyynikot luulevat, että meikäläinen kehuu paskaa, ihan vain koska sain sitä ilmaiseksi. Älkää huoliko, sillä mun toinen nimi on objektiivisuus. Lisäksi hain testausapua, joten ette joudu yksin allekirjoittaneen mielipiteeseen luottamaan.

Yhdessä makusteltuamme totesimme, että ei muuten ole ollenkaan pöllömpää kamaa tämä. Ihmisen perusluonne suhtautuu kaikkeen "valmiiseen" ennakkoluuloisesti, mutta kyllä tässä selkeä mojiton maku oli. Näin vaikka "ajoaineena" on rommin sijaan votku. Puristeille tietysti ei kelpaa, mutta tämä onkin ehdoton bilejuoma. Jos et halua vääntää kaikille kavereillesi erikseen drinksuja huhmaroimalla, niin tästä saat heille valmista tavaraa. Tarvii vain lisätä jäämurskaa, niin kaikilla on kivaa.

Samaan tuoteperheeseen kuuluu myös rasberry mojito ja cosmopolitan. Rasberryä testailen myöhemmin. Tätä tavaraa saa ymmärtääkseni Alkosta tilaustuotteena ja laivalta. Kävinpä tuossa eräässä alkossa tsekkaamassa hanajuomatilanteen. Mojitoa ja muita saa kyllä pullossa, mutta hanapakkauksessa tietääkseni vain viinejä. En ainakaan nähnyt muuta. Se on vähän kumma. Hanakonsepti toimii nimittäin yhtään suuremman porukan juottamiseen mielestäni loistavasti. Juoman kaataminen on helppoa kuin lapsen hakkaaminen.

Testikaverini visioi jo varsin hyvin drinksuhanapakkausten hyödyntämisen. Lainaus: "jumaleissön: kesäbileet pihalla, saavillinen jäitä, jonne muutama tollanen hanapakkaus säilymään kylmässä, tyttöjä biksat päällä..." Pakko sanoa, että toimisi muhunkin. Vaimo tosin toppuutteli intoani sillä, että meikäläinen ei tunne ketään biksoissa bileissä pyöriviä tyttöjä. Totta kyllä, valitettavasti. Niin tai näin, jos esmes laivalla ollessanne pohditte juomavaihtoehtoja häihin tai rippijuhliin, kannattaa vuonomojitoa harkita, jos silmiin osuu.

Rinkeleitä ja logiikkaa

Ystäväni Typy lähetti minulle ihan mielenkiintoisen reseptin. Vesirinkeleistä tehdyn herkkusetin, jossa oli pestoa, luumutomskuja, fetaa, basilikaa ja punasipulia. Vähän hipsteriähän tuo on, mutta kai sen kestämme. Combo on hyvä idea muuten, mutta se oli kilpailevalta ruokasivustolta. Ettäs kehtaakin moisia lukea. Testasin silti.

Lopputulos on ihan jees. Pikkuisen epäileväinen olen näiden rinkeleiden suhteen. Pidän niitä enemmän (kummallisena) kahvin lisukkeena. Nyt selkeesti suolaisessa roolissa. Yksi ongelma on rinskujen täyttäminen. Maltti ei kuulu sanavarastooni, joten rinkeleistä tuli vähän turhan täytteisiä. Mutta pienen sotkunhan kestämme. Ja kyllä noita syö.

Ohessa vielä muuten Typyn itsensä versio. En malta olla kommentoimatta, että naisen logiikkaa on taas "sovellettu" ihailtavasti. Käytännössä rinkelit on vaihdettu juustosämpyihin, tomskut on normeja ja basiksen tilalla on sallaadia. Ei nyt ihan yks yhteen ton alkuperäisen idean kanssa. Mut varmaan oli hyvää, ei siinä mitään.
Kuva: Typy

 P.S. Aamupalaksi väänsin lisää rinksuja. Uunin sijaan lämmäytin ne paahtimessa ja ihan sama vaikutus helpommalla. Nyt laitoin niiden väliin peston lisäksi metukkaa ja juustoa. Toimi tämäkin. Oikeastaan paremmin kuin tuo kasvisversio. Minkä ei tietysti pitäisi yllättää.

7.5.2011

Ilmaisellakin kolalla on hintansa

Ennen niin sanottua neoliittista vallankumousta ihminen eli metsästämällä ja keräilemällä. Ihminen alkoi viljellä maata Lähi-idän hoodeilla yli 10 000 vuotta sitten ja samaan päästiin suomessa tuossa 1930-luvulla. Metsästäjävaistot ovat silti yhä meissä.

Paleoliittisen kauden ihminen oli varmasti mestari jäljittämään eläimiä. Jäljet maastossa ja ulostekasat sisälsivät Wikipedian verran tietoa heille. Noita samoja taitoja hyödynsin eilen. Ylitin Pohjois-Esplanadin ja huomasin rutatun kokistölkin. Huomioni herätti sen pieni koko. Se oli lentokonemallia. Jäin hieman ihmettelemään asiaa, mutta jatkoin matkaa.

Toinen baby-tölkki osui silmiini Mannerheimintiellä. Se oli ehjä eikä koosta ollut epäselvyyttä. Silloin tajusin: jossain jaetaan ilmaista kolaa. Samaan aikaan nostin pääni ja näin mothershipin laskeutuneen suoraan Helsinkiin. Monimetrinen kolatölkki - kuin unissani. Kylmää kolaa, kyllähän sitä aina juo, nam.

Vaan kyllä perkele tulee kolalle hintaa. Kävin tänään hammaslääkärissä. Tarkastus, neljä (lolz!) paikkausta ja hammaskiven poisto maksoivat 180 egeä. Ilmeisesti varsin maltillinen hinta yksityiselle, jolta sai ajan vuoden sijaan kahden päivän päästä, mutta silti. Pelkkä hampaiden harjaus ei näytä auttavan kola-Jullia, sen verran vahva karieskanta on tullut hankittua. Mutta kolasta en luovu. Hampulikäynnin jälkeen iskee aina se aika, että säntillisesti käyttää hammaslankaa ja jauhaa purkkaa. Saa nähdä, miten kauan vaihetta kestää tällä kertaa...

6.5.2011

Uudistunut Wingston siipiravintola

Olemme blogissa yhden ja toisenkin kerran tutustuneet Rovaniemiläiseen Wingston ravintolaan. Nyt rafla on uudistunut sisustukseltaan ja myös ruokalistaltaan. Aiemmin juustopurilaisateria on ollut kiistaton kuningas ja syy olla avaamatta ruokalistaa. Siipien eli hot wingsien syömistä en ole koskaan ymmärtänyt, ovathan ne hyviä, mutta sieluani korpeaa jos joudun syömään 16 tipun siivet nälkäni pitimiksi. En vain ole niin kova jätkä.

Nyt hampurilaislistaukseen on lisätty useita uusia vaihtoehtoja, niistä houkuttelevin kenties kuvan Wingston burgeri. Klassinen juustohamppari on tehostettu sipulirenkailla ja slaissilla pekonia. Kokonaisuus on sopusuhtainen ja erittäin hyvän makuinen. Burgerin erinomaisuus aiheuttaa sen, että sen kylkeen tungetut tavanomaiset ranskalaiset tuntuvat pettymykseltä. Erinomainen burgeri tarvitsee kylkeensä myös upeat ranskalaiset. Ei Michael Jordankaan olisi pystynyt ihmetekoihinsa ilman Scottie Pippeniä! Ratkaisu voisi olla eleganttien maalaisranulien käyttö oletuspottuina, tiedä sitten kuinka kustannustehokasta se olisi. Ravintola vetää aina hyvin väkeä, joten tuskin se potuista on kiinni?

Uudistuneen sisustuksen lisäksi takanurkkaan oli ilmestynyt lasten leikkinurkkaus, mikä on aina huono uutinen. Kukaan ei halua nauttia herkullista ruokaansa kurittoman kakaran ulvoessa viereisessä pöydässä. Mikäli ravintola haluaa kiinnittää lapsiin huomiota, olisin itse valinnut äänieristetyn komeron avoimen nurkkauksen sijasta.

Kovin paljoa en uutta sisustusta osaa arvioida, Innonkin olen katsonut vain pari kertaa. Vautsivau-elämykset jäivät kuitenkin uupumaan uudistuksen jälkeen, diggasin entisestä hämärämmästä meiningistä enemmän.

Munaa salaatilla, mutta mikä on hinta?

Monet asiat menee kausittain varmaan monilla ihmisillä. Mulla ainakin. Joskus putoaa joku, toisinaan toinen. Tää nyt ei ehkä ole ihan niin villi perjantaiartikkeli, kuin lukijat toivoisivat, mutta olen elänyt jossain määrin kananmuna salaatissa -vaihetta viime aikoina.

Joskus joku vaan toimii ja tää alkoi toimia nizzansallaadien kautta. Keitetyissä kananmunissa vaan on se huono puoli, että ne tuntuu hyvältä idealta keitettäessä, mutta sitten unohtuu kaappiin. Ja kananmuna jääkaapissa on vaan pelottava.

Keittämättömissä munissa on sentään tämä elintarvikkeiden ohjenuora, parasta ennen päivämäärä. Se antaa apuja. Mutta entä keittäminen? Kuinka kauan se on ollut siellä, miten kauan se kestää, miten keittäminen vaikuttaa, onko tää nyt hyvä ja mitä olivatkaan salmonellan oireet... Pelottavaa, sanoisin. Elämä on monesti niin vaikeaa, sanoisi joku toinen.

Mutta tuli mieleen noista päivämääristä. Epävarminta on se, että jukolauta niihinkään voi luottaa. Ostin Stockan Herkusta, jota kaiketi ihan syystäkin pidetään hyvänä kauppana, niin meetvurstia. Jukoliste monen viikon päässä päivämäärä ja oli aikas kumman väristä keskeltä tavara. Ei paljon houkuta syömään. Mikä on vittumaisempaa kuin se, että luulet, että kaapissa on metukkaa ja sitten sitä ei voikaan syödä? Perkele-tana.

5.5.2011

LUKIJAN KUVA: Kolmoskerroksen omppupiirakkaa

Kolmoskerroksen naisen mukaan lomalla on kivaa - niin kivaa, että ehtii leipoa.
Kuvassa omenapiirakkaa hänen tyyliin. Mukaan vatkattu muun muassa vaniljakastiketta.
Reseptissä oli kyllä sanoja kuten "täysjyvä", "auringonkukka" ja "mysli", joten saattaa
olla vähän turhan terveellistä. Hyvältä näyttää, vaikka näyttää tekijän mukaan ruusukaalilta.
Oli kuulemma eka kerta. "Ei uskoisi", kuten pastori rippileirillä typylle sanoi.


Voittajien aamupala

Nalle on hiljaa.
Meikäläinen ei paljon aamupalaa syö. Kotona ei vaan tee mieli ruokaa. Voisin olla ulkona-aamupalastava, mutta moiseen ei ole rahaa eikä onneksi aikaakaan. Viime aikoina olen lipsahdellut tässä epäterveellisille linjoille.

Ainakin pari Mäkkiä Helsingin keskustassa on alkanut mainostaa, että kahvi ja juusto kaksi euroa. Tää on näitä jotain ravintolakohtaisia tarjouksia. Ihan ookoo diili. On vain yksi ongelma. Mäkin kahvi.

Mä en tiedä, mutta sellainen koneesta tuleva kahvi ei mitään herkkua ole. Join sellaista tossa joskus ja luulin kuolevani. Pannussa oleva kahvi on mielestäni ihan juotavaa. Tärkeää tietysti on se, että kannussa käy kierto, mutta aamulla se ei liene ongelma. En vain ymmärrä, mikä siinä automaattitsufeessa mättää. Ehkä joku sisäpiiriläinen voisi syväkurkuta totuuden; tehdäänkö kahvi paistorasvasta?

Mutta kahvi ja juusto on tomiva combo. Ja on kyllä hyvä, että meikäläisen bussikortista loppui kausi ja olen siirtynyt tsygän selkään. Matkalla ei ole mäkkejä houkutuksineen. Pakko polkea aamulla suoraan töihin. Euron juusto, niitä jukolauta voisi syödä aamusta iltaan. Se on voittajien valinta myös aamupalaksi, tietäkäätten.

4.5.2011

Lonkeroseikkailu 3/3: Lonkeroseksi

Olen jauhanut lonkerosta monen artikkelin verran ihan vain, jotta pääsisin puhumaan lonkeroseksistä. Täältä pesee.

Itseäni toistaakseni totean, että lonkero on tuntematon suuruus mulle. Oluesta ja sidukasta on kokemuksia, mutta ei lonkusta. Greippilimppariahan se on, mutta kai siitä tulee humalaan. Ainakin kaverini tuli, kun joskus ala-asteella se joi kiljua ja lonkeroa. Hakkasi sen jälkeen ikkunoita nyrkillä ja joutui sittemmin lusimaan. Surkea tapaus. Johtui kuitenkin luultavasti monesta muustakin asiasta kuin lonkerosta, vaikka alkoholilla saakin itselleen tehokkaasti ongelmia.

Vankilassa moni saa ja joutuu harrastamaan seksiä. Lonkeron juominen voi edesauttaa seksin saamista; erona vankilaseksiin on ainakin se, että parin lonkeron jälkeen harva vielä haluaa polttomerkitä hakaristiä takamukseesi. Lonkero ja seksi kuuluvat yhteen, sillä on myös olemassa sellainen termi kuin lonkeroseksi. Haha, itseänikin jaksaa naurattaa tämä asia yhä.

En muista, milloin asiaan törmäsin. Jossain Hesarin "keskustelu"palstaa lukiessani tai jossain tällaisessa paikassa, jossa normaalisti ei seksiasioihin törmää. Joku mainitsi asian sivulauseessa tai jotain. Aloin ihmetellä sitä, lonkeroseksi. Mitä ihmettä? Mitä on se seksiä, joka tuohon juomaan jotenkin liittyy. Lonkero yhdistyi vain tuohon juomaan, mikä kertonee suomalaisuudestani ja sieluni puhtoisuudesta.

Ehkä heitin sanan googleen tai jotain. Nopeasti asia tietysti selvisi ja samalla karisi vähän viattomuutta. Tentacle sex -haku kertoo jo liikaakin siitä, miten kummaa väkeä japanilaiset ovat. Syövät sushia ja kiihottuvat mustekalasta, joka harrastaa seksiä koulutytön kanssa. Meikä passaa molemmat. Mutta siitä huolimatta lonkeroseksi jäi mieleeni. Minkälaista olisi seksi, jossa hyödynnettäisiin tuota juomaa...? Suomessa juodaan niin helkkaristi lonkeroa, että ehkä tuokin on jo kehitetty...

3.5.2011

Lonkeroseikkailu 2/3: The Real Thing

Hartwallin lonkero kehitettiin vuoden 1952 olympialaisiin. Jotenkin söpöä. Nuo kisat ovat tuoneet Suomeen monenlaista kivaa, sillä ymmärtääkseni ko. skabojen aikaan myös kokista alkoi saada maassa suuremmassa määrin. Juomakulttuuri muuttui, kun piimälle saatiin vaihtoehtoja.

Nykyään litroissa mitattuna kuvan lonkero on Alkon myydyin tuote, joskin alkoholinmäärässä kossu on numro uno. Joka tapauksessa kyseessä on suomalaisten suosikki. Lonkero on jotenkin outo juoma, kuten jo aiemmin olen filosofoinut. Nimen lisäksi Alkon ja kaupan lonkuilla ei paljon tunnu yhteistä olevan. Itse en ole juurikaan juonut, vaikka oli tuo ylempi tölkki ihan jees. Saattaa olla, että nuo ostamani tölkit olivat ensimmäiset koskaan. Vaan eivät olekaan! Muistan joskus ostaneeni joihinkin järjestämiini bileisiin Jouskalle lonkeroa. Niinhän se oli. Sillä miehellä kun on vamma, ei juo olutta tai kahvia. Mutta ehkä ekat itselleni.

Baarissa olen juonut lonkeroa joskus, jos on halvalla saanut jotain talon lonkeroa ja halunnut vaihtoehdon oluelle. Talon lonkero on hieman epämääräisen oloinen juoma. Luultavasti greippilimua, johon on kaadettu giniä. Tai jotain vielä epäilyttävämpää. Baariminna hei, jos luulet, että mä kestän totuuden talon lonkerosta, niin kerro se meille, jos tiedät :)

Näin. Toinen lonkerokirjoitus. Vielä tulee kolmas, jossa kerron tarinaa lonkeroseksistä ja kirjoittajan viattomuudesta.

2.5.2011

Arkiston tyhjennystä: jos tämänkin tunnistaisi

Hittolainen, kun alkaa olla ihan julmetusti kuvia varastossa. Tässä pikapostaus paineen helpottamiseksi. Tämäkin on hieno mäkkiyksilö. Lienee jonkun jenkkikaupungin mukaan nimetty purilainen. Sanotaan nyt vaikka Miamin.

Ei paljon hyödytä hehkuttaa, mutta hyvä oli. Enää tätä ei saa kuin seuraavalla kerralla, mutta syökää silloin. Vatsa kurnii jo pelkästään katsomisesta. Taidan joutua ottamaan toisen satsin pesto-kalkkuna-juustovoikkareita. En kyllä kuvaa niitä, muuten olen ongelmissa entistä pahemmin...

Мурманск: Unohtuneet blinit Venäjän kansanarkistosta

Olen kerran Suomen puolella syönyt blinejä ja silloin ulkoministeriö maksoi laskun. Onneksi näin, koska en oikein jaksanut innostua noista mädin kanssa tarjoilluista epämääräisistä kohokkaista. Ottaen huomioon rajallisen kokemukseni, en ole täysin varma olikovatko ne edes blinejä. Jos olivat, en pidä blineistä. Illallinen oli muutenkin ällöttävän hieno, minua jännitti ja tietysti vitutti veronmaksajien puolesta. Stubb, piffaa ensi kerralla pizzat kolalla niin ei tarvi jälkeenpäin ruokablogissa vittuilla.

Murmanskissa päädyimme kollegani kanssa väkimäärästä päätellen todella suosittuun blinibaariin. Paikka sijoitsee ihan Meridian hotellin nurkan takana, oven edessä oli iso lätäkkö. Tuli vähän sellainen olo kuin olisimme olleet blinien Hesburgerissa, paitsi että täällä puhuttiin venäjää ja naisilla oli korkokengät. English menun sai pyytämällä ja oikean blinin osoittamalla sormella kyseisestä menusta. Mielestäni toimiva systeemi, osoittaminen on nykymaailmassa aliarvostettu kommunikaation tapa, paitsi Viitasaarella osoitellaan paljon neekeriukkoja.

Otin kaksi bliniä joiden sisällä oli kinkkua, herkkusieniä ja herkullista mömmöä. Kyseinen vaatimaton ateria itänaapurissa sai minut ajattelemaan, että miksi ihmeessä Suomessa ei ole blinibaareja? Jos en olisi jo paras siinä mitä teen, vaihtaisin alaa ja perustaisin vaatimattoman bliniravintolan. Ottaisin Koiviston tiedottajaksi ja loppu olisi historiaa. Kauppakeskuspelleilyn seurauksena ainakin täällä Rovaniemellä on paljon tyhjiä liikehuoneistoja keskustassa ja melko pieneen tilaan mahtuu keittiö ja 5-10 pöytälätkäareenaa. Jos pöllit lyömättömän bisnesideani, oletan että saan ilmaiset blinit raflassasi koko loppuelämäni.

Meillä todellakin on paljon opittavaa Sergeiltä.

Lonkeroseikkailu 1/3: Mojito, lol...

Hartwaltsun originaali long drink sisältää vettä, sokeria, giniä, hiilidioksidia, happamuudensäätöaineita, aromeita, stabilointiaineita sekä salfori- ja sitruunauutetta. Olvin mojitolonkero sisältää vettä, sokeria, OMENATÄYSMEHUTIIVISTETTÄ ja originaalin sisältämien aineiden lisäksi myös rypälesokerisiirappia. Jotenkin kuvaavaa tämä, että siinä missä toisessa on giniä, toisessa on omenatäysmehutiivistettä.

Baariminna varoitti (kahdesti), että tää on hirveetä paskaa tää mojis, mutta ei se ihan niin ole. Olen nimittäin pahempaakin juonut. Ei tää silti hyvää ole enkä kyllä ostaisi, sillä ei tämä ainakaan lonkerolle tai mojitolle maistu. Sattuman oikusta join mojitoboolia tätä edeltävänä päivänä. Se maistui luonnollisesti mohikselta, joten makureseptorini oli hyvin kalibroitu. En myöskään ollut juonut mitään ennen tätä, joten kuoleentuminenkaan ei tule kyseeseen. Tämä oli teinivissyä. Maku on jotenkin tuttu, mutta en osaa sitä paikantaa. Ehkä joku rainbown eksoottiset hedelmät -tyylinen esanssimehu on se, johon tämä vivahtaa.

Tän nimittäminen mojitoksi on kyllä melkoinen vääryys. Luulen, että Ernesti Hemingtiekin unohtaisi sanoneensa jäähyväiset aseille, jos hänen vanhaa armastaan tällä tavalla pahoinpideltäisiin.

1.5.2011

Eversti Waltersin ja koirien herkku

Kuva: vaimo.
Tällä kertaa on Palliksessa on luvassa lisää herkkua. Nyt ei kuitenkaan ole kyse ihmisherkusta, sillä en muita siankärsää syöneitä tiedä kuin näyttelijä Richard Crennan. Koirille nämä sen sijaan kai maistuvat. Ja pakko näistä on kirjoittaa, kun ovat aika pysäyttävän näköisiä.

Kärsien syöttämistä koiruleille voi ajatella monella tapaa. Toisaalta voi ajatella, että onpa tylyä, että possuista syödään korvat ja kärsätkin. Järkevämpää on ajatella, että parempi niin, että nekin otetaan talteen, kun siat meidän meksikonpatojen takia tapetaan. Yksi asia vaan tulee mieleen.

Mitenkä näitä valmistetaan? Onko niillä sellainen leikkelesiivutin, jossa terä asetetaan vähän tavallista leveämmälle ja siitä sluib-sluib kärsää siivutetaan..?