Lehtipihvi ranskalaisilla ja vieläpä Shell simpukka ravintolassa. Siinä vasta klassikko, jonka voimin suomalaiset ovat kasvaneet kesälomareissuillaan. Huoltoasemien kaloripommin varma ykkösnyrkki. Itse harkitsin rekkamiehen uraa vain siksi että voisi käydä päivittäin, kahdesti, huoltoasemilla vetämässä lehtipihvejä.
Annos on aina hyvä, mutta näin aikuiselämän haastavassa sykkeessä auttamatta usein liian pieni. Ehkä haikea toive pihvin hieman isommasta koosta ja ranskalaisten anteliaammasta määrästä johtuu vain siitä, että ruoka nyt vain maistuu niin hemmetin hyvältä. Maustevoi, epäilemättä natriumglutamaateilla geneettisesti paranneltuna antaa pihville upean soljuvan pinnoitteen ja kitalakifiiliksen, joka miltei pakottaa hotkimaan.
Vielä ehtii tällekin kesälle kotimaanmatkailua harrastamaan, tässä on siihen jopa hyvä syykin.
P.S. Kirkkaimmilla sarveiskalvoilla varustetut varmasti huomasivat jo tuosta oikealta löytyvän kuukauden äänestyksen. Aika vaativalla valinnalla alotetaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti