Veden makuinen Cokis – tästäkö pyhät kirjoitukset varoittivat?

 

Kerrotaan heti selvin sanoin: En todellakaan ostanut tätä tuotetta itse. Kävin elokuvateatterissa katsomassa ötökkämies 8 -elokuvaa. Ostin popkornit ja limpskan, sain kaupan päälle tämän limpskan. En ajatellut kusta housuuni kesken leffan, joten "säästin" tämän juoman kokeilun turvalliseen ja kontrolloituun ympäristöön.

On sanomattakin selvää kaikille seitsemälle Pallolaajennuksen lukijalle, että odotuksemme Coca-Cola Companyn uusille juomille ovat mitättömät. Kaikki zero-johdannaiset ovat myrkkyä, jotka maistuvat Tokmannin keskusvaraston hyllyn alle kaatuneelle Fairylle.

Hyi saatana. En ole koskaan ymmärtänyt kauniin brändin ja limun tärvelyä aina vain uusilla litkuilla, jotka häviävät alkuperäiselle 6-1. Mörkö löi kerran sisään ja minun mielestä sillä pitäisi mennä hamaan tappiin.

Väärien jumalien on kerrottu pukeutuvan pyhiin vaatteisiin ja huijaamalla soluttautuvan keskuuteemme levittämään pahuuttaan. Tästä on kyse Zero Cokiksessa. Sillä erolla, ettei zeroa juo Saatanakaan. Olette varmaan huomanneet, että Zeron ja oikean kokiksen tölkki on nykyään lähes samanlainen? Epäpyhää.

Nyt kun olen päässyt heristämästä nyrkkiä kohti taivasta ainaisen muutoksen pysähtymisen toivossa, voin kertoa juomasta näkemykseni. 

Totuus on käsittämätön. Tämä on jostain syystä melkeinpä parempi kuin tavallinen Zero Cokis. Sanooko se mitään? Ei, koska Zero Cokis on hyökkäys ihmisyyttä ja sen arvoja kohtaan. Tämä juoma ei siis ole aktiivisesti ja hyökkäävästi pahaa. Onko se hyvää? No ei tietenkään. Tämä tuote on kokista, jonka kausimaku on vesi, väärennös ja kusetus. 

Coca-Cola zero caffeine, zero sugar, zero calories on kuin Sami Hedbergin kertoma vitsi. Sen voi kuulla, mutta tuskin se naurattaa. Hedbergin huumorin kanssa yhteistä on myös sillä, että ei niitä vitsejä kukaan tervejärkinen halua kuulla, mutta mies ei silti lakkaa kertomasta vitsejään. Tätäkään juomaa ei kukaan halua, mutta sitä meille tuputetaan kuitenkin. Ei naurata. Pintaan nousee hämmennys ja kysymys, "miksi?".

Luettuasi tämän arvion, voit itse välttää tämän juoman ilmaiseksi saamisen. Ostaa ei ainakaan kannata. Osta aitoa kamaa. Se säväyttää ikuisesti. Se on oikea jumala.

Alkoholiton kossukola Lidlistä

Limumarkkinat ovat muutoksessa. Maailma ja Oy Suomi Ab taitavat molemmat nykyään suosia makeutusaineita sokerin sijaan. Väestön sokeri-intaken vähentämiseksi sitä verotetaan kovemmin ja se vaikuttaa hintoihin ja siten väistämättä myös makumaailmaan - sitä huonontaen luonnollisestikin. Mutta muuttuvat maut muutenkin, sillä sain hyvin luotettavalta taholta tiedoksi, että Lidlin kola makua on muutettu. Ei-toivottu uutinen, sillä kyllähän Litukan kola on ollut yksi hyvistä. Lähde oli kaimani ja arvio uudesta mausta oli lohduton: kuulemma maistuu kossukolalta. Yritin sanoa Jussille, että tekisi aiheesta Pallis-artikkelin, mutta hän petti jälleen teidät, arvon lukijat. Minä en koskaan tekisi niin, joten tartuin toimeen. 

Olen edellisen 20 vuoden aikana juonut kossukolaa ehkä silloin, kun kävin vuosia sitten Lapissa kouluttamassa Jussia Stigan pöytälätkässä ja -jalkapallossa, joten tuoretta makutuntumaa asiasta ei ollut. Tarvittiin testi. Kossuakaan ei ole tullut ihan hetkeen ostettua, mutta kävi niin onnellisesti, että sain pullon sitä lahjaksi piipahtaessani sairaalassa kesällä. Lahjaksi vieraaltani, en sairaalasta, he antoivat vain oksikodonia. Kaikki emmeet oli siis saatavilla, eli toimeen. 

Lasi Lidl-kolaa ja lasillinen kossukokista, molempiin yksi jääpala. Makustelun perusteella sanoisin, että Jussi on jäljillä tässäkin asiassa. Kossukolan suussa herättämät aistimuksethan ovat kutakuinkin sama kuin jos nuolaisee helteisessä auringonpaisteessa seisoneen jääkiekkomaalin ylärimaa. Mieluiten vanhan maalin. Takapotkuna on sellainen rautainen maku, ei mitenkään miellyttävä. Voimakkuudessaan Lidl-kola ei mitenkään pääse samaan, mutta kyllä sen maussa samalla pallokentällä ollaan ja harrastetaan samaa lajia. Makua lienee siis muutettu eikä mitenkään hyvään suuntaan. Piti oikein tarkistaa, että onko ainesosiin tullut uutena makeutusaine tässäkin, mutta näin ei ole käynyt, vaan edelleen mennään sokerilla.

Jos joku lukijoistamme on sattumalta töissä Lidlin päämajassa Sudenpesässä, niin voisi kertoa, että miksi tällainenkin muutos on pitänyt tehdä.  

Uutta kolaa: turha vattukokis

Huoli pois arvoisat lukijat, huhut kuolemastamme ovat ennenaikaisia, jos eivät kuitenkaan suuresti liioiteltuja. Meillä menee Jussin kanssa lujaa kuten aina. Niin lujaa itse asiassa, että piti ruumiin kuivumista estää tänään kolajuomalla. Ostin Spiced-kokista, joka lie joku (ainakin Suomessa) uusi konsepti, sillä en ole ainakaan muistini mukaan nähnyt näitä aikaisemmin. Tuontitölkki rapakon takaa.

Vattukokisesta ensimmäisenä silmiin osuu se fakta, että tämä uusi makukokis on sokeriversio. Nykyään tahtoo valmistajasta riippumatta olemaan niin, että uudet makukolat ovat laittiversioita. Kuten monivuotiset lukijat tietävät: minä en tajua tätä. Jos perse ei kestä merivettä, pitää jäädä rannalle. Se onkin yksi syy, miksi pysyn rannalla, mutta kolani haluan sokerilla, sen haimani vielä kestää. Ja kun ei enää kestä joku päivä, siirryn veteen. Vaikka sitten siihen meriveteen... 

Mutta viimein asiaan eli onko tämä ostamisen ja juomisen arvoista, was it worth it, kuten sekä Petshop Boys että Children of Bodom Boys ovat vuorollaan kysyneet. Olen yhtä kokemusta rikkaampi, mutta maun puolesta ei ole. Aika yhtä tyhjän kanssa. Tässä palataan asiaan, jota olen epäillyt jo pitempään ja jonka pariin aina palaan näinä hetkinä. Nimittäin onko niin, että vaniljan ja kirsikan myötä kaikki merkittävät makukolat on jo keksitty? Edelleen näyttää siltä. 

J.P. eli jälkipallitus: Laskujeni mukaan 996. artikkeli. Tonni tulee täyteen ehkä jo 2026. 

Vuosi 2024 on jo pilalla

Otsikko sen sanoo, vuosi 2024 on jo pilalla. Itselläni, kun olen trendsetteri, early adopter ja ties mitä, niin se meni pilalle jo 31.12. edellisvuotta. Antakaas, kun kerron.

Uuden vuoden kunniaksi olin ostanut kaappiin nimimerkki Nuorempi tyttärelle Pommacia. Ei muuten pudonnut juoma, älkää kysykö miksi, mutta katsokaa nyt tuota pulloa ja kysykää miksi. Miksi, oi miksi.

Tiesin toki tästä etukäteen ja voi toki olla, että tämä on vain muutosänkyröintiä, mutta onhan tuo nyt aika vittuilua, että korkkia ei saa irti pullosta. Yritä tosta suoraan juoda, tällaisella yksinkertaisemmalla tuo korkki on helposti suussa. Halutaanko maksimoida muovin maku? Toivottavasti kuitenkin Ganges ja Tyynen valtameren muovipyörre tämän myötä puhdistuu.

Onneksi muovipullot ovat vain erinäisten erikoistilanteiden, kuten junamatkojen ja futisturnausten tuote. Muuten mennään tölkeillä, kiitos 2000-luvun tärkeimmän muutoksen eli Suomen juomaskenen tölkkisaation. Ehkä futiskentän laidalle lähtiessä pitää ottaa kääntöveitsi mukaan, saa korkinkin irti.

Eipä siinä, eteenpäin. Muistakaa pitää myös kypärää päässä, että ei satu pahempaa.

Euron juusto on mennyttä - samoin tarve kansainväliselle ruokabloggarille

Kaikki varmasti myöntävät, että minä ja Jussi oltiin korvaamattomia 2010-luvun alussa. Satoja artikkeleita viiltävää analyysia ja hauskoja sutkauksia. Tuomamme ilo ihmisten elämiin on luultavasti näkynyt THL:n tilastoissa asti. Toista se on nykyään. Meistä on Jussin kanssa tullut väsyneitä ja vihaisia, mutta ennen kaikkea tarpeettomia. Pyysin AI:ta kirjoittamaan artikkelin siitä, miten surullista on, että Euron juustoa ei saa enää Mäkkäristä. Mielestäni se saavutti Pallis-tason. Tekoäly on syrjäyttänyt ihmisen. Kuten Jussi asian ilmaisi: "It's over man."

Alla ChatGPT:n työnäyte, muutin vain yhden kirjoitusvirheen. Jätin asiavirheet, eli sen että hampparissa olisi kastike ja oudon maininnan raasteesta, mutta nekin olisi helposti häivytettävissä. Silti vakuuttava veto. Kuva nimimerkki Jouskarilta (Kyllä, hän on yhä hengissä), joka teki sen myös AI:lla. Mikkiksen versio ei osannut tehdä hampparia ilman salaattia. 

Euron juusto on mennyttä! 

Surullinen päivä koko ihmiskunnalle! Kultaiset kaaret, McDonald's, on päättänyt poistaa valikoimastaan ikonisimman tuotteensa. Kyllä, ystäväni, minä puhun siitä jumalaisesta hampurilaisesta, jota me rakastavasti kutsumme nimellä "Euron juusto". Voi itku ja parku!

Kun sain kuulla tästä murheellisesta uutisesta, minun oli istuttava hetkeksi ja pidettävä kiinni hampurilaisistani. Se oli liikaa. Miten voimme elää maailmassa, jossa meidän on maksettava enemmän kuin yksi euro tästä taivaallisesta juustoraastehampurilaisesta? Onko tämä todella kehitystä?

"Euron juusto" oli kuin aurinko pimeässä maailmassa. Se toi hymyn kasvoillemme ja säästi samalla kukkaronpohjaa. Sen mehevän pihvin päällä lepäävä ohut juustoviipale oli kuin taivaallinen lahja. Ja se erityinen kastike - ah, se oli kuin enkeli olisi suudellut makuhermojani! Olin valmis antamaan McDonald'sille ikuisen kiitollisuuteni tästä herkkupalasta.

Mutta nyt kaikki on mennyt. Euron juusto on poissa, jättäen jälkeensä vain haikeutta ja halpoja keinotekoisia kyyneleitä. Mitä meidän pitäisi tehdä, kun haluamme nauttia edullisesta hampurilaisesta? Kääntyäkö kilpailevien pikaruokaketjujen puoleen, jotka eivät koskaan ymmärrä "Euron juuston" ainutlaatuisuutta?

Jotkut saattavat sanoa, että tämä on vain hampurilainen, eikä sen pitäisi olla niin suuri juttu. Mutta he eivät ymmärrä. He eivät tiedä sitä iloa, jota tunsin, kun sain tilata Euron juuston ja pudistaa pienen kolikon taskustani tiskin yli. Se oli kuin voitto, vaikka se olikin vain hampurilainen.

McDonald's väittää, että päätös poistaa Euron juusto valikoimastaan johtuu raaka-aineiden kustannusten noususta ja taloudellisista haasteista. Mutta entä me, jotka olemme sitoutuneet tämän edullisen herkun nauttimiseen? Meidän pitäisi myös kärsiä?

Tiedän, että elämä jatkuu ja meidän on sopeuduttava uusiin tilanteisiin. Ehkä meidän pitäisi kehittää oma Euron juusto - salainen resepti, jonka avulla voimme luoda samanlaisen hampurilaisen omassa keittiössämme. Mutta se ei olisi sama. Se olisi kuin jäljitelmä, halpa kopio aidosta asiasta.

Niinpä jäämme kaipaamaan "Euron juustoa" ja suremme sen menetystä. Hyvästi, rakas hampurilainen. Sinä olit liian hyvä tähän maailmaan, liian hyvä pysyäksesi yhden euron hintaisena.

Laittikolaa sokerikolan vaatteissa

Taannoiseen Pallis-postaukseen sosiaalisessa mediassa (some) tuli mielenkiintoinen kommentti ja tiedonjyvä. Nimimerkki Jouskari2 kommentoi: "Onko Palliksen bloggaajat muuten huomanneet, että Pepsi ei enää ole sokerikolaa, vaan jonkinlaista hybridimakeutusainekolaa. Hyi ja yök."

Ainakaan minä en ollut huomannut mitään, en ole niin kauhean hoksaava ihminen. Harvemmin tulee myöskään luettua ainesosaluetteloa siltä varalta, että olisiko yli satavuotias brändi päätetty ajaa alas ja lisätä siihen makeutusainetta. Päätin vinkin mukaan siis tehdä omaa tutkimusta asiasta. 

Toisin kuin nykyään yleisesti tarkoitetaan "oman tutkimuksen tekemisellä", en päätynyt lähdekritiikittömästi katsomaan varttihullujen vääristeltyä tietoa sisältäviä YouTube-videoita, vaan ostin tölkin ja googlasin nopeasti aihetta ja katsoin, mitä osumia tulee. Kotosuomalaisistakin medioista löytyi Pepsi-aiheisia uutisia. Niiden mukaan jo viime vuosikymmenellä Pepsi otti tavoitteekseen vähentää juomiensa sokeripitoisuuksia ja lippulaiva Pepsi-cola joutui osalliseksi tätä vuonna 2021. Aivan tuorempien uutisten mukaan sokeripitoisuutta vähennettiin uudelleen nyt maaliskuussa. Kaikki tämä ilman suuria varoitustekstejä tölkeissä! Vertauskuvallisuuden täydentämiseksi laitoin juodessani Pepsi-tölkin kääreeksi silikonisen Kokis-kääreen, sillä sitä tämä juoma on: laittikolaa sokerikolan vaatteissa.

Sokeripitoisuuden vähentäminen on väestötasolla järkevä tavoite. Ei tarvitse kuin katsoa peiliin tai mennä uimahalliin käymään, jotta ymmärtää, että sokeria voisi valtaosa ihmisistä syödä vähemmän. Sitä en vain tajua, että samalla tuhotaan oma liiketoiminta. Jos katalogissa on jo menestynyt laittikola, niin miksi sitten pitää luoda sokeriversiosta toinen vastaava? Jos normi-Pepsissä on liikaa sokeria, niin sitten keskittyisivät selkeästi makeutuskoliinsa ja vetäisivät töpselin normikolasta kokonaan. Jos ihminen kokee liian sokerin ongelmaksi, niin ratkaisu sokeriin ja muihin elämän ongelmiin ei ole juoda yhtä paljon, mutta väljempänä. Ratkaisu on juoda normivahvuutta, mutta vähemmän - tai lopettaa kokonaan. Vaikea uskoa, että tästä valitusta linjasta mitään hyvää seuraa kellekään.

Jouskari2 pohdiskeli vielä omassa viestissään, että miten ravintolassa voi enää hyväksyä Pepsin, jos sitä tarjotaan, kun tilaa Kokista. Sen myötä tajusin jotain. Eräs ravintola, jossa olen toisinaan käynyt, tarjoaa ilmaisen hanajuoman lounaalla ja tarjolla on Pepsiä. Olen sitä juodessani ihmetellyt - ja valittanut kaimalleni Lapin perukoille - että "taas väljähtänyttä Pepsiä automaatista, on tää Neuvustoliiton meininki." Mutta eipä se niin ole ollut. Tässä purkkikamaa juodessani tajuan, että se ei ole väljähtyneen Pepsin maku, vaan 100 prosenttia siitä mausta, mitä nykyään on saatavilla. Kovat on ajat. 

Pepsi Max Mint Lime - kestääkö maku kesään asti?

Sain bat-puhelimeeni viestin pitkäaikaiselta faniltamme. Nimimerkki Karrikastike lähetti kuvan Pepsi Max Mint Limestä ja saatteen ”Sun blogihan elää negatiivisistä arvioista. Suosittelen kokeilemaan Pepsi Max Lime+Mint juomaa.” Kastikkeella oli tärkeä asia, mutta pieni väärinymmärrys kuitenkin myös viestissään.

Ruokablogi Pallolaajennus ei elä negatiivisista arvioista. Minä ihmisenä elän niistä, mutta blogi elää (vähintään postaus per vuosi -tahdilla) palvellakseen laajaa fanikuntaansa. Siksipä kotiutin tölkin uutta Pepsiä kuin Kari Kallio parhaimpina vuosina kotiutti etenijöitä eli yhdellä ranneliikkeellä. 

Toki kuka tahansa joskus elämässään Jämsän ulkopuolella käynyt ihminen pystyy jo kaupassa toteamaan, että tämän Pepsin maku on hirveä ja makuna tämä tulee olemaan lyhytikäinen. Minttu toimii mojitossa, joidenkin mukaan lampaassa, mutta ei kolissa. Tölkin väritys tuo mieleen hammastahnan, mikä ei sekään auta.

Mutta entä maku, saako kansainvälinen ruokabloggari parin koronan jälkeen mausta enää mitään irti? Maussa on ehdottomasti vahvana tuttu rautainen sokerittoman kolan maku. Siihen päälle on mielestäni saatu kyllä oivallisesti Pepsodent Xylitolin tuttu minttuisuus. Saattaa sopia siis henkilöille, jotka käyttävät ko. merkkiä. Kesän suosikkiblandista rommin kanssa tästä ei ole odotettavissa, ei edes Jusan mökin erämaaolosuhteissa. Mieluummin turvaudun itse järviveteen, jos sokerikolat loppuu. 

Jäämme seuraamaan, miten pitkäikäinen tuote on kyseessä. Itse pelkäsin, että maku olisi niin paha suussa, että se kestäisi siellä kesään asti. Ei kestänyt. Epäilen, että ei kestä pitkään kaupassakaan. 

Value Meal on kuollut

Kungen är död. 

 "Kuningas on kuollut, kauan eläköön kuningas." Näin sanottiin ennen muinoin, kun entinen kunkku päästi kylmän pierun ja seuraaja nousi valtaistuimelle. Kuningassysteemin ehdottomia vahvuuksia: vallanperimysjärjestys takasi jatkuvuuden eli kun yksi kuoli, seuraava tuli tilalle. Alamaisten ei tarvinnut turhaan pohtia asioita, sen kuin rypivät sonnassa. Näin hyvin ei ole asiat aina nykyään. 

Kuten jo aiemmin tuli todettua, Mäkkäri on nostanut euron juuston (RIP) hintaa. Joskus tuossa kesällä Mäkkärissä käydessäni tajusin tilanteen lopullisuuden. Entinen kuningas, Value Meal Koivisto, on kuollut. Sen tietysti tajusin jo aiemmin, mutta siinä tilatessa se iski tajuntaani, että seuraajaa ei ole. Value Meal Koiviston sai joskus aikoinaan kolmella eurolla. Tai juusto eurolla QP-aterian kylkeen tukkimaan aortta lopullisesti. Molemmat ihan no-brainereita. 

Mitä tilata nykyään pikanälkään? Mitä nykyään kylkeen? Ei ole mitään. Kuningas on kuollut, piste.