31.8.2011

Onko musta kultaa vai jotain aivan muuta?

Sain viestin tuossa yksi päivä. Eräs lukijamme, sanotaan häntä nyt vaikka Petriksi, koska se on hänen nimensä, siellä kirjoitteli. Oli kuulemma ostanut mustaamakkaraa Ruoholahden cittarista, mutta unohti valokuvata eikä voinut lesoilla mulle. Se on semmoista: itsekin monesti unohtanut valokuvata ja se syö miestä.

Tuossa kuvassa on Petelle ja muille muistoksi siitä samaisesta Ruoholahden cittarista ostettua mustaa kultaa. Aijjai, se on kyllä hyvää tavaraa. Nyt Tampereelta muuton jälkeen tullut vähemmän syötyä, vaikka not long ago lämmitin sitä uunillisen kerrallaan erääseen tärkeään tapahtumaan.

Kouluaikoina, tämä siis Jyväskylän kupeessa, ei Treellä, oli mustaa aika usein. Jotkut ovat sitä ihmetelleet. Meillä kuitenkin oli ja hyväähän se oli, kun sotki makkaran perunamuusin kanssa. Enpä ole sitä vuosiin syönyt niin. Pitäisi vaimo yllättää joskus.

Mutta sitten asiaan. Olemme päästäneet teidät arvon lukijat liian helpolla viime aikoina, kun ei ole polleja ollut pystyssä. Nyt sellainen laitetaan, mutta aloitetaan kevyesti. On vain kaksi vaihtoehtoa, kyllä ja ei. Kyssäri on, että onko mustamakkara hyvää?

Ja jos "ei" voittaa, olen hyvin pettynyt, tietäkäätten.

Voisilmäpullaa, Adebisi-style

Jossain Vietnamin sotaan sijoittuvassa elokuvassa paikallinen nainen tarjoaa jenkkisotilaille leipää, johon on leipaissut joukkoon lasia. Ei kivaa. Lasia saa syödäkseen myös eräs italiaano eräässä tv-vankilassa, kuten kaikki hyvin muistamme. Pitkäaikaisesti ja ennen kaikkea sisäisesti nautittuna lasi ei varmaan ole kovin terveellistä, vaikka joskus saattaa nähdä miehen syövän hehkulamppuja, jos varomattomasti kääntää Kakkoselle. En sitten tiedä, miten hyvin lasin syöttäminen toiselle salaa Adebisi-tyyliin onnistuisi IRL (selitelinkki kaikille pohjanmaalaislukijoille).

Joskus musta huumorintajuni tekee mulle ne kuuluisat tepposet. Kuvan tilanne näyttää melkein liian hyvältä ollakseen totta. Työpaikan kahvihuoneeseen on jäänyt pullaa, joka käsketään syömään pois. No käskystä! Mutta hetkinen...

Voisiko sittenkin olla, että olet ollut liikaa ääneessä ruokatunnilla. Oletko liian usein pyristellyt pois jostain työtehtävästä ja se on nakitettu jollekin toiselle. Haisetko tunkkaiselle vai onko naamasi vain perusvittumainen. Mahdollisuudet ovat moninaiset ja niin ovat myös pullan vaarat.

Se väki, joka allekirjoittaneen kanssa kruisailee samalla käytävällä, on ihan mukavanoloista. En mä nyt OIKEASTI ajatellut, että pullissa olisi lasia, mutta totta on, että ajatus tuli mieleeni. Totta on myös se, että en syönyt pullaa. Se kuitenkin johtui siitä, että ei vaan sattunut tekeen mieli tuolloin ja nämä katosivat kyllä nopeasti...

30.8.2011

LUKIJAKYSYMYS: Voiko ruoan kommentoinnin kahvihuoneessa estää?

Mun perusluonne on palvelualtis, kuten tiedetään. Vanhaan blogautukseen tuli kommentti, joka on enemmänkin kysymys. Koska asiantuntemukselleni on selkeästi tarvetta, vastaan ja autan, kerran voin.

Kysymys: "Tiedättekö sen suuren ärsytyksen, kun syö työpaikalla lounasta kahvihuoneessa (yleensä jotain toissapäiväisen pastan jämää joka näyttää oksennukselta muttei juuri satu olemaan varaa ostaa muuta) ja kaikki ravaa siinä hakemassa kahvia ja kommentoi sun ruokaa! "Ihana tuoksu" "Mitä toi on!?" Voisko joku säännöstö tai joku UNICEF kieltää toisten lautasella olevan safkan kommentoinnin ja arvostelun!? Ärsyttää! Tehkää jotain!"

Räyh

Parahin Räyh,

Et ole ongelmasi kanssa yksin. Se voi liittyä ruokaan, säähän, työhön, vapaa-aikaan tai ihan mihin vaan: safkasta puhuminen on vain tekosyy puhumiselle. Se on niin sanottua small talkkia. Ongelma on se, että kaikki suomalaiset eivät vain osaa, ainakaan tylsät suomalaiset tai persut. Työpaikalla se on ongelma, koska sieltä sitä ei pääse tylsimyksiä niin helposti pakoon. Ainoa ratkaisu on työpaikan vaihtaminen ja paremman tsägän toivominen, valitan. Syöminen on vain yksi tekosyy tälle, eli ongelman ratkaiseminen esim. ruokalassa syömällä luultavasti vain siirtäisi tyhjänjauhamisen toisaalle.

Sinänsä kannatan syömistä ruokalassa tai lounasravintolassa, jos jotain kohtuuhintaista ja -laatuista paikkaa on saatavilla. Itse olen parissa viimepaikassa ollut onnekas, että näin on ollut. Kyllähän reilu vitonen päivässä on sekin kuukaudessa kohtalainen määrä rahaa pihille miehelle, mutta se on investointi itseensä myös. Ei tarvitse syödä omia kokkailuja omassa kahvihuoneessa. Pääsee edes sinne alakertaan "tuulettumaan" ja halutessaan yksin syömään.

Näin, toivottavasti tästä oli apua. Lisää ruoka-aiheisia kysymyksiä saa lähettää. We're here to serve.

29.8.2011

I have a dream...

Huomatkaa kiiltävä lankkaus.
Ainakaan näin lämpimään vuodenaikaan, kun ihmisiä on oikeasti kadulla, niin Kolmen sepän patsaan ohi ei voi kovin usein kävellä ilman, että saa jotain maistettavaa käsiinsä. Liian usein ne on jotain shaibaa, joskin kerran olen saanut ehtaa punakylkistä kolaakin.

Nimimerkki Typyllä kävi kyllä ehkä jopa sitäkin suurempi lykky tuolla metallimiesten aukiolla taannoin. Hän nimittäin sai hyppysiinsä sipsinäytteen. Huh, itselle kun joskus kävisi niin. Mieti Leinonen, Hellsingissä ilmaisia perunalastuja! Alahan jo muuttaa tänne...

Toiseksi paras vaihtoehto ilmaissipsien saamiselle oli se, että allekirjoittaneella oli treffit ko. henkilön kanssa eli syöntioikeus ilmaisiin sipseihin. Suuri häpeä on kyllä se, että nää jäi syömättä, kun oli muutakin nannaa völjyssä. Herkkuperseiden syysretki, nääs. Innoistuneille kuitenkin tiedoksi, että Typy on varmasti syönyt nuo jonkun romanttisen komedian ohessa jo, eli olemme kuitenkin myöhässä - peruuttakaa taksitilaus.

Mutta ilmaisia sipsejä, aijjai... Sometimes dreams come true.

Kiveen kirjoittakaa...

Kehitys on kehittynyt ja varmaan ei ole mikään ongelma saada hautakiviin valokuvia nykyään. Jos joskus kuolen, niin ruumiini voi heivata Lauttasaaren sillalta mereen, mutta muistokivi on syytä pystyttää. Iso sellainen.

Vähän vaikea päättää, minkälaisen kuvan siihen haluaisin, mutta tää kuva on mielestäni aika style ja puhutteleva. Ja kuvaa meikäläisen olemusta varmasti. Oiskohan hyvä.

Vedin tän juustoyksilön työmatkalla bussia Kampissa vaihtaessani. Pika-aamiainen! Muuta sanottavaa asiasta ei ole.

28.8.2011

Kääk!

Olin taannoin juttukeikalla Aku Ankan toimituksessa. Jutustelin toimituspäällikön kanssa muun muassa nimiväännöksistä, joista lehdykkä totisesti tunnetaan. Möykkäel Jaksonen, Leppo Lämpöaalto, Clint Itäpuu ja muut klassikot. Myös entinen (ehkä nykyinen, en tiedä) tv-kokki Jyrki Sukula on päässyt lehteen Nyrki Mukulana. Oli muistaakseni tp:n omia suokkareita.

Kävin kaverin Sonera-stadikan yhteydessä olevassa ravintolassa viime viikolla. Raflaan ei voi mennä tai miehestä kuulla ilman, että mun päässä ainakin tulee heti Nukula mieleen. En ole vuosiin Akkaria silmäillyt, mutta nimiväännökset ovat jääneet mieleen.

Ruokakin jäi mieleen ihan suhteellisen hyvänä. Ei mikään edullisuuden multihuipennus lounaspaikkana, mutta seisovan pöydän sallaadi oli hyvä ja pojat kehuivat myös ankkaa. Ironista, että juurikin sattui ankka-päivä, kun Mukulasta tarinoimme. Punaista rusettia ei astian pohjalta kuitenkaan odotuksista huolimatta löytynyt.

Töölön seuduilla, jos jotain hyvää lounasta haluaa, niin käykää Mukulalla. Jos taas haluatte nimenne Akkariin, alkakaa kokiksi. Tällaisen neuvon minulle antoi sitä kysyessäni toimituspäällikkö. Selitys on se, että kokki on lehden tarinoissa melko yleinen ammatti. Toki esmes poliitikkona saat nimeä reaalimaailmassa, mutta Ankkalinnassa heitä harvoin tarvitaan. Siis kokkikouluun!

Onko arvon lukijoilla muuten jotain nimiväännössuokkaria? Hyviä on monia, mutta Clint-fanina Itäpuu on aina kovin iskenyt meikäläiseen.

25.8.2011

Peukunarvoista herkkunannaa Porvoosta

Ihminen on ihmiselle susi, sanoi Titus Maccius Plautus (254–184 eaa.) aikoinaan. Minä en sano samaa. Ihminen on ihmiselle toisinaan ihan kiva. Ainakin mulle ollaan.

Entinen työkamuni kehui kerran maasta taivaisiin porvoolaisen Brunbergin erään tuotteen. Sen salmiakkisuklaa oli kuulemma melkoista herkkunannaa. Hemmetti en hevillä löytänyt sitä. Kävin kyllä etsimässä lähinnä Stockalta, mutta jos sieltä ei löydy, niin jo on kumma. Enkä mitään hooceempaa karkkisuklaayms.valikoimaa keksinyt het.

Jäi Brunbergit saamatta, mutta kesälomallaan tää blondiini kävi Porvoossa ja sain osana läksiäisrituaaleja pussin Brunun lakritsitoffeepaloja. Ei nimivihje mennyt ihan oikein taannoin, salmiakkisuklaa --> lakutoffee, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin: meige sai namuja. Ja oli hiton hyviä. Vaikea selittää makua, mutta tohtori Koivisto suosittaa.

Kysyin 2nd opinionia vaimoltani, joka on herkkujen suhteen ihan tietävä nainen.  Vastaukseksi sain vain kaksi peukunnostoa, sillä leipä suussa esti vastaamisen. Tarkentavan kysymyksen jälkeen hän kuitenkin lisäsi, että antaisi enemmän, jos hänellä vain olisi enemmän peukaloita. No hyvä, että on ees kaksi.

Mutta sanotaan siis, että nämä suklaatit ovat neljän peukun arvoisia per henkilö. Osta, jos löydät.

24.8.2011

Ja voittaja on...

Palliksen facebook pagella, eli peitsillä, pidettiin juuri arvonta jota valvoivat Ei Kukaan ja Aulis Gerlander. Arvonta pidettiin, koska halusimme juhlistaa 300. faniamme facebookissa! Mikäli et voittanut nyt, voitat varmasti kun fanimäärä ylittää 400! Pistä siis äitisi likettämään blogiamme.

Voittajaksi valikoitui Eve Pihlajamäki. Jos Eve luet tämän niin voit ottaa meihin yhteyttä juurikin facebookin kautta! Posti kuljettaa palkinnon kotiovelle, mikäli et ole koditon. Palkinnoksi saat neopreenivalmisteisen, lohikuviolla koristellun juomakylmentimen suoraan Ameriikoista! Cooleri on taitettavissa pieneen tilaan, joten se mahtuu myös helvetin pieneen käsilaukkuun tai taskuun. Juoma ei sisälly palkintoon.

Onnittelut voittajalle ja Ruokablogi Pallolaajennukselle virstanpylvään saavuttamisen johdosta!

Entinen pienruoka Kannakselta, nykyään Suomen hääpöytien mannekiini

Kun suomalainen menee naimisiin, paikalla on kokemukseni hyvin usein kaksi todistajaa. En tiedä, onko kenenkään vihkitodistuksessa lohikeiton tai karjalanpiirakan allekirjoitusta, mutta vähintään ruokapöytään nämä kaksi kaverusta uivat useissa kemuissa. Lohikeittoa pääruokana ja karjiksia kahvin kyytipoikana, katsokaahan vaan, niin on seuraavissakin häissä.

Lohikeitosta en jauha enempää, kaikkihan sen hyvyyden tietää, mutta karjalanpiirakat, voi veljet. En tiedä, mitä siinä on, mutta osaavin kätösin itsetehdyt karjikset ovat kyllä jotain aivan muuta, kuten Monty Python sen sanoisi. Kai se on se hermeettinen määrä voida ja suolaa, joka erottaa nämä elintarviteollisuuden tekeleistä. Ainahan kotitekoinen on parempaa, mutta kp:ssä ero on vielä suurempi.

Onkohan kukaan tehnyt sosiologian graduaan karjalanpiirakan leviämisestä suomalaisen ruokakulttuurin eri lonkeroihin? Sen tiedän, että turhemmistakin aiheista niitä on takuulla tehty. En usko, että vielä 60 vuotta sitten karjista pidettiin Pohjanmaalla minään, siellä vedettiin petut pettuina. Nykyään näitä tehtäneen edelleen paljon Itä-Suomessa, mutta myös muualla. Eikä ainoastaan evakkojen jälkeläisten uuneissa, uskon.

Se on jännä, mikä ruoka nousee populaariudessaan yli muiden. Esim. mustamakkara ja rössypottu ovat edelleen melko paikallisia appeita Tampereen ja Oulun ympäristössä - ja monen mielestä ei herkkua sielläkään. Ehkä kp:den suosio on siinä, että karjalaiset tajusivat olla laittamatta verta niihin, mikä takasi laajemman suosion... Kuka sen tietää? Siitä nyt kulkaa vaan apurahaa tinkaamaan!

22.8.2011

Googlen satoa jälleen

Taannoin kirjoittelin siitä, miten Pallikseen päästään Googlen avulla. Tutkailin taas listaa pikaiseen tuossa yksi päivä, mielenkiintoista kyllä työnteolla sen itselleni legitimoiden. Ohessa muutamia silmiin osuneita erikoisuuksia taas teiltä pervoilta. Luku perässä kertoo sen, kuinka monta tyyppiä ko. haulla tuli sivuille kuukauden aikana.

John Holmes, 10

Mitenköhän korkealla Pallis on JH-osumissa? Tuskin kovin. Joku on todellakin kaivannut Jussista tietoa. Mitä lie diggaili greippimehu-artikkelista.

tmnt, 9

Teenage Mutant Ninja Turtles -lyhennelmällä yhdeksän kertaa? No, nämä pizzasta diggailevat kilpparit kyllä ovat loogisesti osa Pallista, sillä tykkäämmehän mekin pizzasta Jusan kaa. 

rocky iv, 6
dolph lundgren, 5
dolpf lundren rocky iv, 1

Nämä lämmittivät erityisesti sydäntäni. Pallis on pitänyt tätä ruotsalaista lihaskimppua syystäkin tapetilla. Kova jäbä. Pisteet myös tuosta alimmasta hausta, sekä etunimi että sukunimi väärin...

mikä avuksi kun olet täysi, 2

En tiedä, löysitkö lukemastasi artikkelista vastausta, mutta tässä se on: lakkaa syömästä.

riski tissit, 2

Tisseihin liittyy miehillä riskejä, ainakin ns. vieraisiin ryntäisiin. Vanhemmiten naiset saattavat vahingossa istua omiensa päälle. Muita riskejä en tiedä, mutta kai niitä on. Pitäis vissiin googlettaa itsekin, niin tietäisi enemmän. Miten tämä liittyy Pallikseen, sitä on hyvin vaikea sanoa...

90-luku takaisin, 2

Kuka sitä haluaa? Ressu Redfordia radioon ja salihousut jalkaan? Ei kiitos.

Icelandair ateriat, 1

Hauskaa kyllä tähän jopa löytyy tietoa Palliksesta. Palveluksessanne!

Mexicon vallankumous pancho villa

Tällä haulla eittämättä on etsitty historiatietoa, mutta päädytty ton hepun mukaan nimettyyn ravintola-artikkeliin. Ilmeisesti graduntekoon tuli kuitenkin pikkutauko, kun hakija päätyi lukemaan 10 sivua Pallista välissä.

Ohitusleikkaus, 1

Varmaan lämmitti lukea pallista, jos haki tietoa omaa pumppuaan varten. Sorge.

Vk mojito on hyvää, 1

Mielenkiintoinen haku tääkin. Kyllähän noita juo. Hauskaa on se, että hakija vissiin löysi hengenheimolaisia Palliksesta. Hän nimittäin päätyi lukemaan 57 sivua ja kulutti tuolla kertaa aikaa blogissa 47 minuuttia. Aika vänkää. Voinemme olettaa, että blogi oli hänelle entuudestaan tuntematon, mutta kai kolahti, kun kolme varttia piti elämästään tärvätä tähän kerralla. Tiedoksesi sinä, kuka oletkin, että tuota aikaa et saa koskaan takaisin :)

21.8.2011

Ravintolapäivä?

Tulin juuri Rovaniemen kirkonlaavulta, jossa Minni ja Kirsi olivat duunanneet espanjan herkkuja ravintolapäivän kunniaksi. Kauppa tuntui käyvän ja sapuskatkin maittoivat, seurasta huolimatta. Ravintolapäivähän on ilmiö, jossa tavalliset Pekka-Ericit ja Matit voivat koittaa ravintolatoimintaa päivän ajan. Touhu kuulostaa suhteellisen laittomalta, mutta myös herkulliselta. Meininki oli ainakin hyvä, harmiksemme rollon tarjonta rajoittui vain tähän yhteen ravintolaan. Ei espanjassa mitään vikaa ole, ovathan ne kaikin puolin parempaa jengiä kuin esimerkiksi ranskalaiset tai uusnatsit, mutta ravintolapäivän valikoimiin sopisi hyvin vähän jytkympi eväs..

Koivisto, mitäs sanot jos hylkäät perheesi ensi kesänä viikonlopuksi ja pistetään rafla pystyyn? Ravintola Pallolaajennus kuulostaa vähintään houkuttelevalta. Voitaisiin pitää hinnat helvetin korkealla, jolloin saataisiin eniten voittoa tai ainakin jäis itelle syömistä. Hommais vaikka Kake Randelinin soittamaan, tekis purilaisia grillillä ja möis Haaparannalta trokattua kolaa? Kokistölkki euron, siitäkin tulee jo reilu 50snt katetta?

Homma olisi varmasti sen luokan menestys, että nykyiset duunit pitäisi jättää uusien haasteiden tieltä. Toisaalta, eihän Jordankaan jaksanut NBA:ssa loputtomiin dominoida vaikka olisi pystynytkin. Mitäs sanot? Pistetäänkö raflaa pystyyn ensi kesänä? Let's make these millions together, b.

20.8.2011

Kahvia ja jauhelihaa aamupalapöydässä

Kun blogissamme on jauhettu Mäkistä viime päivinä (harvinaista), joku lukija keksi suositella aamupalaksi tuplista kera kahvin. On sanomattakin selvää, että minä olen testannut tuonkin combon. Ihan hyvähän se on. Aika tuhti kuitenkin aamupalaksi tuo tuplis. Suosin juustoa.

Allekirjoittaneen aamurutiinit ja aamukahvisellaiset ovat hieman muuttuneet uudessa työpaikassa. Tämä voi aiheuttaa laskua kahvi-ja-juustoaamupalan syömiseen. Harmillista, sillä onhan se oivallinen setti kyllä. Suunsoittoa moisen harrastamisesta saa kyllä kuulla ja inhon väristyksiä monelta. Kysyn vain: te jotka tuomitsette sen, oletteko itse edes kokeilleet? Vai onko "naapurin miehen poika rajalla töissä"?

Haastan teidät testaamaan juuston ja kahvin aamuyhdistelmän, on se hyvä.

18.8.2011

2 x juusto > tuplajuusto

Juusto ja isoveljensä tuplis.
Tiesin Leinosen tekevän journalismispektaakkelia aiheenaan kaksi juustoa vai tuplajuusto. Niinpä jo aikaa sitten testailin Rokkimäkissä, että mitenkäs se on. Jusa taas hautoi artikkelia sen kolme viikkoa, mutta vihdoin kirjoitti sen. Nyt voin sitten kertoa teille vastauksen.

Tein testin syömällä yhden juuston ja yhden tupliksen. Jo siitä olin kykenevä tekemään päätöksen. Kyllä, tuplis on mojova ja hyvä, ehkä jopa parempi kuin juusto, mutta vain ehkä - aivan varmoja emme voi olla. Siitä voimme kuitenkin olla varmoja, että kahdessa juustossa on tuplasti makua.

Katsokaas, maku on selkeästi pinta-alakysymys. Paksuus vaikuttaa makuun sinänsä kyllä, mutta kahdessa juustossa on tuplasti pinta-alaa ja siten tuplasti makua. Tutkimukseni mukaan juustosta ja tuplasta otettu haukku on nimittäin yhtä suuri. Tämä on esitetty kuviossa 1. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Näin ollen, kun pinta-ala eli maun määrä on yhdessä juustossa ja yhdessä tupliksessa sama, olisi typeryyttä valita lounaaksi mitään muuta kuin kaksi juustoa. Kaveriksi tälle kola (, joka tosiaan on puolen litran leili nykytarjouksella) ja Valua Mean Koivisto on valmiina. Aijjai, lupa nauttia.

Alumiinipullokola

Olen jo niin wanha ja tuhanteen kertaa blogannut, että en todellakaan meinaa muistaa, että oonko jo jostain kirjoittanut. Niinku tää allupullo. Siihen törmäsin Nykissä ja pakkohan se oli testata, vaikka hinta taisi olla jotain älytöntä, kuten kolme taalaa.

Lasipullohan on legenda, mutta epäkäytännöllinen lasiutensa takia. Muovipullo on käytännöllinen, mutta epäcool sanan molemmissa merkityksissä. Tölkki on paras, mutta siinäkin on puutteensa. Alumiininen pullo yhdistää tuon kaiken mitä mainioimmin. Vähemmän filosofoiden voi myös todeta kuin Vaimo, eli "voihan sen alumiinin tuohonkin muotoon puristaa."

Joka tapauksessa idea oli hyvä. Helmeilevän kylmä alumiiniastia, jonka voi sulkea. Tietysti kolapuun nektari pitää nauttia nopeasti jääkylmänä, mutta voin sen joutua jostain syystä kertaalleen sulkemaankin. Ja jotenkin vaan - kuvittelen ehkä - se kylmyys pureutui tästä tavallistakin kylmempänä.

Toimisi kyllä meikäläiseen useamminkin.

LUKIJAN KUVA: Kuontivaaralainen lihis lisukkeilla

Itälappilaista lihapiirakkaa munalla, tomaatilla ja ilmeisesti fetalla. Tuskin tuo tofua on.
Kiitos lukijalle nimimerkki Kuontivaaran Komia.

17.8.2011

Tupla Juusto vs. Tuplajuusto

Ainakin tällä hetkellä McDonalds kuolemanluolista saa kahdella eurolla tuplajuustohampparin. Samaisella kahdella eurolla (mikäli et jo ostanut sillä tuplajuustoa) saat myös kaksi juustoburgeria. Tavallista ihmistä vaivataan taas vaikeilla valinnoilla, pitäisi nimittäin päättää ottaako kaksi juustoa vai yhden tuplajuuston. Vai veikkaako kahdella eurolla RoPSin tappiota Veikkausliigassa ja ostaa sitten molemmat!

Tuplajuustohan on legenda, jonka mainetta on syönyt euron juusto ja sen rantautuminen myös tänne Persunluurannikolle saakka. Olikohan vielä jokin aika sitten tuplajuuston hinta kolme euroa tai 2,5 euroa? Euron tai puolen ero on toimeentulotuella elävälle ulkomaalaisen vihaajalle niin sanottu "deal breaker", tästä syystä tuplankin hinta on pudotettu länsimaiselle tasolle. Kyllä meidän nyt kelpaa odottaa kuolemaa.

Maistoin molemmat ja yllätyksekseni ne olivat melko paljonkin erilaiset kokonaisuudet. Kaksi päällekäin (tottakai!) asemoitua juustohampparia on leukoja koetteleva kokemus, jota vaivaa sen leipäinen olemus. Kahdessa juustossa kun on tuplasti valkoista leipää verrattuna tuplaiseen serkkuunsa. Erikseen nautitut juustot toimivat paremmin, mutta tuplan makujytky jää saavuttamatta ja lopputuloksena on demarilainen torjuntavoitto. Tuplajuustolla on aina ollut kryojäädytetyssä sydämessäni oma pieni lokeronsa. Kahden pihvin ja suolaisen cheddarin yhteislaulu minimalistisella sämpylällä vaimennettuna nyt vain on musiikkia verisuonieni tukkeumille.

Mikäli tuplajuuston hinta pääsee nousemaan, testin aikana havaitut innovaatiot kuitenkin auttavat keskiluokan syrjäytynyttä reppanaa ympärivuotisessa räntäsateessa. Nimittäin nakkaamalla kahden juuston ylä- ja alasämpylät menemään (tai FedExillä Afrikkaan) sinulla on käsissäsi aito ja oikea tuplajuustohamppari! Kyllä jaksaa taas valittaa kun ei löydy töitä artesaanille ja medianomiksikaan ei päässyt kouluttautumaan.

Ihmevettä ja ihme vettä

Jenkeissä on 300 miljoonaa ihmistä ja paljon rahaa. Sekoitetaan siihen vielä kosolti uskontoa, niin saadaan ihan mielenkiintoisia cocktaileja. Suomessa joudutaan tyytymään vitaminoituun vissyyn. Sananmukaisesti. Vaikka onhan siinä sinkkiäkin...

Kuvan putelin ostin Seinäjoen rautatieasemalta. Kyllä, on tullut nähtyä mualimaa. R-kioskilla oli joku vissytarjous, niin junamatkalle ostin kostuketta. Oikein sinkkiä ja E-vitamiiniä sisälsi tämä ihmevesi. E-vitskun pitäisi kai tehdä jotain iholle, joten muistakaa kehua ihoani, jos näette mua tässä joskus. Aika hifivettähän tuollainen on, mutta ei kuitenkaan mitään verrattuna tähän toiseen.

Ei näy kauhean hyvin tuossa kuvassa, mutta kokeilkaa klikata se suuremmaksi. Näette siinä ohjelmoitua vettä. Musalla, kristalleilla ja tietysti rukouksilla. Ihan sun hyvinvoinnin ja menestyksen edestä kaikki tämä. Only in America, huokaus sentään. Harmi, että pullo oli meillä käsimatkatavarana eväspullona, kun raijasimme ruhojamme flyggalle. Piti jättää pois. Hauska muistohan tuo olisi.

Olisi hauska tietää, miten tuota vettä valmistetaan. Onko siellä helvetinmoiset sammiot ja pullotuslaitteet ja joku radio, joka soi taustalla ja mies, joka puolihuolimattomasti vetelee Terve Mariaa? Vai siunataanko jokainen pullo erikseen tarkkaan valitun hyvän olon musan tahtiin? Mielenkiintoista olisi tietää myös, minkälaisella musalla se on ohjelmoitu. Entä jos tehtailija diggailee Novaa. Jotain helkkarin Mambaa soitettu tuollekin pullolle. Vähemmästäkin menee meikäläisen biorytmit vituralleen, helkkari. Anyway, only in America.

P.S. Taustalla näkyy telkkariohjelmaa en tunnista, mutta saattaa olla Walker, Texas Ranger, vähänhän tuossa Chuckia on. Se on mies se.

16.8.2011

Kuin piha ilman sadettajaa

Taas takaisin Amerikkaan. Kofeiinittomuus on tuon maan suurimpia juttuja. Suomessa en ainakaan ole törmännyt koskaan siihen, että kofeiinitonta kahvia olisi saatavilla kannuissa kahviloissa. Tilaamalla erikseen voi ehkä saada. En tiedä, mutta voi olla, että en ole koskaan moista tavaraa juonut. Suomalaisessa kulttuurissa kofeiinittomuus on lähes kirosana. Toisin on terveystietoisessa (?) Amerikassa.

Yksi asia, jota totta kai reissullani halusin kokeilla oli kofeiiniton kola. Tätä olin luultavasti joskus juonut, sillä saahan sitä vanhalta mantereelta myös. Kofeiiniton laittikola. Hitto, todellakin sama olisi juoda vettä. Voi olla, että ennakkoluuloni maistuivat siinä osaltaan (ennakkoluulot ovat kofeiinin tavoin tärkeä osa suomalaista kulttuuria), mutta en tykännyt. Laimeaa, säyseä, mautonta ja mitäänsanomatonta kuin Samuli Putron musa.

Pahinta tässä on se, että tiedät tekeväsi väärin. Kofeiiniton kola on kuin ehtoollisviini ilman voltteja, Jeesus luultavasti ei kattelisi kumpaakaan, vaikka uskoisin hänen siunaavan homoliitot kyllä. Johonkin kuitenkin se raja on vedettävä.

Yllättävää muuten tuo, että voi alkaa kirjoittaa virkettä ja huomata, että yhtäkkiä Jesse hyppääkin siihen megeen. Tutkimattomat ovat kansalaisjournalistin mielet. Yhdessä asiassa mieli on kuitenkin vakaa ja henki vahva: kofeiiniton kola on hauska kuriositeetti, mutta ei muuta.

15.8.2011

Yritä siinä huutaa apua, kun ananas on tungettu kurkkuusi..,

Ananas. Sitä on hirveän usein pizzassa ja monesti muussakin lämpimässä ruoassa. En tajua ja aina tilanteen tullen teen selväksi kantani tähän. En kuitenkaan dissaa anua hedelmänä, en suinkaan.

Näitä minulle tarjottiin edellisessä työpaikassani kerran. Kollega oli ostanut ananaan, joka meinasi mennä lopulta pahaksi. Sitten järjestimme kiireenvilkkaa kahden hengen ananasbileet eräs perjantai-iltapäivä. Namia oli. Ansku on aika hyvä hedelmä täytyy sanoa. Hyvin epäkäytännöllinen eväs, mutta maukas.

Mutta asiaan. Olen ehkä aiemminkin kirjoittanut asiasta, mutta mitä sitten. Ruokailuaihe on nimittäin tällä kertaa vain salamyhkäisyyden verho, jonka varjolla puhun muusta. Kysymys nimittäin kuuluu, olenko ainoa, joka on kuullut väitteen siitä, että... erm... ananas... mmm... niinku... tiedättehän te kukat ja mehiläiset tavallaan... kun kaksi ihmistä pitää toisistaan kovin paljon ja sitten kun sen toisen heteet ovat tarpeeksi kiihottuneita niin... niin ananas saisi tän koko prosessin maistumaan paremmalta? Eli suomeksi onko joku kuullut saman urbaanin legendan, että ananas saisi sperman maistumaan paremmalta?

Äkkiseltään tulee ainakin kaksi kysymystä:

a) Miksi juuri ananas saisi sen aikaan? Esim. bansku olisi muotonsa takia mielestäni loogisempi.
b) Kuka asian on selvittänyt? Onko se joku suuri seurantatutkimus, jossa on kaksi viikkoa syöty yhtä edelmää, sitten toista, sitten kolmatta ja koko ajan on...

Oli miten oli, vaikka ananasta voidaan väittää hyödylliseksi, se on myös vaarallinen vehje. Koskaan ei tiedä, missä niistä on sun nimi. Tässä vanha klassikkosketsi, joka kastelee housusi, jos onneton et ole ennen nähnyt.

Ja siis muistakaa: se on hyvä hedelmä, mutta ei kuulu lämpimään ruokaan. Piste.

14.8.2011

Salakuvaustölkki

Ystäväni Jussi Leinonen on Hong Kongin poikien ylimpiä ystäviä, jos ette tienneet. Harva se vuosi mies tilaa jotain sieltä. Itsekin olen tilannut, kun taannoin Steve Jobsin ryssimä ipod-telakka hajosi. Uusi aito paskaversio olisi maksanut kahmalokaupalla kahisevaa, mutta honkkarilaiset tekivät paremman alle eurolla, postitus sisältyen. Kuljetus tosin kesti about kuukauden, mutta sou not.

Taas Jusa viekoitteli allekirjoittanutta ostoksille ja saattaapi olla, että jotain sinihammasmeininkiä tai kaiutinhässäkkää sitä joutuu ostamaan. Mutta oli siellä muutakin. Taannoinhan haaveilin puettavista kameroista, joiden avulla voisi pallismies kuvata ruokaansa ilman, että saa hullun maineen. Nyt pallisnikkarille on tarjolla muutakin vakoiluhässäkkää.

Kuvan tölkki on nimittäin kamera. Viaton kokistölkki hyllyssä, joka kuvaa kaikki uhkaavat vaaratilanteet, jotka kansalaisjournalisti kohtaa kotonaan. Ei huono. Zero on siksikin hyvä valinta kameralle, sillä se ei tulisi niin helposti juoduksi kuin punakylkinen veljensä. Harmi vaan, että tää on unssitölkki. Voisi tarkkasilmäisessä nuuskijassa herättää epäilyksiä - samoin kuin se usb-pistoke pohjassa.

Mutta anyway, ihan hauska idea tuo, ei varmaan vaan ole käyttöä. Paljon salakameroita kyllä tuollakin oli tarjolla. Ihmettelen vaan, että kuka tarvitsee kelloradioksi naamioitua kameraa, jossa on pimeäkuvausmahdollisuus. Käytännössähän loogisin paikka moiselle on oman sängyn vieressä. Ehkä joku haluaa kuvata itseään nukkumassa :/ Monenlaista journalistia maailmaan mahtuu.

12.8.2011

Tölkeistä juhlahumua

Kesä perkula soikoon alkaa mennä jo mollitunnelmissa kuin Bachin toccaattat ikään. Nytkin sataa, huomenna ei ole helle, mulla ei ole lomaa = kaikki on perseellään. Vielä ehtii kuitenkin nauttia auringon viime säteistä ja jos on leppoisa tunnelma ja syy ynnä mahdollisuus, voi ottaa vaikka pikku tuikun istuessaan.

Salakavalasti markkinoille on tullut monenlaisia juhlajuomia. Laitilan skumppaa ja Golden Gapin Sparklyä nyt ainakin. Sidukan vahvuisia kuohuviinin korvikkeitahan nämä. Olen joskus vähän ihmetellyt, että mikä nämä erottaa siidereistä, mutta kaiketi se on se, että nämä sisältävät (paitsi mehua myös) laimennettua viiniä eli viintä.

Testailin tuossa ja lopputulema on se, että kyllähän näitä juo. GC vaikutti paremmalta, mutta en juonut Laitiloita tyhjään mahaan. Se saattoi vaikuttaa, että olin humaltunut Fresitasta ja vittuuntunut lokeista. Niin tai näin, tölkkikama sopii erityisen hyvin saareen, väitän. Pienempäänkin kylmälaukkuun sujahtaa tölkki helpommin kuin lohmo pullo. GC meni alas Pihlajasaaressa, LS Suomenlinnassa.

Nyt vene täyteen bikinitypyköitä ja tölkit cooleriin, vielä on kesää jäljellä.

11.8.2011

Apuasi tarvitaan


Kuusi minuuttia mikrossa, tunti turpaan?

En ole koskaan pitänyt mitään mikrossa paria minuuttia kauempaa. Popkorneissakaan ei mene kuin hetki ja slaissi lämpiää alle minuutissa. Vauvassakaan ei kuulemma mene kuin tovi. Kitchen Joyn Thai Cubessa kestää sen kuusi minuuttia, siinä ehtii kuunnella Slayerin Disciplen melkein kahdesti. Tämä on tarpeen, koska yllätyksettömästi sapuska ei kovin kummoista ole. Aterian jälkeen on hyvä että Tom Araya vihaa kanssasi koko maailmaa. Eipä sillä, voisi thaikuutio huonompikin olla. Kyseessä on kuitenkin kuudessa minuutissa kokkautuvat riisit ja soossi, turha siinä on kovin montaa Michelin-tähteä odottaa.
Rapian kolmen euron ateriaksi kuutio tarjoaa suhteellisen pätevät nälänhelpotukset esimerkiksi hektiseen työvuoroon ja kolan kanssahan maistuu mikä vaan. Kieltämättä kuutio on fressiä vaihtelua jos roiskeläpät ja lihapiirakat valuvat jo ruumiinaukoista pihalle. Kuution jälkeen jaksaa taas lapioida lahjakkuudella rahaa osakkeenomistajien pohjattomiin taskuihin. Soossia saisi olla enemmän, sillä se ei ole aivan surkean makuista. Kanapalat ovat osittain jopa liian suuria, mutta tuntuivat valmistuvan kuudessa minuutissa ihan syötäviksi.

Jumalauta. Valmisruokamarkkinat ovat aika kehnossa jamassa, jos kuutioitakin alkaa kehua vaikkei sapuska ollut edes kovin hyvää. Kuulemma se punainen kuutio on kaikista parasta, kertovat pitkätukkaiset pikkulinnut. Kokeilkaa pois, en kiellä.

8.8.2011

Tuplaespresso Ameriikasta

Starbucksin tuotteita piti taas testailla. Jotenkin näin tölkkikolamiestä viehätti ajatus tölkkikahvista. Kyllähän siinä yhdistyy kaksi kaunista asiaa, alumiini ja kahve. Kahve vaan on parempaa kuumana, tykkään minä, joten olen skeptinen näiden suhteen.

Tämä tuplashotti espressoa sisältää tekstin mukaan kaksi espressoa ja maitoa. Kofeiinipitoisuuden mukaan tämä pitääkin paikkansa. Maku on myös ihan ookoo, mutta ei kyllä reilun kahden euron arvoinen ehkä. Kylmää kofeiinipitoista juotavaa saa halvemmallakin ja samaan hintaan irtoaa esmes Vanilla Cokea. Tietysti tää on siististi coolia varmaan. Ei ehkä Samuel L. Jackson -tasoista, mutta voisin kuvitella Jerry Seinfeldin juomaan tällaista kävellessään kaupungilla...

Outoja tuntemuksia tästä vaan tuli. Joko tänään kofeiinitarpeeni oli tavallista suurempi (mahdollista, sillä olin töissä tavallista aiemmin ja join vain kerran kahvia aiemmin päivällä) tai sitten tässä muodossa se ei vaan iske, mutta kummat nikkikset oli päivällä.

Lopputulema on, että en ihan ymmärrä näitä juomia. Mutta kai vaan oon niin out... Tai sit vaan liian lähellä SLJ:tä tyylissäni.

7.8.2011

Size matters

Koolla ei ole merkitystä, sanovat. Olen eri mieltä. Koolla on merkitystä ainakin mitä tulee miesten sukupuolielimiin ja lounasannoksiin.

Jälkimmäisiin liittyy ko. annos Katajanokan ex-vankilan pihalla. Menimme kamun kanssa päättämään työuraani keskustassa (huom. ei se puolue) sinne. Pitkään oli puhuttu asiasta. Mutta turhaan.

Ensinnäkin kiinnostavat ravintolan sisätilat olivat kiinni ja toisekseen ruoka petti. Kallis paikka ensinnäkin. Halvin lounas melkein 11, muut vaihtoehdot 15+ egeä. Sitten kun otat sen halvimman, saat toivottoman pienen annoksen pastaa. En ole rekkamiesannosten mies, mutta joku raja se olla pitäisi.

Hirveän usein Suomessa saa rafloissa tosi isoja annoksia. Jos ottaa pari ruokalajia, normaalimahainen ei jaksa syödä kokonaan. Lounas on kuitenkin lounas ja esmes tuolla ei ollut mitään lisukkeita saatavilla, ei edes sitä kuuluisaa leipää, jolla voisi täyttää masunsa. Mikä pettymys. Hotellimiljöö ja itse hotelli sisältä näytti kyllä viehkoilta. Vankiloissa on oma pelottavan kalskahtava viehätyksensä, mutta lähtiessä oli olo kuin Risto Rytillä, eli nälkä ja vitutus jäi.

6.8.2011

Pallolaajennus kohta televisiossa?

Viikon 7 päivää -annoksena oheinen kuva. Ihan hyvä ciabatta ja Peter Nymanin ihan ookoot siniset pökät. En kyllä omiin jalkoihin varmaan laittaisi, kun eivät olleet mun tyyliä, mutta mä nyt oonkin mustien housujen mies. Tylsä siis.

Petsku oli yhtä ihkun oloinen livenä kuin teeveeruudussa. Harmi, että ei ole enää Uutisvuodossa (tehdäänkö sitä enää, toivottavasti ei). Olisin muuten voinut sanoa, että me Leinosen kanssa tullaan ohjelmaan sillä ehdolla, että se Stan vai mikä se on se äänekäs ei-hauska mies, niin sillä ehdolla että se on hiljaa koko ohjelman ajan.

Uutisvuodon uudelleenherätys voisi olla kyllä paikallaan, joten tehokkainta olisi vaihtaa vakimiehitystä. Kapteeneina Rovaniemen Rocco Siffredi Jussi Leinonen ja Lauttasaaren Jon Bon Jovi Jussi Koivisto... Menestys olisi taattua kuin Renny Harlinin elokuvilla. Pistäkäähän joku lukija palautetta Yleen, jos viitsitte.

5.8.2011

Syönköhän mä tarpeeksi pizzaa?

Taas dumppaan kuvia. Ohessa kaikki löytämäni pizzakuvat. Ei niitä nyt niin montaa ole. Kai.

Omatekoinen pizza. Niistä tulee aina jotenkin saman näköisiä.
Ja saman makuisia. Tässä kyllä kapriksia, harvemmin kotiin ostettuja
ja todennäköisesti purkki on tällä hetkellä jääkaapin perällä homeessa.

Kotitekoinen pizza jostain puolivalmisteesta. Tjsp. Aika heavyt
täytteet. Tätä sain vieraisilla Jau Jau HQ:ssa. Hyvä tarjoilut siellä
yleensä, suosittelen. Oon tänkin paikan pormestari btw.

Pizza Hutin jämerää tavaraa. En tajua, miksi niin usein sorrun
tulisiin pizzoihin, vaikka en tulisesta juuri diggaa. Tyhmyyttä kai.

Ei tietoa lähteestä, mahdollisesti Larussa olevasta pizzeriasta.
Ei tainnut olla herkku, ei siltä ainakaan näytä. Tuskin tunnistaa
pizzaksi edes.

Piknik Itä-Pasilassa. Parhaat mahdolliset eväät. Jotenkin itäpasilamaiset...

Pizzaslaissin vaihtaminen seuralaisen kanssa, se on jonkinmoinen
ihmissuhdemittari. Ei sitä ihan kenen kanssa vaan tehdä. Jossain kättelyn
ja suutelemisen välillä kai intimiteetissä. Tämän vaihdoin kollegani kanssa.
Ei olla suudeltu. Enkä ole kyllä ketään kollegaa suudellu kai. En ees Leinosta.
Yks tuttuni kuulemma kyllä haluaisi suudella omaa kolleegaansa. Vaikeaa moinen.

Tässä lätty ennen vaihtoa. Jauhelihaa ja ananasta. Näitä Kotsarin
teemapizzoja, jotka kisailee keskenään. Tää oli joku Taantuma. Aika persu.
Ja persuusta. Ananas pizzassa, se on tarpeellinen kuin reikä kumisaappaassa.

Samaa sarjaa. Joku porvarillisempi nimi ja täyttymys. Bearnaisekastike,
se sopii lättyihin yllättävän hyvin. Kokeilkaahan.
Aijjai, kunno jytkyt valkosipulit lounaalla, onko tyylikkäämpää.
Pidän varulta nykyään SB12-purkkaa töissä, mutta tähän sekään kai
ei purisi. Työkaveri joskus kehunut, että perässäni ei voi kävellä...
Rucolaa, joka suomalaisittain tunnetaan snadisti epähelpommin myytävällä
nimellä sinappikaali. Pizzan päälle voi tätäkin heittää näköjään. Mietin juuri,
että koskakohan nykyään joka ruoan päälle laitettavaa helkkarin herneenversoja
keksitään laittaa pizzan päälle. Mutta Helsingin kaupungintalolla oon tainnut senkin kokea.

4.8.2011

Jussi-papan pitsaa

Taannoiselta Venäjän reissultani... ehkä vuodelta 2007 muistan erityisen hyvin kaksi asiaa. Toinen on vaimoni kanssa riitely ja toinen Papa John'sin pizzat. Jälkimmäisiä muistelen monesti lämmöllä, sillä en muualla ollut niitä sen koommin syönyt, en ennen kuin Nykissä.

Pizza on italialaisten keksintö, mutta jenkit on vetänyt senkin toiselle asteelle. Aivan samoin kuin vaikka lentotukialuksissa, jenkit eivät keksineet niitä, mutta veti nekin överiksi. Kunnon amerikkalainen jytkypizza, ei sitä italiaano tunnistaisi heikäläislätyksi, mutta eipä väliä, meikäläinen tykkää sekä vanhan että uuden mantereen tuotoksista.

Papa John's tekee amerikkalaisellakin mittapuulla aika tuhteja piiraita. Meillä kävi tsägä, sillä yksi Nykin harvoista PJ-paikoista oli lähellä kämppäämme. Menimme paikalle vain huomataksemme, että se olikin vain noutopaikka. Nou hätä, otimme mukaan. Täytteitä en muista, joku perus. Vähän harmitti, sillä tarjolla olisi ollut myös neljän tai viiden lihan pizza. Avioliitto on kuitenkin kompromissien tekemistä, kuten tiedämme.

Aiemminkin olen kehunut, mutta PJ:n parhaimpia keksintöjä on tuo dippi. Reunukset jäävät helposti syömättä, mutta ei jos on valkosipulidippiä. Hyvää shittiä läpeensä, tuota pizzaa ei montaa slaissia tarvitse ollakseen kylläinen. Ravintolassa syödessä suosittelen myös alkupalaksi tarjottavaa juustopizzaa. Se lämmitti mukavasti Pietarin pakkaspäivinä...

3.8.2011

Antakaa sitä paffia

Sinivalkoista mukia ei kai saa peittää...
Melkoinen Kekkoslovakia tää Suomi on, ei siitä pääse mihinkään. Asiat, jotka ovat tavanomaistakin tavanomaisempia muualla, ovat vain kaukaisia haaveita täällä igluissa värjötellessämme.

Ostin tänään ison cappuccinon mukaan Wayne'siltä. Ja jälleen kerran ihmettelin sitä, miksi helkkarissa meillä ei ole sellaisia pahvisuojia näissä kertsimukeissa? En ymmärrä. Ei ainakaan näissä perusketjuissa, joita meikäläinen hyväksikäyttää.

Meikäläisen tunnetusti herkille sormille tuokin pahvimuki oli liikaa. En tiedä, oliko keittäjä tavallista vihaisempi, mutta muki oli kuuma. Yritä siinä sitten kävellessä toisella kädellä räplätä puhelinta ja samalla kantaa kahvia. Olin - edelleen tunnetusti - epätoivoisena miehenä ottanut jonkun paperin mukaan kahvilasta. Se mitään auttanut. Hermo menee, kun mukista pitää pitää kiinni kuin kipeästä kullista.

Pahvikuoret tännehetinyt!

Täysjyvävehnätortilla - täyttä paskaa

Pirkka oli yrittänyt tehdä "hyvän työn" ja tuoda markkinoille täysjyvävehnätortillat. Väestöryhmä joka ei tortilloja mätä muutenkaan varmasti diggailee ajatusta, mutta kaltaiseni meksikaanit eivät vetoa arvosta. Jos haluaisin kääriä jauhelihaherkkuni paperin makuiseen lipareeseen, jolle ei ole muuta käyttöä, etsisin käsiini Aamulehden. Täysjyvävehnätortilla on todellinen fiiliksen tappaja, se saa hyvänkin täytteen maistumaan huonolta ja aiheuttaa korkeatasoista vitutusta, jonka ansiosta eräs kansalaisjournalistimme unohti kuvata ruokansa. Artikkelin kuva on lopulta napattu kaupan hyllyltä, mihin nämä lipareet kannattaa jättääkin.

Haluaisin kuitenkin selventää, että tavallisia vehnä- ja chilitortilloja on edelleen saatavilla, useilta eri valmistajilta. Mutta onhan se selvä että täysjyvätortillan tuleminen markkinoille todellakin ON minulta pois ja se häiritsee texmex-nautintoani suunnattomasti. Mieltä kalvaa ikävästi tieto, että joku joutuu nauttimaan tortillansa tällä tavoin. En suosittele kenellekään edes kokeilemista, tämän ruokablogin päälimmäisiä tarkoituksia on opastaa ja valistaa lukijoitamme. Ota opiksi!

Emoalus kutsuu, kuuleeko Koivisto?

Olin tsygäilemässä tuossa heinäkuussa. Huristelin Keskuspuistossa, kun en ollut aiemmin siellä päästellyt. Aikani kruisailtua käännyin kotia kohti. Aikani lisää huristeltuani minulle alkoi tulla nälkä. Ehkä tuttu tunne teillekin.

Tuolloin koin oudon tunteen. Minulle tuli ikävä entistä nokialaista gsm-matkapuhelintani. Sitä totaalisen ryssittyä N97-mallia, tuota saatanan keksintöä, jonka luoneet insinöörit ovat aiheuttaneet monta työtöntä ihmistä Suomeen, väitän. Yksi hyvä feature puhelimessa oli, löysin sen vahingossa.

Puhelimen navigaattorissa oli nimittäin sellainen ominaisuus, että siihen sai ilman lisäosia näkyviin missä tahansa Suomessa lähimmän Mäkkärin. Loistava ominaisuus, kuin luotu minulle, luulin. Turha ominaisuus kuitenkin lopulta, kuten koko laite.

Nimittäin tuona päivänä, kun huristelin, olisin tarvinnut tuota ominaisuutta eteläkorealaiseen luuriini. Teki mieli Mäkkiruokaa ja tiesin, että jossain lähettyvilläni on Mäkkärin pääkonttorin ateriapalvelu. Tarkemmin en vain tiennyt osoitetta. No eipä hätää. Noin 20 sekuntia sen jälkeen, kun olin saanut Mäkki-idean, nousin pois pikkupolulta tielle ja kääntäessä päätäni, näin kultaiset kaaret, jotka kutsuivat minua.

Toisissa on kai "näytä lähin Mäkkäri" -ominaisuus sisäänrakennettuna. Näin vaimo ainakin minulle väitti veistellessään jotain "mothershipistä", joka kutsuu mua kotiin...

2.8.2011

Sarjana tuubaa

Hermeettinen (täysin) umpinainen, ilmanpitävä.

En käytä sanaa hermeettinen sen tietosanakirjamuodossa. Jostain syystä käytän sitä tyyliin "mulla on kyllä koneella noita ruokakuvia ihan hermeettisesti". Mikä muuten pitää paikkansa. Teen tilaa kovalevylle ja tuuppaan tuubaa sarjatulena. Mutta älkää valittako, ei Kaunareidenkaan joka jakso ole täyttä platinaa, jotkut niistä on ihan vaan normi kakskytneljäkaraatista kultaa. Niinku tää pallistus.

Alkuun kuva, jonka ruoasta tai ruokailupaikasta ei ole havaintoa.
Luultavasti KooTeelta. Ei näytä kauhean herkulliselta, täytyy sanoa.

Lohta. Olisko KooTeen laarista. Hyvinkin. Jos lohta on laarissa,
sitä pitää ottaa kahmalokaupalla. Mieluusti vähän liikaa...
Mistä tunnistaa bileruoan? Siitä, että perunalastut on lautasella.
Nää taitaa olla erään muikkelin 30-siltä. Hänellä yleensä namit ruoat,
suosittelen tämän naisen hippoja, jos tunnette tyypin.

Katkaravut caesarsalaatissa. Yhtä järkevää olisi rakentaa urheilu-
auto ja asentaa siihen sähköhammasharjan moottori. Pilaa hyvän idean.
Oiskohan lammasta. Kuvaaminen selkeesti epäonnistunut, pitäis
olla vain yksi makkara.
Melko varmasti kansallisarkiston perjantaipihvi. Näitä tulee ikävä,
kun vaihdan työpaikkaa kauas pois tästä. Ehkä tänä perjantaina
vielä käyn. Nähdään siellä. Tunnistatte mut paikan kiiltävimmistä kengistä.