31.10.2010

Pekonijuusto

Nimi antaisi odottaa, että artikkeli käsittelisi taas Mäkkäriä, olihan siellä ennen ja/tai muinoin otsikon purilainen myynnissä 1,5 eurolla. Ei, nyt on kyse Ruotsista.

Käväisin tässä onnen ihmemaassa ja oli aika pekonirikas reissu. Yksi kiinnostava tuttavuus oli Kavlin valmistama pekonijuusto, jota ostin tuubillisen ja jota olen tässä testaillut pariin otteeseen. On aika hyvää, täytyy sanoa.

Suomesta saa vain jotain lame-ass mätitahnaa, kun ruotsalaiset pistävät porsaan tuubiin. Jälleen yksi syy tehdä muuttoa sen lisäksi, että Ruotsissa autot oikeasti pysähtyvät suojatien eteen.

Tummaa leipää ja peksujuustoa, nami-nami. Hyvää myös höystettynä salamilla tai possun vanhalla kaverilla kalkkunalla.

Ben & Jerry's vs. Pirkka kopio

Oikeassa kulmauksessa, värikkäissä silkkihousuissa, läski amerikkalainen. Tilillään pelkkää voittokulkua, the one and only original! Ben & Jerry's fairly nuts jäätelöpurnukka! Vasemmassa kulmauksessa isoveljeltä perityissä harmaamustissa boksereissa otteleva tulokas, joka on oppinut kaiken tietämänsä amerikkalaiselta vastustajaltaan. Pirkka Parhaat pähkinäyllätys jäätelöpurkki! Molemmat edustavat raskasta, puolen litran, 400 gramman sarjaa. Kyseessä on titteliottelu kylmäaltaan kuninkuudesta.

Asiantuntijat veikkaavat amerikkalaisen selkeää voittoa. Hinta kielii samaa, tarjouksessa ollut Ben&Jerry's maksoi 5,59€ ja haastaja 3,85€. Normaalihinnoilla jenkki on siis lähes tuplasti arvokkaampi satsaus.

Sokkotestissä määritetty pohjimmainen paremmuus meni alun piinaavan tasaväkisyyden jälkeen pienillä eroilla Ben&Jerrylle. Kyseessä ei suinkaan ollut tyrmäys. Pirkka can punch! Testissä minulla ei siis ollut tietoa kumpi jäätelöistä oli maistettavana, maistoin vuorotellen lusikallisia molempia. Ben&Jerry's erottautui Pirkasta pehmeydellään. Pirkka Pähkinäyllätyksen jäätelö oli jollain tavalla rakeisempaa ja täten ällömakeus tuli nopeammin läpi. Koostumukset ovat muuten todella samanlaisia, karamellia, pähkinäjämiä ja paikoitellen karamellimöykkyjä.

Vaikka amerikkalainen onkin voittaja ja saa pitää kruununsa, jää kuluttajan valittavaksi haluaako hän maksaa erotuksen vain jonkin verran paremmasta tuotteesta. Ei pidä unohtaa että Pirkan jätskikin oli todella hyvää, B&J oli vain vielä himpun parempaa.

Lukijat, mielipiteitä?

P.S. Testi olisi haluttu toteuttaa kenties kuuluisimmalla Cookie Dough-jäätelöllä, jonka Pirkka vastine kulkee nimellä Kinuskinen keksikiekaus. Pisteet nimikisassa menevät Pirkalle. Harmikseni kaupassa olivat päässee B&J Cookie doughit loppumaan.

30.10.2010

Leinosen keittiössä: Lasagne


Leinosen keittiössä™®© valmistetaan tänään kaikkien koululaisten kuningasruokaa, Lasagnea. Huolimatta juustokastikkeella läträämisestä, lassu on silti kohtalaisen nopea ja helppo ruoka valmistaa. Nopeutta tärkeämpää on kuitenkin se, että ruoka on helvetin hyvää. Kotona tehdyssä lasagnessa on vielä se hyvä puoli, että se on juuri sellaista kuin itse haluat, eikä mitään 50% lasagnea, kuten tonnikalalasagne tai kanalasagne. Jälleen kerran itseänikin uusavuttomammille selostan tässä nopeasti miten valmistat herkullista lasagnea kotikeittiössä.

  1. Kokkailuun tarvitaan aina hyvää musaa, tällä kertaa allekirjoittanut orientoutui läskifiilikseen kuuntelemalla Fat Joen kolmatta albumia Don Cartagena. Kovaa kamaa, tämän jälkeen Läski alkoi tehdä toinen toistaan huonompia levyjä.
  2. Pilko pari sipulia ja kuullota hetken aikaa, heitä melkein heti perään 400g jauhelihat perään. Jos mahdollista, käytä -30% hintalapun jauhelihaa, koska that's the gangsta way. Samaan syssyyn sipulien kanssa kannattaa kuoria valkosipulit, tällä tavalla kuorimisen aiheuttama vitutus on kerralla hoidettu alta pois.
  3. Kun soossi on ruskistunut hieman, heitä sekaan valkozipaleet, sekalaiset mausteet ja anna koko sotkun muhia puolisen tuntia. Mausteita oman maun mukaan, lasagne on kuitenkin melko kookas ruoka, joten turha säästellä maustamisen kanssa. Suola lihaliemestä. Tomaattimurskeen kanssa ei myöskään tule säästellä, on hyvä että lasagne on kosteaa ja mehukasta. Parempi liikaa kuin liian vähän.
  4. Ota kalja.
  5. Nakkaa kattila levylle ja ala henkisesti valmistautua valkokastikkeen pohjaan polttamiseen. Yritä estää tämä heittämällä hieman öljyä kattilan pohjalle.
  6. Heitä litraisesta maidosta 8 desiä kattilaan, loput (2dl) johonkin astiaan jossa teet suuruksen. Suurukseen pistä vajaa desi vehnäjauhoa ja sotke hyvin.
  7. Lisää suurus maitoon kun maito alkaa kiehua. Keitä suurusmömmöä viitisen minuuttia ja ala lisäämään juustoraastetta (200g) tai tuorejuustoa kastikkeeseen. Tässä vaiheessa se paska yleensä tarttuu pohjaan tai ainakin kiehahtaa yli. Älä panikoi, näin kuuluukin käydä. Juustovalinta on oman maun mukainen, maukkaampi juusto tuo maukkaan ruuan.
  8. Voitele vuoka.
  9. Aloita vuoan täyttäminen pohjalta lihakastikkeella, jonka jälkeen tee niin monta kerrosta kuin saat mahtumaan. Kerroksiin voi lisätä makuylläreiksi Aurajuustoa tai jotain muuta kivaa. Kannattaa rikkoa lasagnelevyjä, että saat neuroottisen tarkasti katettua jokaisen kerroksen.
  10. Päälle sitten kaikki ylimääräiset soossit ja juustoa.
  11. Anna koko satsin muhia uunin alemmalla keskitasolla ainakin kolme varttia. Lämpötila 175.
  12. Vajaan tunnin jälkeen poista herkullinen keitoksesi uunista, malta kuitenkin vielä puolisen tuntia. Anna ruoka vetäytyy ja nälkä kasvaa.
  13. Syö parhaassa seurassa, eli yksin.
P.S. Videon muuten näkee Youtubessa HD:na, kannattaa tsekata.
P.P.S. Videoissa ei edelleenkään ole taustamusiikkia, haluaisitko rämpytellä kitarallasi siihen sellaisen? Ota yhteyttä! Palkkioksi pizza!

Salamia, savuolutta ja hyrinää

Muutaman toastin oon vetänyt viime aikoina. Edelliskerralla kerroin, että aioin käydä syömässä aika tiukkaa toastia eräässä paikassa. Kuten Lintu (ehkä teerilaatuinen) sen tajusi, tarkoitin Teerenpeliä. Näitä oluestaan tuttuja paikkoja löytyy ainakin Tampereelta ja Helsingistä. Kalliiden juomien lisäksi TP:stä saa myös hyviä toasteja.

En tähän hätään muista, mitä nuo kaksi läpyskää maksoivat. Sehän se tärkein kysymys ruoassa aina on :) Taisi olla 6,50 e. Kuvassa oleva salami-valkosipuli-toast oli kyllä hintansa väärti. Hyvä koko ja hyvä maku.

Salamihan tunnetusti on hyvää kuin mikä. Vähän lämmitettynä rasva herää henkiin ja ui suussa kaikkiin makunystyihin. Valkosipuli puolestaan, sehän on ihan timanttia. Yhdistettynä salami ja valkosipuli ovat, en tiedä liittoittelenko, kuin Murtaugh ja Riggs, eli hele-vetin kova kaksikko missä tilanteessa tahansa.

Kun teeri vetelee sitä peliään metsässä, se ymmärtääkseni hyrisee. Meikäläinenkin hyrisi tuon toastin ja savuoluen jälkeen. Täytyy mennä pian uudestaan.

29.10.2010

Halpalimut syynissä

Olen S-mies, siis yhden ässän mies, mikä tarkoittaa, että harrastan S-marketteja useimmiten. Se puolestaan tarkoittaa, että jos haluan halpamerkkiä, otan Rainbowta. Ja sateenkaaresta olen diggaillut, niillä on paljon hyvää kamaa.

Viime aikojen parhaimpia lisäyksiä Rainbow-perheeseen on 0,5 litran limukat. Se on ollut sikamaista, että pikkupullosta on monesti joutunut maksamaan melkein saman kuin isosta. Nyt siihen on saatu jotain järkeä. Ja toisin kuin kaiken maailman saksalaiskaupoissa (tupla-S-kaupoissa), Ässistä näitä saa jopa kylmäaltaista. Jumalauta kylmää limunaatia jollain 80 sentillä. Toimii.

Varsinkin tuo greippilimsa vakuutti, kun janoisena ostin sitä putelin Tampereen S-market Pendoliinosta, vanhasta rakkaastani. Greippilimonadia tulee harvemmin ostettua ja ehkä siksi tämä kolahti tavallistakin enemmän. Suosittelen kokeilemaan, jos ei ole tuttu. Taltuttaa janon mukavalla puraisulla.

Kola ja appelsiini ovat tutumpia makuja. Appelsiini on aika namia, vedin sitä äsken saunan päälle. Kola on halpiskolaa, sen kyllä juodessa aistii, mutta hyvää se on silti. Tuo junapullo piti kyllä puoliväkisellä höliä tyhjäksi kun juna tuli perille. Vähän noloa, sillä kola pitäisi nauttia.

Niin tai näin, totuus on, että jos kylmää kolaa saa kaupasta 80 sentillä, niin onhan se nyt ostettava. JUMALAUTA.

Nytkin on hätävaroina yksi puteli kaapissa. Tulkoon vaikka sepeliä pissaan, ihan sama.

28.10.2010

Kebufriez

Virastotalon lounaslistat olivat taas melko karvaisessa kunnossa, joten esimieheni ehdotti Pizzeria Mia Mariaa, kun ei muuta keksinyt. Pizza overdosea vältellen kotiutimme rullakebut mieheen. Huomasin heidän tarjoilevan rullaa jossa olisi ranskalaisia mukana, varmistin että ovathan ranulit rullan sisäpuolella. Nerokas idea tunkea ranuleita rullaan, oikeastaan ihmisranskalaistenkin kohdalla voisi käyttää samaa metodia. Piilottaisi koko porukan johonkin, vaikka krematorioon tai joukkohautaan. Tai pyytäisi Nasan mukaan ja lähettäisi helvetin isossa kapselissa avaruuteen.

Ranulit keburullassa on hyvä idea, mutta valitettavasti rullan sisäinen kostea ilmapiiri lässäyttää fiilistä aika paljon. Ranujen rapeus katoaa ja ne tuntuvat vain perunaiselta jauhomössöltä. Onneksi ajatus siitä että vetää samalla ranuleita palkitsee riittävästi oikeuttamaan ostoksen. Koko homman voisi kehittää siihen suuntaan, että tekee ensiksi pizzan, johon käärii kebut, rehut ja ranut. Silloin olisi melkein koko pyhä kolminaisuus kasassa. Ei uupuisi muuta kuin hampurilaiset.

Mia Marian rullat olivat muuten todella kookkaita, järkevänä ihmisenä söin vain puolet ja nautiskelin puolet iltaruokana. Jälleen taloudellinen elämäntapani osottautui voitokkaaksi.

Karsua väliin

Tuo Leinonen on niin outo, että ei oikein kuulemma diggaile karkkia,. Kai se on mun  kirjoitettava siitä kiltisti. Tein taas siis velvollisuuteni lukijoita kohtaan ja mussutin karkkia.

Olen huomannut, että viime aikoina olen jauhanut paljon vaimostani. Mutta tälläkin kertaa se oli hänen syynsä. Kysäisin eräs päivä, että mitä pitää tuoda kaupasta tullessa. Vastaus oli: maitoa ja karkkia. Tein työtä käskettyä.

Nää on vissiin Fazerin karkkeja. Nehän tekee Ässä Mixiä ja kaikkia sen spinn-off juttuja. En tajua niitä ihan täysin, ainakaan nimipuolelta. Ässä Mixin vielä bonjaan ja samoin Missä X on ihan jees. Molemmat myös on herkullisia namuja, varsinkin jälkimmäiset. Mutta sen jälkeen on tullut muitakin, jotain Mässä Kuusi ja Hanno Möttölä -nimisiä, joissa ei ole päätä ei häntää ainakaan niminä. Myös maku on kyseenalaisempi.

Uusin kokeilija on joku Hässä Mäkkä, Heinähässäkkä tai mikä lie. Näitä imuroimme eräs ilta ja täytyy sanoa, että ei ollut huonoja. Varsinkin nuo kaksimakuiset ristit oli hyviä. Täytyy tehdä jatkotutkimuksia, eli syödä lisää, jotta voi tuomita.

Mutta siitä huolimatta joku tolkku noihin nimiin!

27.10.2010

Mieskoko

Meikäläisen työviikko loppui tällä kertaa keskiviikkoon. Neljä päivää vapailla ja vähän isommalla palkalla takaisin töihin. Miksipä en juhlistaisi asiaa olusella.

Kävin ostamassa litran tölkin Karhua. Vaikka se vähän jurpoa onkin, niin jotenkin tuo iso tölkki olutta viehättää meikäläistä. Kai se on se, että se on niinku normi, mutta kuitenkin hermeettisen iso. Toivottavasti junttius ei ole eskaloitumassa, harmittaisi äänestää Tony Halmetta kevään vaaleissa. (jos Jussi kerran käsittelee politiikkaa, niin mää kans.)

Meikäläinen diggailee Hollantia, jossa olut myydään pienissä laseissa. Se on aina kylmää ja tuoretta. Litran tölkissä se väljähtyy ja lämpenee. Kalliskin tölkki on. Mutta jotain perusvaistoa se viehättää.

Eihän tällaisen ostamisessa mitään järkeä ole, mutta siksi justiin ostin. Cheers.

Kunkun naksuja

Vaimo toi outoja juttuja kotiin tässä taas. Mainosti oikein etukäteen, kun olin vielä töissä. Eikä suotta. Burger King -naksut olivat aika yllätys ja erityisen hyviä siksi, että voi kirjoittaa niistä blogiin ja vittuilla köyhille.

No ei, köyhiä tässä ollaan ite (mutta ei tarvii vittuilla, kiitos) ja nämä tuotteet oli jotain halvennettua päiväyskamaa Suomen parhaassa ruokakaupassa eli asematunnelin S-marketissa.

Aiemmin en ole törmännyt näihin. Ehkä Inex oli saanut jonkun Pietarin lähistölle unohtuneen satsin halvalla tai jotain. Mutta kolmenlaisia snacksejä oli  Burger Kingin nimissä myynnissä. Meille tupsahti sipulirenkaita.

Enpä oikein tiedä. Kyllähän näitä söi, mutta jotenkin semmoinen ei-juustonaksumaisen-makuinen-juustonaksu meininki näissä oli. Ei vakuuttanut. Pitäisi varmaan ostaa Raffeleita ens kerralla...

Onko nää jollekulle tuttuja? Oonko ainoa, joka on taas ihan out?

Sivuosuma

Alamme taas pyörähtää kuukauden loppupuolelle, vajaa viikko enää jäljellä lokakuuta. Ymmärrätte varmaan huolestumiseni vakavuuden kun katselin Virastotalon viikon ruokalistaa.

Motherfucker, I want my monthly lasagne!

Listalla on tämän kuun aikana ollut jo tonnikalalasagne, joka on jo ideana täysin paska, eikä toteutus paljoa pelastanut. Pettymys oli melkoinen kun listalla oli jälleen pelkkä sivuosuma. Nimittäin kanalasagne, josta olen jo aiemminkin kirjoittanut. Hyväähän se jälleen oli, mutta ei lähellekään niin hyvää kuin oikea jauhelihalasagne.

Kysymys kuuluukin, miksi luoda ihmisille illuusioita "lasagnepäivästä" ja sitten vesittää ne "melkein lasagnepäivillä".  Olen pettynyt siihen miten yhteiskunta minua kohtelee, tällaisista pienistä pettymyksistä alkaa suuri syrjäytyminen. Ei oikein tiedä mihin luottaisi. Soini, tee sinä asialle jotain. Korjaa tämä maa, jota Matit, Jutat ja Jykät eivät ole saaneet reilaan. Tiedän että luet blogiamme, olet sen verran tuhdissa kunnossa ja lupsakan oloinen mies. Kuinka monta lasagnepäivää pitää jäädä välistä että joku taas tarttuu kakskakkoseen?

P.S. Lisäsimme blogiimme hakutoiminnon. Voit nyt palata johonkin artikkeliin kätevästi hakusanojen avulla. Haku löytyy tuosta oikealta.

26.10.2010

Pydärshovits

Spyttispannerson, pydärshovits, spyderman, rakkaalla murkinalla on monta nimeä. Ja tällä kertaa tämä klassikko löysi tiensä meikämustalaisen iltapalapöytään. Uusavuttomana junttihippinä en tietenkään kyhännyt pyttipannuani jämäsapuskoista, vaan ostin Euroshopperin pytt i panna säkin. Säkistä tekee 3-4 annosta kevyttä kenttämuonaa. Iltapala kun oli kyseessä, laitoin vielä munankin pannulle. Pyttis ja muna, kaunis yhdistelmä, jonka tekee vielä kauniimmaksi vain pari harkittua nokaretta Aura-juustoa. Odotukset ES:n pyttispussia kohtaan eivät olleet huikeita, mutta silti pottu/makkara suhde onnistuu tyydyttämään kriittisen ruokailijan tarpeet.

En muuten ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka EIVÄT puhkaise tuota keltuaista munistaan. Se keltuaislismahan on ihan kamalaa. Tuo seikka monesti rampauttaa lounaspaikkojen pyttispäivät aika pahasti. Melkein kaikki munat on ryssitty ja nautsikelu jää vajavaiseksi. Jumalauta, kaikki pitäis tehdä itse.

Takaisin arkistopölyissä

Kävin taas kansallisarkistossa. Tälläkään kertaa en mennyt selvittämään, mahtaisinko jonkun mutkan kautta olla Leinoselle sukua, vaan kiipesin yläritsille syömään. Viimeksi jouduin syömään dorkassa seurassa, mutta tällä kertaa paikalla oli vain sosiaaliset taidot omaavia ihmisiä.

Otin kahdeksalla egellä grillipihvin. Olin hieman epäileväinen, kun lihapala ongittiin metalliastiasta lautaselleni kermaperunoiden päälle. Kaupungintalolla olisin saanut sen suoraan pannulta. Ensimmäisen haukun jälkeen totesin kuitenkin, että nyt oli tosi kyseessä.

Kyseessä oli siis piffi, jossa oli maku ja koostumus kohdallaan. Vaikea selittää, mikä se oli. Mutta kyllä kelpasi mussuttaa, varsinkin kun lounasseurani söi kasvislasagnea, raukka. Olen monissa kalliimmissa paikoissa monesti saanut paljon huonompaa pihviä. Pernatkin toimivat. Pelottavaa kyllä, alan diggailla kansiksen Amicaa...

25.10.2010

Pala Hollantia Kampista

Kuva: Vaimo
Kirjoittelin Stroopwafeleista tuossa taannoin. Sain sellaisen tuliaisena Hollannista ja diggailin. Lukijamme tiesi kertoa, että ainakin Kampin K-Supermarketista niitä saisi myös. Toisella etsintäkerralla löysin niitä. Ne oli piilotettu sellaisen koriin melko keskelle käytävää. Ovelaa.

Ihan syötävää kamaa kyllä nämäkin. Oli oikein suomenkielinen paketti, ei pelkkä tarralappu, kuten monissa vastaavissa kamoissa. Kai nämä siis aika mainstremeä on ja joku näitä syö. Itse en olisi kyllä tullut kokeilleeksi, jos en olisi saanut tuliaista. Näyttää kuivakkaammilta kuin ovat.

Tsekkasin muuten ravintoarvot paketista. Melko pelottavaa shittiä. 100 grammaa sisältää yli 600 kaloria. Missään varmaan moisia lukuja nähnyt. Tuo 48 gramman keksi sisältää samat kalorit kuin yksi Mäkin juusto - ja juustotkin on niin kalorikkaita, että ihmetyttää.

Snickers, se paskin

Kauppojen ja huoltsikoiden 5 kappaletta 3 euroa tarjouksissa on aina valittavana Mars, Snickers ja Twix (Raider R.I.P.!) Yleensä tulee otettua kaksi Marssia, kaksi Twixiä ja kun ei osaa päättää ottaisiko kolmannen Marssin vai Twixin, ottaakin Snickersin. Ja se Snickers jää aina viimeiseksi ja sitäkään ei välttämättä viitsi syödä kokonaan.

En vaan diggaa tuosta pähkinäsuklaasta. Se on imelää, muttei hyvällä tavalla imelää kuten Mars. Siinä on purtavaa, muttei rouskuvalla tavalla, kuten Twixissä. Ehkä joku pähkinäfani diggaa, itse en. Taisivat joskus mainostaa Snickersiä ravitsevana suupalana, joka auttaa jaksamaan. Get real, se on karkkipötkö. Sen kuuluu olla hyvää, eikä mitään muuta.

Mitäs mieltä lukijat? Olisko seuraava äänestys Mars, Snickers vai Twix?

24.10.2010

Americana, stone baked.

Tänäänkin tuli nälkä. Olin suunnitellut vapaapäiväni iltaruuaksi jotain päräyttävää, mutta päivälläkin on pakko murkinoida. Luonnollisesti kävelin tuttua reittiä kookauppani pakastepizzareservin ääreen. Katsoin ensiksi tonnoa, sitten mozzaa, mutta päätin ottaa jotain muuta. Tiesin Pirkka kiviuunikamppeen olevan straight up gangsta shit from the block, joten nappasin Americanan.

Pizzatietoiset, ja tarkkaavaiset lukijat huomaavat Americanan sisältävän kinkkua ja ananasta, mutta kuvassa on metukkaakin? Shiiiiiiet. Pakastepizzaanhan kuuluu, että ennen uunivaihetta tsekataan kyylkaappi ja laitetaan päälle jotain ekstraa. Ja mies jolla ei ole kaapissa metukkaa, noh, sanotaanko että hän on luultavasti eronnut kirkosta viime viikon aikana. YEAH!

Ai niin, pizza. Hyvää oli, voisi jopa sanoa että todella hyvää. Ananas on (pakaste)pizzatäytteiden muslimi lentokoneessa, vähän epäilyttävä valinta, mutta yleensä kuitenkin hyvää. Joskus tulee sitten karkeita pettymyksiä. Suosittelen.

Ruokablogi Pallolaajennuksen vinkkinurkka

Mandariinit, satsumat ja appelsiinit ovat kausituotteita. Muistattehan mainokset? Mikäli en ole käsittänyt väärin, niin nyt alkaa olla ajoitus suunnilleen kohdillaan. Ainakin ostamani säkillinen satsumia oli miltei optimaalista kamaa, soppelin kirpeitä ja mehukkaita.

Perheen pienimpien makuun nämä sitrushedelmät ovat varmasti, etenkin jos ne kuorii hauskasti norsun näköisiksi. Ipanat vetävät varmasti useita kipaleita saadakseen koko norsulauman kasaan. Taitavimmat tekevät appelsiineista isä- ja äitinorsun. Yksinhuoltaja- tai homonorsutkin ovat mahdollisia, mikä vain on kenellekin realistista. Epäonnistuineista norsuista voi sitten tulla se juonellisten luontodokkarien loukkaantunut norsu, jota oma lauma hylkii. Elämä savannilla on kovaa, ja norsujen elämä on oiva keino opettaa pilteille kuinka kovaa elämä Suomessakin on. Kaikki eivät voi saada farmaribemaria, merinäkymää Hjalliksen naapurista ja hyvää hintaa uppoavista Nokian osakkeista.

Kuvasta varmasti selkenee kuinka norsu askarrellaan. Kuvassa on perusmalli, edistyneessä norsussa  tuon "syylän" voi sijoittaa vaikka keskelle korvaa tai vaikka kärsän kärkeen. Hahmottelukyvyn puutteesta kärsiville voidaan kuitenkin sanoa, että aloita kuoriminen kiertämällä kärsä hedelmän ympäri ja korvat muodostuvat kuin itsestään. Korvien kanssa kannattaa olla varovainen, ettei tule ns. painijanorsuja repaleisine korvineen. Ei muuta kuin laumaa kokoamaan!

Purilainen käyttää miestä

Viikonlopuista on vaikea olla pitämättä. Ainakin jos ei saa eli joudu olemaan töissä. Kiireetön herääminen ja sitten kävelylenkille. Lounaaksi jotain tuoreista vihanneksista valmistettua hipster-wokkia, joka nautitaan kuunnellen Nouvelle Vagueta.

No ei, kiireetön herääminen rocks ok, mutta kävelylenkin tein Lidliin, josta hain kolaa. Ja hipster-tavaraan (tai hipstereihin) en koske. Siksipä kävin lounaallani yllättäen Mäkkärissä. Palkitsin kiltin viikon kestäneen aherrukseni VMK:lla. Hyvä valinta, vaikka itse sanonkin.

Jälkiruoaksi keksin käydä Mäkkärissä. MäkRavintola on viime aikoina mainostanut paljon kahvejaan. Niinpä kokeilin heidän cappuccinoaan. Eipä ollut kummoista, mutta mitäpä se voisi ollakaan. Onneksi suklaasundae ilmestyi jostain.

Mainittakoon, että hipstermusan sijaan kuuntelin Megadethiä. Use the Man -biisistä tuli vaan väkisin mieleen, että käyttääkö mies purilaista vai purilainen miestä, seen the burger use the man...

Juustolaskuri = 21.

Ja TÄMÄ oli se 199. artikkeli. Eli seuraava on numero 200.

23.10.2010

Lättyaiheinen artikkeli

Hiottu kokonaisuus: mansikkahillo ja jäätelö.
Lätty, lettu, räiskäle, ohukainen ja vohvelitkin voi tehdä samasta taikinasta. Julmetun hyvällä herkulla on monta nimeä, eikä syyttä. Olemmehan me kaikki kasvaneet näiden äärellä. Hävettää oikein miten harvoin tulee tehtyä lättyjä, yksin harvoin jaksaa, eikä lättybileitäkään kovin usein järjestetä.

Tulevina viikkoina ajattelin tehdä Leinosen keittiössä -episodin lättytaikinasta ja lättyjen paistamisesta. Olen saanut viime aikoina paljon kiinnostavia vinkkejä tämän hienon taiteenlajin hallitsemiseen. Näistä kikoista ja niiden toimivuudesta myöhempänä ajankohtana. Tämänkertainen taikina ei toiminut aivan täydellisesti, pitsireunat jäivät vajavaisiksi, mutta hyvältä maistui silti. Hankala näitä on ryssiä syömäkelvottomiksi.

Lätty, kuten tortillakin on siitä hyvä että sisälle voi laittaa mitä vain herkkua, suolaistakin. Omasta mielestäni on kuitenkin vain ja ainoastaan yksi täydellinen lättykombo: äidin tekemää mantsikkahilloa ja vaniljajätskiä käärittyny lättyyn. Kovikset heittää päälle vielä hienoa sokeria, mulle riittää hillot ja jätskit aivan hyvin.

P.S. Seuraava artikkeli blogiimme tulee olemaan 200. postaus, melkein pitäisi keksiä jotain spessua!

Kurkistus aidan taa

Petin tässä yksi päivä. En ole ylpeä siitä, mutta niin vain tapahtui. Useimmiten tällaisissa tilanteissa sitä on kohtalaisesti päissään tai jotain, mutta tämä tapahtui keskellä päivää ja yksinkertaisesti tilaisuus teki varkaan: kävin Hesellä.

Syy ei ole yksin minun. Vastapuoli oli heittänyt pientä flirttiä jo jonkun aikaa, se on selvästi halunnut mua. Nuo mainokset: 3 000 vuotta hampurilaisia Suomessa ja nyt kerros kolmella egellä. Eräänä päivänä olin tavallisesta poikkeavissa puuhissa ja Hese sopi kulkureitilleni erinomaisesti. Ajattelin, että Mäkin ei koskaan tarvitse saada tietää.

Entinen Hese-mies oli ovista sisään tultuaan kuin kotonaan. Itsevarmoin ottein hoidin homman, eli tilasin kerrosaterian kurkkumajolla. Ihan yhtä jouhevasti meni syöminenkin. Ja ihan hyvää se oli. Kaksi vanhaa rakasta kohtasi Hakaniemessä ja tuntui siltä kuin koskaan ei olisikaan oltu erossa. Ehkä menen morkkiksissa kuitenkin tänään Mäkkiin.

Mitäköhän tapahtuisi, jos tilatessa kertoisin myyjälle, että kävin tällä viikolla Hesellä?..

Pähkinöitä

Euroshopperin suolapähkinät, halvan miehen vahva valinta.
Pari iltaa sitten pidimme kaverini kanssa miesten illan. Suunnitelmissa oli parin skeittileffan katsominen, muutaman Pirkka oluen nauttiminen, mutta suolapalasta ei ollut puhetta. Saunavuorokaan ei sattunut kohdalle, mutta miesten iltahan se on kun miehet viettävät iltaa.

Suolapalan unohdin täysin, mutta onneksi kaveri oli huomannut ottaa homman haltuun. Itsellä ei olisi tullut mieleenikään mussutella suolaisia pähkinöitä, ainakaan kourakaupalla. Elokuvailtamahan ei ole mitään ilman naksuja. Se olisi kuin U2 ilman Bonoa tai kongolainen lapsi ilman raajarikkoa. Not gonna happen.

Pakko myöntää, en ole pähkinämies. Olen henkeen ja vereen sipsimiehiä, sipsien jälkeen tulevat popkornit ja sitten ehkä chilinutsit tai muut pähkinät. Ihan hyvää vaihteluahan nuo ovat siihen tuttuun lastujen raksutteluun. Ikinä en itse pähkinöitä ostaisi, ei tulisi mieleenikään. Siksi yllätyinkin kaverin valinnasta, mutta hän on muutenkin aika ääriolosuhdeihminen.

22.10.2010

Upgreidattua QP:ta

Kuinka sattuikaan, että Leinos-Jussi kirjoitteli Mäkkäristä - ja vielä siitä, että hän ei perunoita jaksa. Söin nimittäin tässä torstaina tai joskus aterian McD:ssä ilman perunoita ja erään aktiivilukijamme upgreidausohjeilla.

Mäkistähän saa ateriaa ostaessaan perunat vaihdettua pikkusalaattiin, jos näin haluaa. Eipä ole aiemmin tullut kokeiltua. Nyt kuitenkin ostin QP:n aterian salaatilla ja juuston siihen kylkeen. Sen jälkeen kokeilin parannella täydellisyyttä.

Idea on siis tunkea tuota salaattia hampurilaisen väliin lisäfiilistä antamaan. Meikäläinen ei halunnut tehdä hamppareista McFeasteja (jotka on kyllä hyviä), joten skippasin majoneesit. Pelkkä salaatin tunkeminen purilaiseen onnistui puolittain. KuuPeestä tuli ihan hyvä, mutta juustoon se ei sopinut.

Juustossa kaikki vaan on myötäsyntyisesti niin kohdallaan, kun vain voi olla. Siihen pätee sama, kuin mitä sanotaan Mozartin sinfonioista: siitä ei voi mitään poistaa eikä siihen voi mitään lisätä. QP:hen salaatti toi sen sijaan hauskan sivuvivahteen.

Lopputuloksena täytyy sanoa, että en varsinaisesti maailmaankuvaani joutunut muuttamaan tämän kokeilun takia, mutta saatan joskus toistekin vaihtaa pernat salaattiin ja vähän tunkea asioita paikkoihin.

Juustolaskuri = 19.

Value Meal Koivisto REDUX!

Vähemmänkin innokkaille lukijoille Value Meal Koivisto (VMK) on jo tuttu käsite. Ateria sisältää kaksi mäkkärin juustoa ja pienen kolan. 3,10 eurolla irtoava kevyt ateria sisältää lähestulkoon kaikki mitä kasvava nuori mies tarvitsee. Rasvaa ja kolaa nyt ainakin, ja cheddaria.

Perhesyiden takia jouduin tänään vetäytymään lounasaikaan Mickey Deen maailmaan. En halunnut ottaa ateriaa, koska vältän ranskalaisia (etenkin ihmisinä, mutta myös perunoina). Haluan käyttää hyväksi hoikkaa ulkomuotoani vielä pari vuotta, sitten päästän irti. Lisäksi mäkkärin aterioista jää ainakin itselleni sellainen suolapatsas-fiilis. Valintani oli siis VMK ja päätin terästää sitä vielä kahden euron purilaisella, joka tällä kertaa oli McFeast Jr. Aika kiva kombo. Järkeilin ja vedin purilaiset seuraavassa järjestyksessä:

1. Juusto
2. McFeast Jr.
3. Juusto

Järjestys tuo mukanaan sen, että juustohuuma keskeytyy näennäisesti maukkaammalla junnulla. Toinen juusto on sitä varten, että junnun jälkeen olisin vielä nälkäinen. Täysin nappiin, paitsi juusto teki todella vahvan comebackin junnupurilaisen jälkeen, on ne vaan hyviä! Välipalaa hieman suurempaan nälkään tätä makuhuvipuiston vuoristorataa voi kyllä suositella avoimesti.

20.10.2010

Chiliunelma ja Grande-pettymys

Tässä tulee vielä erikois-ylimääräis-blogautus illan pääteeksi. Juttu on omistettu eräälle Lapin miehelle, nimimerkille figuratiivisen osaston johtaja, jonka mielestä meikäläinen ei blogita tarpeeksi.

Kyseessä on iltaruokani. Koska mussa on edes vähän tyyliä, yritän pitää tietyistä sivistyneen elämän rippeistä kiinni. Se tarkoittaa, että iltaruoalla on kaksi ruokalajia, eli alkukeitto ja pääpizza.

Alkuruoka oli tällä kertaa pääruoka, sen verran juhlallisen kovaa tavaraa on kyseessä. Vaimoni tomaattikeittoa smetanan kanssa nautittuna. Ai jumankekka! En ymmärrä, miten niin tavallisista aineksistä voi saada jotain näin hyvää aikaan, mutta niin se on. Mukavan chilinen keitto, joka on yhtä aikaa tulinen ja himokas kuin haitilainen naisvankila. Jos tulette käymään, niin pyytäkää rouvaa tekemään tätä. Ette pety.

Jälkiruoaksi otin Leinosen parjaamaa Grandiosa-pizzaa.Täytyy kyllä sanoa, että jotain on mennyt pieleen tässä. Enemmän täytettä ja juustoa ei kyllä voi pitää paikkaansa. Grandiosa on lähtenyt johonkin hintaskabaan kai, kun näitä saa nyt melko edullisesti, mutta kilpailuun on lähdetty laadun kustannuksella. Siinä tulee helposti selkään. Jäämme seuraamaan tilannetta.

Viikon luontoääni



Koska tuo Leinonen aloitti hifistelyn videollaan, niin meikäläisen täytyy päteä perässä. Jussi tekee videota ilman ääntä, mä teen videota ilman kuvaa. Yhdessä olemme siis audiovisuaalisia.

Mitä voin sanoa, oli aika hyvä yksilö tämä taas. Pelasti työpäiväni.

Leinosen keittiössä: Spagetti bolognese



Ruokablogi Pallolaajennuksessa™®© käynnistyy nyt sen historian ensimmäinen varsinainen juttusarja, joka päästää lukijamme kurkkaamaan kirjoittajan keittiöön. Sen suurempaa innohomoilua tuskin on luvassa, mutta saattepahan videon muodossa stiigata miten meikäläisen murkina valmistuu. Kikkailu luultavasti jää vähille, mutta hyvää tulee. Sarjan nimi on Leinosen keittiössä™®©, en tiedä vielä yhtyykö Koivisto projektiin, jolloin artikkelien etuliitteenä toimii Kalju mulkku köökissä tai sitten Koiviston keittiössä. Saa nähdä.

Videon mukana tulee simppeli ohje kyseiseen ruokaan. Tällä kertaa kokkasin töiden jälkeen spagettia ja jauhelihasoossia. No biggie.

  1. Pistä soimaan hyvää musaa, tällä kertaa kuuntelin Metallican Death magnetic lättyä, aika hyvä.
  2. Kuori ja kuullota pannulla pari sipulia suht pienenä silppuna, vältä kuitenkin kyyneleitä, ethän sinä mikään ämmä ole.
  3. Samalla losauta kattilaan vettä ja laita se lämpiämään spagua varten.
  4. Kaada itsellesi lasillinen kolaa.
  5. Jos ja kun sipulisi on vähän muuttanut muotoaan, heitä sekaan 400g naudan paistijauheliha, tai normi naudan jauheliha. Vältä sikanautaa, koska et halua näyttää kenellekään olevasi köyhä, tai läski.
  6. Ruskistele menemään, jossain vaiheessa voit turauttaa sekaan mausteita. Ihan oman maun mukaan. Pippuria ja sellaista, myös tomaattipyreetä voi heittää pannuun.
  7. Vesi alkaakin jo kiehua, joten heitähän noin kolmen suomalaisen keskiverto munan halkaisijan verran pitkää makaroonia kattilaan. Tapanani on katkaista spagut keskeltä, mutta kokopitkänäkin voi tehdä. HOX: veteen kantsii heittää vähän öljyä, ettei spagikset tartu toisiinsa niin herkästi. Ja suolaa kans.
  8. Kaada jauhelihasoossiin mukaan tomaattimurska. Itse suosin valkosipulimurskaa, koska tällöin vältyn vittumaiselta valkosipulien kuorimiselta ja saan silti makua ruokaan.
  9. Totta kai laitat noin purkillisen ruokakermaa kastikkeeseen ja kiehautat vielä koko satsin.
  10. Kun kaikki alkaa olla kypsää ja kiehunutta, heitä hommat lautaselle. 
  11. Älä laita annoksen päälle ainuttakaan risua. Ketsuppia sen sijaan kuuluu käyttää.
  12. Nautiskele kolajuoman kera.
Ensi kertaan! Kysymyksiä ja lisävinkkejä saa ja pitää kirjoitella kommenteihin!

Sombrero ja kaksi panosvyötä rinnan yli ristissä

Pancho Villa voi tarkoittaa:
  1. José Doroteo Arango Arámbula (5. kesäkuuta 1878 – 20. heinäkuuta 1923), joka tunnettiin paremmin vallankumousnimellään Francisco Villa tai sen diminutiivillä Pancho Villa, yksi Meksikon vallankumouksen kuuluisimmista kenraaleista.
  2. Etupäässä Tampereen ympäristössä vaikuttava ravintolaketju.
Toisen kanssa näistä tein taas tuttavuutta viikonloppuna Tampereen Hämeenkadulla. Joudutte itse päättelemään kumman.

Pancho Villa mainostaa itseään meksikolaishenkisenä mestana, mutta jotenkin mä aina päädyn syömään siellä hampurilaista. Niin myös tällä kertaa taas. Aluksi meinasin ottaa juuston tai tuplajuuston, mutta valkosipulihampurilainen vei voiton.

Ei olis kannattanut. Valkosipula oli pettymys. Jos ruoan nimessä mainitaan valkosipuli, sitä on syytä olla siinä niin että tuntuu. Tässä valkosipulius oli kovin maildia, vähän murskaa pihvin päällä vaan. Tuplajuusto oli ollut parempi vaihtoehto varmasti.

Hyvää se silti oli, kuten Pancho yleensäkin. Annokseni oli jopa liian suuri, sillä kun olin nachoja vetänyt ruokaa odottaessani, en kaikkia perunoita jaksanut syödä. Alle kympillä irtoava pienempi ateria olisi varmaan riittänyt.

Carabad, just plain bad

Carabad, hiilihapoton energiajuoma. Anteeksi mitä? Coca-Cola, hiilihapoton kolajuoma? Ymmärrät mitä tarkoitan, you get the point?

Get the fuck outta here!

Litku maistuu samalta kuin jokin tavallinen energiajuoma, mikäli se olisi jätetty viikoksi pöydälle aukinaisena. Voit siis itsekin valmistaa Carabadia vaikka Euroshopperin jumaljuomasta. Jätät sen vain pöydälle auki viikoksi. Tadaa, tässä sinulle täysin luodinkestävä bisneskonsepti.

Bisnesidean aukottomuudesta viestii tapa, jolla sain putelin haltuuni. Se tapahtui Rovaniemen Palloseuran VIP-teltassa (very important photographer). Carabad lienee jokin sponsori, sillä sitä sai sieltä ilmaiseksi imailtavaksi. Siis ilmaiseksi. Ja silti se ei kelvannut kenellekään! Jos ilmainen juoma ei kelpaa suomalaisille.. sen täytyy olla huonoa!

19.10.2010

Kummisetä ja pikkuhuora

En ole 100-prosenttisen varma (= Google Translate ei tiedä), mutta luulen, että pizza puttanesca voidaan suomentaa kutakuinkin "pikkuhuoran pizza". Tai niin minä sen ainakin suomennan, lähettäkää kielipoliisi perääni. Corleone taasen tietysti viittaa kummisetään. Nämä kaksi pizzaa vedin naamaani männälauntaina.

Jos päivän aikana syö kahdesti pizzaa, kyseessä on aika hyvä päivä, väitän. Ensimmäisenä vuorossa oli lounas Bella Romassa Tampereen Finlaysonilla. Olisin ottanut - kerran pohjoisessa olin - poropizzan, mutta poro oli päässyt loppumaan. Paha-paha, petyin vähän, mutta otin sitten pikkuhuoran. Kyllähän sen söi, mutta jotain jäin siitä kyllä kaipaamaan.

En keksi, mikä oli vialla, mutta joku oli. Se tympäisi, että tilaaminen kesti ja vettäkään ei tahtonut saada. Lounasaikaan tietysti on kiire, mutta rahalla saa henkilökuntaa. Belliksessä olen kuitenkin monesti syönyt ja menen varmaan vastakin. Oli se lätty ihan jees ja alkusalaatin kanssa sai paahdettua sipulia.

Illalla olin pätemässä olutravintelissa tietoudellani Trivial Pursuitissa, kun iski ns. huiko eli hiuko. Ko. paikassa oli laitevian takia koko keittiö motissa, joten menimme läheiseen pizzeriaan välipizzalle. Nimeä en tiedä, joku paikka Pyynikintorin laidalla.

Otimme seuralaiseni kanssa pizzan puoliksi. Koska hän ei olisi osannut valita muuta kuin kinkku-aurajuusto-ananaan (eiii!!), niin meikän piti tilata. Blogimme aktiivilukija kuitenkin pyysi, että pizza sisältäisi muutakin kuin neljää lihaa. Niinpä otin pizzan vain sillä perusteella, että se sisälsi herkkusieniä, ihan vain näyttääkseni. Nimestäkään en mene takuuseen, mutta veikkaan Cornista.

Täytteitä en tiennyt edes syödessäni, mutta yhtä asiaa pizzassa ainakin oli. Rasvaa. Katsokaa tuota kuvaa, noissa lammikoissahan voisi kroolata. Tiedä häntä, liekö lähteenä juusto vai mikä. Syötävä tämä kuitenkin oli, vaikka ei gourmettia. Pizza on aina pizza, kuten vanha kansa sanoo.

Kiinalainen reklamaatio

Parahin kiinalainen ravintoloitsija, olen viime aikoina pariinkin otteeseen ruokaillut teemaravintoloissanne. Kiitos kysymästä, ruoka on yleensä maistunut hyvälle ja sitä on ollut riittävästi.

Kuitenkin syy, minkä takia kirjoitan sinulle on eräs minua askarruttanut asia. Kysymys koskee tapaanne ryssiä kana, nauta ja epäilemättä myös jokin kolmaskin lihaskaalan ainesosa limaiseksi mömmöksi.

Uskon kyllä että teette sen tarkoituksella, mutta en silti aivan ymmärrä syitä siihen, miksi teette sen tarkoituksella? Länsimaisena ihmisenä kokemukseni limaisuudesta rajoittuvat lähinnä lapsuuden leikkeihin sammakonpoikasten kanssa, tai pahaan räkätautiin.

Haluan painottaa, että negatiiviset tuntemukseni eivät liity teemaravintoidenne ruokien makuantiin, hyvältä soossinne maistuvat. Kyse on termistä nimeltä suufiilis, tämä ruokakulttuurin varjeltu jalokivi on eräs tärkeimpiä seikkoja ruokaa valmistettaessa. Hyväkin maku katoaa jos suussa ollessaan ruoka tuntuu iljettävältä. Koivisto lanseerasi taannoin "kuin jotkut harrastaisivat seksiä suussani" käsitteen viitatessaan epäilemättä suufiilikseen. Kiinalaisen liharuuan kanssa tilanne on sama, mutta suussani nussivat pahasti ylipainoiset, hikiset, kiinalaiset eläkeläiset. Tuntuma on hieman ontuva.

Toivottavasti otatte palautteeni vakavasti ja voimme jatkaa tuoretta suhdettamme vakaalta pohjalta, joka on valettu molemminpuolisen kunnioittamisen periaatteille.

Lämpimin terveisin,
Jussi Olli-pekka Leinonen

Raamattuun nojaava liitto

Kun Tampereella käy, täytyy syödä munkkikahvit Pyynikin näkötornissa. Voi jumankekka, miten voi olla hyviä munkkeja, käsittämättömän taivaallisia.

Munkit ovat niin hyviä, että niiden takia saisivat siirtää tornia lähemmäs keskustaa. Jos näin olisi, olisin minäkin ehkä viikonloppuna käväissyt paikalla. Sen sijaan söin yliopistomunkin.

Tampereen yliopiston Alakuppila on ainakin allekirjoittaneen opintoaikaan lisännyt helposti yhden vuoden. Sen verran paljon tuli heitettyä turhanaikaista hetulaa siellä, kun olisi voinut kirjoittaa esseetä tai lukea kansantaloustieteen tenttiin. Jos on opiskelija, tunnelma paikassa onkin voittamaton. Halpaa sumppia ja ensimmäisen viiden vuoden aikana törmäät taatusti tuttuihisi paikalla.

Tällainen vanha mies voi mennä paikalle vain fiilistelemään menneitä. Nyt ei kamuja ollut paikalla, joskin pari tyyppiä tiesin naamalta. Rima kuppilaan menolle on kyllä lyöty matalalle. Kuvan setti taisi olla 1,30 euroa, eli ei todellakaan paha näin raamatullisesta liitosta. Ai mikä-tullinen? No raamatullinen, niin pyhä ja erottomaton osa suomalaista yhteiskuntaa on tämä ikiaikainen liitto: kahvi ja munkki.

En tiedä, oliko tämä joku perjantai tarjous vai mikä, mutta suosittelen menemään paikalle, jos tornille asti ei jalat kanna.

18.10.2010

Only the good die young

Mäkkäri 14.12.1984 - 14.5.2010
Vain hyvät kuolevat nuorena, laulaa Bruce Dickinson. Niin kävi tällekin vain varttivuosisadan eläneelle kaunokaiselle.

Suomen ensimmäinen Mäkkäri avattiin - sikäli kun Wikipediaan on luottaminen - 14. joulukuuta vuonna 1984 Tampereen Keskustorin laidalle. Kohtalokkaana päivänä 14. toukokuuta vuonna 2010 rasvakeitin kyrvähti ja koko paska paloi.

Kävin viikonloppuna Tampereella ja edelleen Mäkkäri oli säpissä. Toivottavasti ravinteli avataan pian uudelleen. Siihen asti meillä on hänestä vain muistot.

Niin kuin se ilta joskus vuosia sitten, kun Sauna Open Airista tullessani söin 4-5 juustoa enkä mitään muuta. Tai Tammerfestin aikaan kerran... Eräs suomalainen näyttelijä, mies joka ainakin erään ystäväni sydämen valloitti aikoinaan Ruusun aika -sarjassa, oli allekirjoittaneen kanssa samaan aikaan mestoilla. Hän tilasi kaksi Big Maccia ja maidon. Ihailtavaa elämänhallintaa: mies tiesi, mitä halusi, ja otti sen.

Huonompaa elämänhallintaa osoitti eräänä toisena iltana keski-iän ehtoota elänyt rassukka, joka valtaisassa kännissä yritti tehdä vaikutuksen seuralaiseensa valittamalla henkilökunnalle siitä, että hampurilainen oli kuiva. Mikä pelle...

Ah, McMuistoja.

Liitulakuja ja Jason Statham - That's the way, a-ha, I like it

Jo aiemmin olen muistaakseni kehaissuut TV-sekoistusta. Se on karkki-combo, jossa moni asia on kohdallaan. Nimensä mukaisesti ko. sekoitus sopii hyvin television katseluun. Tässä kyseisessä pussiyksilössä oli muun muassa aika kivasti liitulakuja, mitä on pakko arvostaa.

Hyvät namut tarvitsevat hyvää kyytipoikaa. Kuvan dvd on sitä. Hätäisimmät saattavat äkkiseltään luulla, että se on meikäläinen kannessa, mutta kyllä se on Stathamin Jasoni. Yhdennäköisyys on hämmentävä. Kyseessä on hieno toimintapläjäys, jonka juoni on ohut kuin roomalaisen pizzan pohja.

Yllätähän siis kaverisi tai puoliso tai palkitse itsesi jostain hyvästä työstä ja kokeile tätä yhdistelmää jo vaikka huomisiltana.

Petetty olo

New recipe, more toppings, more cheese!

My ass!

Ilmeisesti Grandiosa Mexicanaa on siis aiemmin myyty pelkkänä pizzapohjana, jos nykyistä vähemmän on täytteitä ollut tarjolla. Kuvasta huomaa, kuinka keskellä pizzaa pohja kurkistelee irvokkaasti läpi sinänsä kohtalaisen maukkaista täytteistä. Tuollainen näky pistää vihaksi, tulee sellainen olo että mihinkään ei voi luottaa. Asia ei ole vakava, mutta jotain pitäisi tehdä kun pakastepitsakin aukoo päätä. Ei siinä mitään jos ei olisi heti kärkeen hehkutettu kuinka on lisätty täytteitä ja juustoakin on enemmän.

En pidä siitä, että minulle valehdellaan. Juu, eihän ne pizzat koskaan ihan "äidin tekemiä" ole, mutta jumalauta joku raja kusetuksessakin on oltava. Olisin varmasti enemmän raivona, jos en pizzan nauttimisen ajankohtana olisi ollut todella nälkäinen. Oikeastaan en voi sanoa "nauttineeni" pizzasta, koska koko ajan oli kielen päällä sellainen syvä inho ja epäkunnioitus tuollaista mainostamista vastaan. Onneksi nälkäisenähän syö melkein mitä vaan, paitsi maksaa.

Noh, nälkä lähti mutta samalla tuli myös täysin selväksi että Grandiosa Mexicana ei ole nousemassa sarjatasoa ylemmäs, vaan todennäköisesti putoaa divariin.

17.10.2010

Kallista mutta hyvää

Italialaiset ovat osaavaa porukkaa mitä tulee ruoanlaittoon. Jälkiruokapuolellakaan porukkaa ei voi liikaa kehua, sen myöntää varmasti jokainen italialaista jäätelöä tai sorbettia maistanut.

Suomenkin kaupoissa on viimein alkanut näkyä italialaistyyppistä tavaraa vuosien odotuksen jälkeen. Sivistys leviää maailmassa hitaasti mutta varmasti. Pappagallo tekee herkkua tavaraa kovaan hintaan. Vajaan litran paketti maksaa kuusi euroa - ja on joka sentin arvoinen.

Pistaasihan on jäätelöiden kunkku ja Papis hoitaa sen kunnialla. Nyt ostin kuitenkin sorbettia sunnuntaipäiväni ilostukseksi. Kävelin kaupassa tietämättä, mitä haluaisin ja sitten keksin.

Vaimoni aina jaksaa hehkuttaa sorbettia ja niinpä minäkin sorruin, sillä kyllähän se kaikille tervejärkisille maistuu. Valitsin sitruunan. Jyräsin juuri pari annosta ruoan päälle kyllä taas on käyttöä ISOILLE KIRJAIMILLE JUKOLAUTA! On hyvää: tuntuu siltä kuin jotkut harrastaisivat seksiä suussani. Jokainen suullinen sulaa suussa pikkukirpaisun säestämänä. Uu-mama!

Jos siis Henry Kissinger tai joku muu merkkihenkilö on tulossa käymään, kotiuta vaikka puketti sitruunasorbettia. Hintansa väärti, todellakin. Käypää tavaraa myös ilman syytä tapahtuvaan herkutteluun.

Mainittakoon muuten, että kuten nimestä voi päätellä, Pappagallon tehdas sijaitsee Espoossa.

Let's toast to toast

Viime viikkoa voisi kuvata toast-viikoksi, sillä söin niitä kahdesti. Kerran lounaaksi ja kerran työpäivän päätteeksi. Tämä päätetoastaus tapahtui Sanomatalossa sijaitsevassa Painobaarissa.

Toastit on oma taiteenlajinsa ja niin on myös niiden arviointi ruokalistan perusteella. Joillekin toast tarkoittaa - kuten painobaarin väelle - kahta paahtoleivän palaa, jonka väliin laitetaan täytteittä. Toisille toast taas on kuulinaarinen makumatka herkkujen maailmaan isoilla leivillä, joista riittää jopa kahdelle.

Painobaarissa arviointia helpotti hinta, joka oli kolme euroa tsibale. Noin alhainen hinta oluella elävässä paikassa ei jätä sijaa arvailulle: toastit on pieniä ja niitä on syytä ottaa kaksi. Näin tein ja söin salami-joku- ja juusto-joku-toastit. Ihan hyvää oli, mutta ei mitään sellaista, minkä takia juuri Painikseen pitäisi mennä. Jos kuitenkin menet ja huikoo, toast voi pitää nälän loitolla juuri sen tarvittavan ajan, jotta saat oluesi juotua ja pääset sen jälkeen Mäkkiin.

Toasteista jos puhutaan, niin täytyykin tehdä tässä lähiaikoina pyhiinvaellus erääseen herkkutoasteja tarjoavaan olutmestaan... Kuulette siitä joskus.

Don't feed the Koivisto

Olen tehnyt jotain oikein elämässäni. Ehkä se on lupsakka luonteeni tai se, että periaatteessa olen valmis auttamaan ihmisiä, jotka apua tarvitsevat. Yksi mahdollisuus on tietysti se, että syy on komea ulkomuotoni.

Joka tapauksessa käväisin Tampereella viikonloppuna. Olin tuon kuvassa keskellä hymyilevän blondin luona ja ko. vaaleaverikkö oli ostanut pekonia jääkaappiin ihan kuulemma vain meikäläisen tuloa silmälläpitäen. Vähänkö olin sulaa vahaa tämän kuultuani!

Jos minun pitäisi valita itselleni uskonto, valitsisin luultavasti pekoniaamiaisen. Huokaus... se vaan jotenkin kouraisee meikäläistä henkiseltä ja kulinaristiselta tasolta. Ja vielä kun moisella herkulla minua hemmotellaan vieraissa, suorastaan herkistyn. Tässä piilee kuitenkin yksi vaara: jos meikäläistä ruokkii, en ehkä menekään pois, vaan jään asumaan. Teitä on siis varoitettu.

Burrrr!

Eilettäin pohdimme esimieheni kanssa mihin menisimme syömään. Päivä oli lauantai, joten tavalliset Amicaläävät eivät olleet vaihtoehdoissa mukana. Esimieheni ilmaisi halunsa syödä jotain, joka ei lihota. Tiesin juuri sopivan paikan, luottoravintolani Comicon Rovaniemen ytimessä. Lukijat varmasti muistavat BBBurgerin ja vetävät johtopäätöksiä sen hoikkuuden edistämisestä, mutta pekonipihvipurilainen ei toki ole ainoa tarjoiltava elämys.

Kuten aiemminkin todettua, olen perinteinen, kaavamainen kaveri. Otan yleensä sen luottoburgerin, enkä lähde sivuladuille luistelemaan. Tällä kertaa halusin kokeilla jotain muuta, kenties kevyempääkin. Chicken Burrito vaikutti sopivan tuliselta juuri ennen kylmässä kelissä katsottavaa futispeliä (SORI ETELÄ, ROPS LIIGAAN!) Texas Pete soossi oli sopivan äkäistä, aiheutti sopivaa hikoilua ja nenän vuotamista, molemmat kuuluvat tietysti onnistuneen ruokailun elementteihin. Salaatin kylkeen dumpattu ranskankermamössäke sopi muuten aivan loistavasti tsilisoossin kanssa, täydellinen, pehmeä kontrasti. Ja jumalauta, puolet tuosta lautasestahan on salaattia! Löytyi siis oikea annos, joka ei esimiestäni lihottanut ja silti päästiin jokaisen ruokailun tavoitteeseen, eli pienimuotoiseen ähkytuskaan.

Pystyimme ruokailun jälkeen ylpeilemään kuinka emme olleet sortuneet pizzaan, hamppariin, kepappiin. Kiitos laittomille siirtolaisille!

16.10.2010

Kello ei soinutkaan

No niin, nyt joku lukija siellä jo älähti. Kimmo Lohtajalta heti ainakin alkoi ajatella, että mitä se Koivisto nyt taas löysäilee, kun kuvasta heti vihannekset iskee silmään kuin miljoona volttia. Ennen kuin tuomitsette, antakaa mun selittää.

Katsokaas, kaikki on suhteellista. Kyllä, lautasellani on vihanneksia, mutta huonomminkin voisi olla. Eräänä päiväni olin töissä ja sain vaimolta tiedonannon, että hän aikoo tehdä kasvisruokaa. Ei siinä mitään, syön mitä vaan, jos se valmiiksi tuodaan nenän eteen.

Lopun päivää korvissani kuului kuitenkin kellojen jylhä kumina. Ja se ei ollut Tuomiokirkon kello, joka kajahteli. Vanhana kirjaviisaana tiesin olla kysymättä, kenelle kello soi, sillä tiesin sen soivan minulle. Alistuin kohtalooni, se oli kasvisruoka.

Mutta mutta, kun tulin kotiin siellä olikin lihamureketta! Hyvää oli, eikä siinä pari kasvispalaa tuntunut missään. Jei!

15.10.2010

Laatuaikaa ystävän seurassa

Mia Maria, Rovakatu. Kinkku, Ananas, Aurajuusto.
Hiffasin, eli hifelisöin tänään erään asian. Kävin nimittäin pitkästä aikaa pizzalla, siis oikealla maahanmuuttopizzalla, pakastelättyjä ei lasketa. Olen kutakuinkin toipunut lähiöpizzeriani lopettamisen tuomasta järkytyksestä. Tuo traaginen tapaus vaikutti suhteeseeni pizzaan monilla tavoin, nyt syötyäni taas pizzan ymmärrän tilanteemme. Asioita tuppaa arvostamaan vasta kun niitä ei enää ole.

Olemme kuin kaksi vanhaa ystävää, jotka olivat yhteen aikaan kuin paita ja peppu (osaako joku muuten selventää minulle mihin tämä vertauskuva oikeasti on viittaavinaan?). Kuljimme monet polut käsikädessä, toisiamme tukien. Minä tuin pizzateollisuutta rahallisesti ja hän tuki minua ravinnolla ja fiiliksillä. Kasvoimme isoiksi yhdessä.

Tänään huomasin kuinka hyvää pizza taas oli. Pitkästä aikaa. Tajusin, että meidän ei tarvitse soitella koko ajan toisillemme, tai tavata päivittäin, jotta olisimme parhaita kavereita. Vuosien ystävyyden kasvattama luottamus kumppanin kykyihin kestää kyllä pitemmänkin tauon. Ja yhteistyö maistuu vain raikkaammalta kun on oltu tovi erossa, on kiva huomata että kaverilla on jotain uutta tarjottavaa, uusia kuulumisia maailman turuilta. Täydennämme toisiamme.

Näin aikuisiällä alkaa huomata, kuinka paljon tärkeämpää on viettää laatuaikaa rakkaiden parissa. Siitä tässäkin on kysymys. En oikein malta odottaa seuraavaa tapaamista, siihen tosin saattaa vierähtää tovi, olemmehan molemmat kiireisiä.

Dorkaa lounasseuraa

Päädyin eräs päivä syömään Rauhankadulla jököttävään kansallisarkistoomme. Tai siis en syönyt missään pölyisessä kammiossa, vaan Cafe Hausenissa, vai mikä se lieneekään se Amican paikka siellä ylhäällä. Seurassani oli eräs Suomen lupaavimmista historiantutkijoista ja lähiympäristössäni joukko jurpoja.

Vanhuus tuo viisautta, sanoo nimenomaan tuo kuuluisa vanha kansa. En tiedä, sosiaalista viisautta se ei ainakaaan muassaan kanna. Olimme syömässä joskus puolen päivän aikaan, kovimmassa ruuhkassa. Paikka on sellainen pieni kusiputka, mutta riittävän suuri tähänastisilla yrityksillä. Lounasruokapaikoissa nimittäin syödään ja sitten mennään pois. Se on paitsi tehokasta työnteon kannalta, myös kohteliasta muita kohtaan.

No mutta, eiköhän tällä kertaa ollut jotain vanhoja mummeleita pari pöytää täynnä. Perkele ihmiset mahdu syömään. Arvatenkin sukututkijoita, tähän välillä totaalisesti käytöstapoja vailla olevaan vanhempaan väkeen olen törmännyt ennenkin. Ei jaksa. Vanhoille ihmisille tiedoksi, että jos haluatte jaaritella jostain, menkää vaikka Fazerin kahvilaan ja antakaa lounasihmisten istua, jos paikka on täynnä. Niitä sanotaan hyviksi tavoiksi.

Ruoka oli aika jees. Reilun kuuden euron hintaan sai saksalaistyylistä makkaraa, lämmintä perunasalaattia ja ilmeisesti jotain kaalijuttua. CH:lla käyn jatkossakin, vaikka jästipäitä asiakkaina onkin.

14.10.2010

Toiselle tikkua, toiselle poimuista

Ns. ysäriranskis, eli poimutettu pottu.
Meitä on täällä moneksi, laidasta laitaan. Joku ei halua mistään hinnasta nähdä omilla nurkilla homoja menemässä naimisiin, kun taas nämä homot juuri välttämättä haluavat pitää häänsä juuri siellä missä heitä eniten vihataan. Ihmisten mielihaluja on usein kovin hankala ymmärtää.

Idioottimainen kinaaminen turhien asioiden äärellä päättyy tähän, keskitytään porukalla johonkin olennaiseen:

Pohdimme kuukauden loppuun asti vastausta ikuiseen kysymykseen, kummat ranskalaiset ovat parempia? Poimutetut vai tikkumallin potut?

Kuten sanottua, mielihaluja on vaikea ymmärtää. Joku meistä voi mennä aivan sekaisin nähdessään kunnon ronskeja poimuja, kun taas toinen voi päivät haaveilla kapeista muodoista. Aineksethan potuissa ovat samat, kyse on lähinnä muodosta, paksuudesta ja tottumuksista.

Miten on, kansa, kummat potut määräävät? Äänestysaikaa on 31.10.2010 kello 12.00 saakka. Äänestys löytyy tuosta oikealta. Keskustelua kommenttipalstalla ei kielletä, eikä moderoida. Itseasiassa nyt on tilaisuus päästää kaikki ranskanpottuaiheiset tuskat ulos, kaikki ennakkoluulot ja vihat tiskiin. Mikäli jossain pari tuhatta vuotta vanhassa kirjassa lukee "miehen ei tule syömän tikun muotoista pottua", oitis BARRIKADEILLE SAATANA!

Kerrankin kun pääsee hehkuttamaan..

Mielestäni blogimme konseptiin ei kuulu varsinainen ravintoloiden arvostelu (voitte silti kutsua meidät ravintolaanne). Konseptimme koostuu syömisen dokumentoinnista ja fiilisten jakamisesta melko tinkimättömällä henkilökohtaisella rehellisyydellä. Toisaalta, eikös tuo sisällä paljon arvostelun elementtejä. Noh.

Eilen söin yhden elämäni parhaimmista ravintola-annoksista. Ihan oikeasti. Kuinka usein teille käy niin, että syötte jotain ja fiilistelette sitä vielä seuraavana päivänä, heti herättyänne? Oulun Pikisaaressa sijaitseva Sokeri-Jussi, tarjoilee "aitoa ruokaa, aidossa ympäristössä." En väitä vastaan. Keskustelin ravintoloitsijan kanssa ruoka-asioista, ravintoloista ja nykyisestä kulttuurista joka kaikkea tätä kahlitsee. Ei ihme että metsästäjänleikkeeni oli niin tajuttoman hyvää. Se on tehty ilman syyllisyyden tunnetta. Ei syyllisyyttä herkullisuudesta. Lisäksi kaikki raaka-aineet tulevat Oulun seudulta, mitä jopa minä voin arvostaa.

Valitsin metsästäjänleikkeen, koska se on simppeli annos, jonka voi kuitenkin helposti ryssiä. Sienikastike on se kompastuskivi. En ole edes kovin suuri sienikastikkeen fani, mutta nyt se oli todella maittavaa. Ei kikkailuja, ei risuja pihvin päälle, ei leivitystä. Sokeri-Jussi on hienon näköinen ravintola, mutta jos ravintolasta kirjoittaessaan kokee tarpeelliseksi puhua vain syömästään ruuasta, kaikki on todellakin kunnossa.

Lihaa, pottua, kastike ja kaveriksi pari pirteää porkkanaa. Se ei ole aivokirurgiaa. Se on yksinkertaista, ja helvetin hyvää.

13.10.2010

Via Dolorosa eli paskempi lounaslista

KT:n ruokalista tänään:
  • Grillattu maksapihvi, balsamicokastiketta
  • Savutofuwokkia, jasminriisiä
  • Kolmenjuustonsalaattia
  • Tilapiaa mango-chilikastikeessa 
  • Talon jauheliha-juustopihvejä, sieni-perunamuhennosta 
  • Kaalikeittoa 
Ei jumalauta, sanon minä. Tuo eka on mersu, vähän kalliimpi annos kuin muut. Grillattu maksapihvi ei vaan jotenkin ei nyt iskenyt. Maksa on vähän suspicious paitsi laatikossa ja jauhemaksapihveissä.

Kaksi seuraavaa ovat annoksia, jotka ekan ohella valmistetaan silmien edessä. Tofun sijaan voisin yhtä hyvin syödä superlonipatjaa ja salaateissakin on kolmea juustoa parempia kattauksia. Kolme juustoa sopii paremmin esimerkiksi pizzaan.

Sitten mennään laariosastolle, joita siis annostellaan itse perinteiseen lounastyyliin. Tilapiaa en tunne, mutta mangon kyllä, eikä se innosta lämpimässä ruoassa. Seuraava torpedoituu noihin sieniin. Just tänään en jaksanut niitä, kun näin syksyllä hemmetti niitä tunkee joka luukusta ja tuutista. Keittolounaan olen joskus syönyt, mutta kaalikeitto ei innosta. En ole laihiksella ja haisen muutenkin tarpeeksi.

Tuollaisesta listasta masentuu optimistisinkin chileläinen kaivosmies. No ei hätää. Ajattelin, että menen kostoksi Mäkkiin. Pohdiskelinkin sitä feseryhmäpostauksessa ja sain yhden liketyksenkin sille. Mutta sitten erehdyin kysymään asiaa kaveriltani - edelleen fesessä - ja hän sanoi, että minä saatan olla kahden vuoden kuluttua edelleen hengissä, jos skippaan McDonald'sin. Siispä skippasin.

Päädyin Picnicciin tämän kaverin kehotuksesta. Salaattia tai patskua en kuitenkaan syönyt, vaan toastin, jota tarjottiin kampanjatarjouksessa 3,90 tsibale. Toastien koot vaihtelevat aika paljon ja tämä oli aika pieni, kuten hinnaltaan saattoi odottaa. Ei mitään mahdollisuuksia selvitä kotiin asti ilman nälkäkärsimystä (etenkään kun otetaan huomioon, että tuo oli päivän ensimmäinen ateriani), mutta saan syyttää asiasta vain itseäni. Ruoan maussa ei moitteen sijaa.

Huomisista lounaslistaa en tiedä, mutta tästä on vain yksi suunta.

Se on suklaa se!

Maailmassa on paljon kauneutta. On Coca-Colaa, Firenze ja monta muutakin juttua. Valkosuklaa on ehdottomasti myös tuolla listalla.

Kaikki, mikä tulee Baltiasta, ei ole hyvää ja kaunista. Esimerkistä käy Air Baltic, joka perui lentoni tuossa taannoin. Saatana. Virolainen Kalev-suklaa on kuitenkin melkoista hienoutta. Tuo kuvan valkosuklaa, ai jumalauta - sanat eivät riitä kuvaamaan.

Erilaiset hyvät suklaat ovat erilaisia. Tobleronea ei voi verrata Marabouhun, sillä se on vähän sama kuin Ferrarin ja Lamborghinin vertaaminen: täytyy vain tyytyä toteamaan, että molemmat maistuvat herkulliselta. Vaikka suklaita ei voi verrata, Kalevista täytyy todeta, että se on omalla äklömakea-sattumiasisältävä-valkosuklaa -alallaan vertaansa vailla.

En tiedä, onko varsinkaan lapinäijät tätä kokeilleet, kun Viro on niistä niin kaukana. Suomesta tämä ei varsinaisesti hyppää silmille missään. Stockan herkusta tätä saa, mutta en tiedä, miten paljon muualta. Jos kuitenkin näet jossain ja et ole maistanut, kokeile.

12.10.2010

OBS part deux

Minua ja Jussia yhdistää muutamakin eri asia. Me esimerkiksi pidämme salainen ihailija numero ykköstä ihan fiksuna tyyppinä, auomme mielellämme päätämme ja diggailemme Slayerin Exile-biisin lyriikoita. Siitä huolimatta olin hieman äimänä tänään, kun Jussin blogautuksen näin.

Meikäläinenkin nimittäin juuri viikonloppuna oli jyrännyt putkulallisen Original Bacon Snackseja, joita sain tuliaisina. Aika hauska sattuma, kun otetaan huomioon, että näitä ei tietääkseni Suomessa juuri myydä. Pallolaajennus-miehet viestivät kai alitajuisesti.

Yhdyn täysin Jussin mielipiteeseen, että nimessä on kaksi sanaa, joita ei sovi sivuuttaa. Eikä tässä tapauksessa tarvitse. Ei mitään maailmaa päräyttävää, mutta ei huonoakaan. Pisteet oudosta pussista. Muuten asiasta puhuminen olisi Jusan toistoa, joten olen hiljaa.

Original Bacon Snacks

Nämä on taas näitä Ruotsin herkkuja. Ahmin rajanaapurimme sipsihyllyjä silmilläni ja huomasin miltei metrin pituisen sipsipussin. Sanon sen uudestaan: Metrin pituinen sipsipussi.

Ensimmäinen ajatus oli luonnollisesti hämmentyneen innostunut, sitten mieleni valtasi into. Tajusin nimittäin että tuo metrinen pussi sisälsi pekoninaksuja! Kahta sanaa en usein sivuuta, toinen on bacon ja toinen on snack, yhdessä tai erikseen, hook me up!

Tuo pussin muoto aiheutti kyllä hieman hilpeyttä, miksi kukaan tekisi sipsipussistaan miltei metrin pituista? Ehkä juuri siksi. Eipähän ole muita samassa sarjassa. Olisi ehkä pitänyt ottaa foto pussista jonkin tunnistettavan esineen kanssa, mutta halusin pelleillä. Pahoitteluni.

Maultaan naksut ovat viehättävä sekoitus styroksia ja pekonia. Siellä kotipuutarhoissa jo nostetaan sormea ja sanotaan "hyi hyi natriumglutamaatti esanssia ja pekoniaromia se vain on", mutta harmittaa todistaa toisin!  Pussissa nimittäin oli tuolla yläosassa lätkä, jossa luki "fri från glutamat och fri från transfett". Tämä tietysti pisti miettimään ostopäätöstä, mutta lopulta päätin kuitenkin kotiuttaa naksut, glutamaatinpuutteesta huolimatta.

Kyllä näillä pari leffaa naksuttelee.