Hiljaista on heinäkuussa. Joko emme enää syö tai juo mitään, tai sitten välillä pitää hengähtää. Antaa kilpailijoiden saavuttaa.
600 blogikirjoitusta on kasassa. Mielestäni kunnioitettava saavutus kirjoittaa kuusi sataa kertaa putkeen tajutonta neroutta. Yleensä tästä maksetaan tai sponsoroidaan jotenkin, mutta me tarjoamme koko homman ilmaiseksi. Onneksi olkoon, lukija!
Ulkona on tälläkin hetkellä +30 ja silloin
Koivisto hoitaa itsensä nudistirannalle pelaamaan mölkkyä, mutta meikämustalainen pysyy sisällä (munasillaan kuitenkin kansalaisjourn. huom.). Kävin kuitenkin kaupassa ja jotenkin mieleni ei tehnyt kolaa, vaan jotain pirteämpää. En koskaan osta greippilimpsaa, en oikein tiedä miksi. Ihan hyväähän se on, ainakin harvakseltaan maisteltuna.
Kun alkaa oikein miettimään syitä miksi kyseistä limpsaa ei kaltaiseni karpaasi (
RIP Mika Myllylä) ostaisi, täytyy huomioida sen väri ja makuskaala. Minulle
on kerrottu, että miehisen ejakulaation pääartikkeli, sperma maistuu usein kitkerälle ja happamalle. Oma spermani maistuu luultavasti kolajuomalle, voin tarjota maistiaisia jos inspaa. Myös greippijaffa maistuu vähän kitkerälle ja happamalle. Se myös muistuttaa väriltään aikuisviihde-elokuvissa ja varhaisteinin bokserien sisäpinnalla aamuisin nähtävää liejua. Kuvailisin näitä
konnotaatioita aika painajaismaisiksi markkinoinnin kannalta, toisaalta myyhän kusenvärinen energiajuomakin kuin paremmin kuin yksikään
Rennyn leffa. Ja onhan suklaakin ruskeaa, hullut kokeilevat vielä onneaan patukkamuotoilulla. Sairasta.
Voin vain kuvitella
Hartwallin limsanmaistajan ilmeen kun eteen on aikoinaan tuotu lasillinen greippijaffaa ja kehotettu kurluttamaan koko satsi alas. Onpa saatettu nakata kupillinen naamallekin. Homma ilmeisesti kuitenkin onnistuu melko suurelta osalta kansaa, jos limpsa on vieläkin markkinoilla ja menestyy ilmeisen hyvin. Ei se väärin ole.
Siemennesteen kanssa enemmän kulinaristisesti aikaa viettäneet voinevat avata greippilimsan ja sperman makujen yhtäläisyyksiä kommenteissa.