24.7.2011

Pitääkö mennä kauas, jotta näkee lähelle?

Olin syömässä pikkuruokaa eräässä kahvilassa lauantaina. Seuranani oli fani, joka oli lukenut ko. kreikkalaishenkisestä kahvilasta Hesarista. Joku hottis-näyttelijä oli sitä kehaissut. Hauskaa oli se, että ko. paikka, jonka nimeä en muista, sijaitsee Kampissa Albertinkadun ja Kalevankadun risteyksessä.

"Miksi se on hauskaa?" kysyy Jami Kyyjärveltä. No se on hauskaa siksi, että olen ollut töissä samaisessa kadunkulmassa, toisella puolella katua tästä kahvilasta. Kesätyörupeamani aikana kävin aika monessa lähialueen ravintelissa syömässä. Jopa kiinalaisessa sellaisessa, mainittakoon. En kuitenkaan tässä lähimmässä mahdollisessa, johon pääsemiseen olisi riittänyt ehkä max. 10 metrin kävely ulko-ovesta.

Paikka näytti ulkoapäin joltain kämäiseltä kahvilalta, josta saa ylihinnoiteltua reissumiestä. Sisältäpäin paikka oli ihan kiva, eikä reissumiestä ollut listalla ollenkaan. Sen sijaan oli patonkia ja ciabattaa. Itse vetäisin jälkimmäisen jollain hyvällä lihatäytteellä kera cappuccinon. Oli hyvä. Täytynee mennä toistekin.

Ajatella, ko. kesänä söin joskus lounaaksi sushiakin, jos oikein muistan. Ja olisin sinäkin päivänä voinut vetää ihan makoisaa leipää, jos vain olisin ollut ennakkoluuloton. Kyllä nyt harmittaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti