24.2.2012

Runispäivä

Jatketaan päivätematiikalla. Runebergin päivä on mulle kyllä yksi suuri mysteeri. Mulla ainakaan ei ole aavistustakaan, milloin se on. Okei, se oli tossa vähän aikaa sitten, sen tiedän, mutta en puolen vuoden kuluttua muista. Se vois olla yhtä hyvin syyskuussa ja uskoisin sen - ja söisin torttua.

Runispäivän spottaa tietenkin kaupanhyllylle ilmestyvistä tortuista. Torttuja saa muualtakin ja täytyy sanoa, että hyvää runista ei ole voittanut. Tänä vuonna söin ihan ookoota kaupan versiota, paskaa lounasruokalan versiota (jumalauta, vuokaan tehtyä ja siitä paloiteltua, mikä häväistys) ja itse tehtyä.

Viimeksi mainittu kuvissa, herra isoherra teki töissä. Oli namia. Mutta täytyy kyllä sanoa, että ei tulis äkkiä varmaan itse tehtyä, ei sillä että leivontaguru olisin muutenkaan. Mutta joillakin riittää skilssit ja viitseliäisyys, pisteet siitä.

Mutta siis tuosta päivästä. Mietin, että jos tekis pokalla Runebergin torttuja vaikka nyt lokakuussa ja tarjoaisi. Kyllä mulla ainakin menisi läpi, että päivä on tulossa ja alkaisin silmä kovana kytätä niitä myös kaupoista.

P.S. Ja oma kysymyksensä tietysti on tää mainittu Runeberg, kuka se oli muuta kuin torttumies? Suomalaisen historiakäsityksen ja historia-arvostuksen tuntien hän liittyy jotenkin talvi- tai jatkosotaan, muullahan ei perinteisesti ole ollut merkitystä.

22.2.2012

Enemmän, nopeammin ja yökömmin

Ero = selkeä.
Olen aika nopea syömään. Ihmiset ovat todenneet, että ennen muinoin oli hidas höpöttelijä, mutta nykyään tehosyöjä. Kai asia on muuttunut, kun ei enää passaa vieraita naisia liiemmin naurattaa, kun on tuo ruuhi ollut avioliiton satamassa jo vuosikaudet. Nopeus tuli taas todettua tänään, kun vaimon kanssa nautimme romanttiset kebabit (ei se ruuhi siellä yrittämättä pysy, kansalaistoim. huom.). Mutta minua hieman hirvittää.

Tämä saattaa johtua töistä, sillä töissä lounaalla jostain syystä tulee hengitettyä ruoka nopeasti, vaikka kiirettä ei ihmeemmin olisi. Se sitten jää päälle ehkä. Muistan taannoin, kun aiemassa työpaikassani olin pomoni pomon kanssa syömässä ja tällä vanhemmalla virkamiehellä oli kiire jonnekin. Mitenkään en pysynyt perässä, eli opittavaa vielä on - mutta silti, kuten sanoin, olen nopea ja asia minua hieman hirvittää.

Epäsiisti syöminen on nääs aika yökköä. Tiedättekö ne ihmiset, jotka mussuttavat ruokaa niin, että vastapäätä syöminen on nautittavuudessaan verrattavissa unkarilaiseen taide-elokuvaan tai suomalaiseen mihin tahansa elokuvaan. Mistä tekijöistä kaikki tämä koostuu, en osaa sanoa, mutta äänekäs maiskutus ja suun pitäminen auki liikaa, ne ovat ainakin avainasemassa. Varsinkin sellainen mössömaiskutus.

Nopeus ei sinänsä tee ihmisestä epäsiistiä, luulen. Mutta silti huolehdin asiasta. Kertokaa pliide joku, jos oon possu. Puhuuko ne kaupungilla, että "ei helkkari, älkää ny Koiviston kanssa menkö syömään, sehän on verrattavissa mihin tahansa suomalaiseen elokuvaan!"

P.S. Keimo oli muuten Eerikin pippurista Forumin rasvamontusta. Oli aika hyvä. Ollut jo jonkun aikaa kebab-puutosta ilmassa. Kai sitä pitää tietyn välein saada, jotta elimistön suolatasapaino ja muu pysyy kondiksessa.

P.P.S. Sori puujalkavitsit, iskä on vähän väsynyt.

13.2.2012

Puolustusvoimien ongelmat ansaittuja

Someroharjun sotilaskodin pyöreä hillomunkki ja lasillinen kolajuomaa.
Olinpa männäviikolla työni puolesta  tiedotustilaisuudessa varuskunnan vaatimattomissa tiloissa. Meikäläisille suoraryhtiset ja parturissa käyneet miehet kertoivat että paskaa on seinällä ja sitä on sinne lentänyt jo pitemmän aikaa. Muutamia varuskuntia joudutaan lakkauttamaan, osastoja yhdistellään ja punkat särmätään entistä nopeammin ja tehokkaammin. Ei siinä mitään odottamatonta ollut. Puolustusvoimat tarjosi tiedotustilaisuudessa lämmintä limpparia tai vissyä, kahviakin sai, mutta teetä ei koska homoille on omat baarinsa saatana. Ajattelin että nyt jumalauta säästetään kun ei edes sotilaskodin herkullisia munkkeja tarjota, hyväksyin sen koska ajattelin puolustusvoimien haluavan näyttää olevansa tosissaan.

Tilaisuus hoitui sotilaallisen tarkasti sovitussa ajassa, vihollisen lähestyessä idästä ja vastausten jättäessä toimittajat vaille suurempia skuuppeja. Poistuessani minut kohtasi pettymys, olenhan sentään intin käynyt mies, enkä mikään hygieniatuotteita käyttävä huivikaulainen pelle. Nimittäin tiedotustilaisuuden jälkeen sotilaskodin ihanat naiset kantoivat paikalle pullaa, munkkia ja muuta hyvää. Median jälkeen tiedotettavaksi olivat nimittäin tulossa kaupungin ja muun varuskuntaa ympäröivän yhteiskunnan edustajat. Astelin everstin viereen ja totesin herrojen pudottaneen pallon ja pahasti, eikö jumalauta meille olisi riittänyt munkkeja? Ilmeisesti ei, tärkeintä oli asian ripeä tiedottaminen.

Tilanteen pelasti lopulta haastattelemamme henkilöstön edustaja, joka pelimiehenä tajusi piffata sotkusta koko porukalle munkkikahvit. Onneksi puolustusvoimien organisaation keskiportaassa on edelleen ihmisiä jotka eivät ole irtaantuneet kansan himosta munkkiin.

Hillomunkki muuten kepitti rinkilämunkin 6-1. Täytyi oikein omalla rahalla käydä santsaamassa 40sentin arvoinen rinkilä testiin, hieman kuivakka kaveri verrattuna hilloiseen sukulaiseensa. Nämä ovat helvetin hyvä syyä olla kieltäytymättä aseista. Henkilökohtainen vakaumus ei paina kupissa mitään. Iso-H, tsekkaa ittes.

Nisuperjantai 17.2.2012

Nisu.
Hemmetti, kun ei ehdi kirjoittaa mitään. Aiheita sinänsä olisi, mutta kun ei. Pitäisi laittaa lappu luukulle, että "palataan asiaan, kun lapseni on 30 ja muuttaa pois kotoa." Mutta yritetään nyt kuitenkin.

Tällä kertaa kyseessä on haastekampanja, johon ainakin itse osallistun, vaikka pekonista ei kyse olekaan. Työkaverini nimittäin toi nisua viime perjantaina töihin. Jos ette tienneet, nisu on suomeksi siis pullaa. Joku peruspitko, mitä näitä nyt on. Sellaisen toi töihin - ilman syytä.

Reaktio oli odotettu: siitä seurasi lievää suurempaa sekavuutta. "Kuka toi? Miksi? Mistä syystä?", kajahteli kahvihuoneessa moneen kertaan. In Finland we have this thing, että ei turhaan pullaa töihin kanneta. Vähintään jonkun on pitänyt mennä naimisiin, kuolla tai molempia. Nyt rikottiin kaava, ja itse aion pukata siihen uuden särön.

Ensi perjantaina vien nisua töihin, ihan uhallakin. Ei mitään syytä kuin se, että kyllä se pullan kera töissä viihtyisämpää on kuin ilman. Suolakaivos pullan kanssa on parempi kuin pelkkä suolakaivos. Haastan myös teidät lukijabörjet samaan. Ilostuttakaa ja ihmetyttäkää työkavereita pullalla. Jos ette ole töissä, ilostuttakaa ystävää tai vaikkapa opiskelukavereita.

Nykyään on vaikka mitä päiviä, on sähköpostin siivouspäiviä, lenkkimakkaraviikkoja, kansallinen perunapäivä on myös ihan varmasti ja ties mitä älyttömyyksiä, Rovaniemen Putaansuu-päivät yms. yms. Nisuperjantai on oikeastaan aika hyvä tässä joukossa...

12.2.2012

Yhdentekevä Doritos



Enpä ennen sattumanvaraista reissuani Citymarkettiin tiennyt Doritos-sipseistä muuta kuin että jenkit diggaavat ja Super Bowlissa on aina pari mainosta, mikä taas kielii siitä että firmalla on massia mitä polttaa. Ilmeisesti amerikkalaiset ovat niin vajakkia porukkaa, että ostavat Doritoksia niin paljon että pystytään maksamaan nuo mainokset. Eivät nimittäin ole juuri mistään kotoisin nämä naksut. Meiltä saa näitä suomestakin, halvalla vieläpä. Löydät ne kaupasta nimellä Euroshopper maissilastu, saattaapa olla vielä joltakin valmistajalta eri makujakin tarjolla.

En voi suositella Doritojen ostamista, kuin äärimmäisen varakkuuden ja mielihalun yllättäessä. Toivottavasti myös amerikkalaiset vähentävät rahan syytämistä tähän moskaan ja sijoittavat dollarinsa vaikka sotatoimiin Iranissa.

Super Bowlin mainoksia löytyy youtubesta paljon ja seassa on todella hyvää materiaalia, ei sillä rahalla ihan mitään lähikaupan tarjouskimaraa kannata alkaa esittämään. Jos matsi pelattaisiin täällä Persunluurannikolla, mainoskatkolla nähtäisiin vähintään kolme ulostuslääkemainosta ja loput ajasta vertailtaisiinkin terveyssiteiden imukykyä. Maassa maan tavalla.

5.2.2012

Psychosocial burgers

Ihan ensiksi varoituksen sana kaikille herkille: tämä on koskettava tarina, eli nessuja lähietäisyydelle varatkaatten.

Tiedättehän nämä jutut siitä, miten sisaruksien mentaalisesta yhteydestä on puhuttu. Mä en niin kauheasti tiedä, mutta varmasti TV Viidellä on tullut joskus joku 5D-dokkari, jossa veli A:han osuu pommi Tyynellämerellä ja sisko B Nebraskassa aistii sen ja harava putoaa kourasta. Ja tätä rataa.

Vähän samaa koin lauantaina. Pommeja asiaan ei liittynyt eikä haravoita, vaan jotain kauniimpaa. Nimimerkki Velipoikani piti nimittäin tuleman käymään. Hän whatsappasi (kvg) olevansa Sokoksen hoodeilla ja kysyi, tarviiko tuoda mitään. Sanoin, että en kyllä keksi, että tuu vaan. Pari minuuttia myöhemmin tajusin, että olishan se jotain voinut tuoda.

Euron juustoja teki nimittäin mieli, kuten tavallista. En ole - sikäli kun muistan - koskaan syönyt niitä kotonani tai oikein edes ajatellut niiden syömistä niin, että joku vaikka niitä toisi niitä. Nyt kuitenkin asia kävi mielessä, mutta liian myöhään. Hieman harmittelin missaustani. Mutta eipä vähän mitä, kun velimies marssi sisään, niin mitä hänellä oli kourassa kuin Mäkkärin pussi. Se oli kaunis pussi ja melko telepaattinen ostos.

Kyllä tässä joku psykososiaalinen yhteys täytyy olla, juustoja pyytämättä ja yllättäen - ja juuri oikeaan aikaan kuin Jäätteenmäelle faksi ikään. Söin kolme, maailma on ihmeellinen. (tää on se herkistymisen kohta, jos ette tajunneet.)

P.S. Hei Renny jos luet tätä ja haluat tehdä tapahtumasta tositapahtumiin perustuvan elokuvan, niin pistähän vaikka eemeliä.

1.2.2012

Rakentavaa keskustelua mustan kullan syvimmästä olemuksesta

Kuvan kuppi ei liity tapaukseen.
En päästä itseäni elämässä helpolla. Siksi luen jonkun verran Hesarin uutisista viriävää "keskustelua". On muutamia aiheita, joista on aina kosolti asiantuntijoita kertomassa, miten asiat oikeasti on. Tällainen aihe on esimerkiksi lentäminen. Joitain aiheita on, joista aina viriää herkullinen juupas-eipäsväittely, ja näihin lukeutuu kahvi eli tsufee.

Jo vanhaa tietoa on, että Starbucksin pikkusamurait avaavat flyggalle pari kahvilaa. Tänään siitä taas muistutettiin, kai joku tiedote on jonnekin kolahtanut. Skipatkaa uutinen, mutta joutessanne katsokaa keskustelua.

Vastakkainasettelun aika ei ole todellakaan ohi, hienoa inttämistä! "Suomalainen kahvi on paskaa mahaa polttavaa kuraa" vs. "Eihän ulkomailla jumalauta kahvia edes osata tehdä". "Ylihintaista sontaa vs. Olen asunut tsiljoona vuotta ulkomailla ja tiedän kyllä kaiken". Mahtavuutta! kuten entinen pomoni varmaan sanoisi, jos lukisi. Eiköhän keskustelussa mainita myös asiat "Miten asia oli ennen euroa" ja "Lidlin kahvi on ainoaa juotavaa".

Jos aika antaa myöten, juokaa kahvia lukiessanne.