25.2.2013

From Berlin with löööööv...

En oo kauheesti Lidliä koskaan diggaillut, kuten ehkä tiedätte. Jostain syystä, vaikka ei siinä mitään vikaa ole. Korkeintaan liian vähän kassoja ja pieni valikoima. Mutta enhän mä toisaalta äänestä persujakaan, kuten myös ehkä tiedätte. Joku valveutunut lukija kuitenkin kehaisi tuossa taannoin Lidlin paistopisteen tuotteita ja eritoten patonkeja. Menin paikalle.

Täytyy kyllä sanoa, että kehut eivät olleet turhia. Oon jyränny aika monta patskua tässä lähiaikoina, melkein himo tullut. Jotenkin mukavan patonkimaisia. Vain se oleellisin, luultavasti epäterveellisin eminenssi vehnästä. Toimii muhun. Hintakaan ei päätä huimaa, näillä kai ihmisiä vedetään kauppaan.

Testasin myös kinkku-juustokroissantit ja pretzeleitä. Toimi ja toimi. Eli siis kolan ja mahd. makkaroiden lisäksi myös paistotuotteita kannattaa toisinaan käydä kotiuttamassa tupla-S-kaupasta. Kohta elän kunnon hipster-elämää ja käyn joka aamu nokka pystyssä hakemassa itselleni tuoreet kroissantit ja leivät Lidlin hyllystä :D

24.2.2013

Lionel Mässy: Slängää slaissi

Urban Dictionary kertoo termin "slanging" tai finglismin keinoin "slängäys" tarkoittavan seuraavaa:

Slangin'; 
1. Selling weed or cocaine or other drugs.

2. A guy having a big dick.

Ainakin The Wiressä huumeita myydään kadulla, Rovaniemellä niitä myydään varmaankin ruosteisen Nissan Primeran sivuikkunasta. Pääasia kuitenkin tuotteen liikuttamiselle on katu tai jokin muu mobiiliin humanistiseen behaviorismiin, eli kävelyyn soveltuva miljöö. Suomessa kärsitään talouskriisin lisäksi myös pizzakriisistä. Pizzan jakelu suoritetaan pääasiassa kappaleittain, kun kannattaisi ehkä diversioida salkku ja jakaa tuote pienempiin osiin jakelua tehostaakseen. Ei D'Angelokaan myy koko pussillista kräkkiä kerrallaan vaan muutaman ampullin kerrallaan. Espanjassa tämä homma on tajuttu pizza-alalla. Siellä täällä on putiikkeja, joista voi hakea muutaman slaissin mukaan tai syödä pystypöydässä mahansa ainakin puolilleen. Nälkä yllätti meikäläisen kesken essayahmaisen pyhiinvaelluksen läpi Barcelonan ja ostin pari slaissia. Söimme paljon jänniä asioita reissullamme, mutta nämä simppelit slaissit olivat kenties maittavimmat. Ei koira karvoistaan pääse. Yksi slice irtaannutti nettoarvostani 1,5 euroa. Kuulostaa halvalta, eikö? Pizzassa on tuolla leikkaustyylillä 8 sliceä, joten Barcelonan Barksdale tienaa 12 euroa per lätty, kokonaisen pizzan sai varmasti kaupungista reilulla vitosella. Suomessa kokonainen känkky lähtee yleensä sillä kuudella eurolla. En tiedä teistä, mutta ainakin meikäläinen ilmoittautuisi heti asiakkaaksi, jos joku alkaisi tehdä tämän tyylin känkkyä slaissikaupalla. Duunipäivän kiireessä poikkeaisit hakemassa yhden slaissin pepperonia ja toisen jotain muuta, nälästä päästäisiin eroon ja yrittäjäkin tienaisi enemmän. Toimintaan riittää pienikin liiketila, koska sinulla ei tarvitsekaan olla montaa asiakaspaikkaa koska slängäät slaissin kerrallaan. Toinen vaihtoehto on myydä slaissit ruosteisen primeran takakontista, jolloin toiminnan kulut olisivat vieläkin pienemmät ja voisit dominoida kuihtuneita kotikuljetusmarkkinoita.

Tästä buzinezz ideasta jopa Stringer Bell olisi ylpeä. Pitäisköhän ottaa töistä loparit ja aloittaa slaissin slängäys jostain siivouskomerosta? Mutta mikä raflalle nimeksi? Avon Barksdale pizza corner? D'angelo slice re-up? Omarin slaissi ja sahattu haulikko? Bodien Pizza? Stringer Bell's legitimate entrepeneur pizzeria? McNultyn krapularuoka? Pizza Bubbles? Kima's slice lickin' joint? Marlon makumaailma? Hitman Mouzone's last meal? Snoop's snoopy slices? Clay Davis Pizza & Shiieeet?

Mikäli suurin osa tämän postauksen populaarikulttuurisista viittauksista meni yli hilseen suosittelen katsomaan The Wire-televisiosarjan ja lukemaan artikkelin uudelleen. 

Lionel Mässy: Pää ja tupa täynnä

El Xampanyet viisi minuuttia avaamisen jälkeen.

Barcelonan matkanjärjestäjäni oli haaveillut pääsevänsä El Xampanyet-ravintolaan. Minulle kerrottiin, että tapakset ovat pieniä erilaisia purtavia, joiden kanssa kuuluu juoda raflan itsensä valmistamaa Cavaa. Cava on kuoharia, joka ei ole kuoharia eikä oikein shamppanjaakaan, mutta maistuu molemmilta. El Xampanyet on ilmeisesti eurokriisin ulottumattomissa, nimittäin sen verran el turismoja puski meidän vanavedessämme pieneen raflaan sisälle. Paikka avasi ovensa kello 19.00 ja oli täynnä kuin yh-isän kivekset parissa minuutissa, katso panoraamakuva isompana jos et usko! Ostimme pullon viinaa ja istuimme alas. Homma toimi kuin narkomaanin kauppareissu eli ei kovin johdonmukaisesti. Ideana oli ahtaa itsensä tiskille ja osoitella sormella kaikkia herkkuja, joita halusi maistaa. Reissuja täytyi tehdä useampia, koska et voinut tilata kerralla koko ruokailuksi. Jollain täysin järjettömällä kirjanpidolla tarjoilijat pysyivät tilauksissa mukana ja lopulta tyhjennetyn pullon ja useiden lautasten jälkeen pöytään tuotiin reilun neljän kympin lasku. Äkkiseltään melko tyyristä pikkupurtavista, mutta paikan meininki oli todistamisen arvoista ja olivathan syömiset ja juoma hyviä. Helvetinmoinen ryysis on aina merkki siitä, että paikassa osataan jotain rahastamisen lisäksikin.

El Xampanyet on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka Barcelonassa, mutta kannattaa olla ajoissa tai sitten tulla paikalle tunti tai pari avaamisen jälkeen kun meininki on tasoittunut.

21.2.2013

Lionel Mässy: Jäätä seinästä, por favor

Pahinta mitä ihminen voi elämässään kokea on tilanne, jossa olet juuri ostanut 8-packin aitoa oikeaa Coca-Colaa ja sinulla ei ole mitään keinoa saada tätä ruokaympyrän kulmakiveä kylmäksi. Epätoivoinen ratkaisu on tietysti tunkea pari tölkkiä kerrallaan minibaarin, mutta minibaarien lämpötila ei todellakaan riitä ammattimaiseen kolan kylmentämiseen. Kotona, Lapin läänissä ei tarvitse kuin avata ovi ja käyttää tölkkiä ulkoilmassa. Barcelonassa lämmintä on noin 15 astetta, joten ulkoilman hyödyntäminen ei ole varteenotettava vaihtoehto. Voisit luonnollisesti juoda kolasi lämpimänä, syödä kebabisi salaatilla, Total Recallisi Colin Farrellilla, no ehkä ymmärrät mitä tarkoitan...

Onneksi olimme varanneet majoituksen neljän tähden hotellista (Diagonal Zero), jonka ikkunoista avautuu yhden tähden näkymä joutomaalle. Itse katselen maisemia mieluummin kylmään lasilliseen kokista, joten käytävälle sijoitettu jääpalakone edusti minulle jumalaista interventiota kohtaloon lämpimän kolan juojana. Äkkiä lämpimän kolan uhka katosi taivaalta ja pystyin milloin vain astelemaan käytävään hakemaan jäätä. Tämän laitteen myötä ylellisyys ja luksus sellaisena kuin sen ymmärsin on määritelty uudelleen. Kotimaassa tälle ei ole tarvetta, mutta täällä se pelasti lomani. Puhuvat, että ihminen pärjää monta vuorokautta ilman ruokaa, mutta ilman vettä kuolo korjaa nopeasti. Sanoisin että ilman jäitä lähtö tulisi vielä nopeammin. Elämä lämpimän kolan kanssa on kuin Napakympistä voitettu matka Mikkeliin, jonne Kari Salmelainenkin lähtee mukaan ryyppäämään ja todennäköisesti vie naisen nenäsi edestä. Naisen jota et alunperinkään halunnut, mutta silti. Sinulle jää vain Kaitsu. Selvennettäköön vielä hitaimmille, että kuvatunkaltainen elämä ei olisi elämisen arvoista. Muista tämä kun seuraavaksi olet kulauttamassa vajavaisesti kylmennettyä kolaa kitusiisi.

19.2.2013

Lionel Mässy: Sipsien Iniesta

FC Barcelonan virallisissa sipseissä ruokabloggaajan vakuutti fyysinen koko.
Jälleen olen ulkomailla ja tässä juttusarjassa tarkastelen quasi-retrospektiivisesti matkaani Barcelonaan, tuohon alitajuisen paskanhajun ja taskuvarkaiden mekkaan. Aiempi ulkomaanreportaasini Ranskan Lyoniin löytyy Francois Delecour-tägin takaa, Kreikan reissuni tunnelmia voi tutkia Eurokriisiä ratkomassa-sarjasta. Tämä juttusarja putoaa Lionel Mässy-tittelin taakse.

Mikä tahansa onnistunut loma koostuu siitä, että poikkeat ensimmäisenä paikalliseen supermarkettiin, ostat 8-packin kolaa ja pari pussia naksuja. Loput lomasta voit vaikka makoilla sängyllä munasillaan ja katsoa Serranoja, from here on out you're golden. Kasipakkaus kolaa tölkeissä maksoi Barcelonan keskustan laitamilla 4,40€.

Sipsipeliä täälläpäin ei todellakaan pelata mestareiden liigassa, mutta olisin odottanut FC Barcelonan virallisilta sipseiltä enemmän kuin peruslastuja. Barca ei ihan heti yhdisty köyhän miehen Estrellaan. Eihän se sinänsä yllätä, Barcan peli on tylsää syöttö- ja pallonhallintapeliä, jonka tarkoitus on väsyttää vastustaja ja katsoja koomaan. Se näiden sipsien ansioksi on merkittävä, että ovat isoja ja kauniita, kuten seura itsekin. Suuressa ja ehjässä sipsissä on jotain kaunista ja ihailtavaa. Ison perunalastun haukkaamista tulisi vaalia, koska sen pääsee nykyään kokemaan niin harvoin. Jotain fleivöriä olisi silti toivonut kun tänne asti on tultu, vaikka paprikaa saatana. Paikallisen sipsihyllyn ainoat makuaistilliset valopilkut olivat nekin Doritoksia, joiden hienoutta en ole koskaan ymmärtänyt. Eikö spanskeja sitten hävetä tämä tilanne sipsihyllyllä? Ilmeisesti ei. Juustoja löytyy satoja, makkaroita toiset pari sataa ja sitten sipseissä riittää yksi sapluuna. Odotin tältä maalta enemmän. Onneksi kokis on sentään mustaa.

Toivottavasti neljän tähden hotellimme pelastaa tilanteen, siitä lisää seuraavassa postauksessa..

13.2.2013

Turku pettää taas

Kävin Hesellä. Taannoisen positiivisen makkaraperunakokemuksen innoittamana suuntasin virsuni kollegan kanssa taas Hessulle. Matkalla sinne toivoin, että minulla olisi ollut kalossit ja paluumatkalla haaveilin, että olisin mennyt Mäkkiin.

Kanacaesar oli mauton. Varmaan sama burgeri kuin toissakamppiksessa, mutta eri nimellä. Pahempaa oli pettymys "hampurilaiseen". Koska edelliskerralla mulle jäi pieni nälkä Hesellä, niin otin ateriani oheen perushampparin. Kahden euron hamppari oli tuplasti euron juustoa kalliimpi, mutta makua siinä ei ollut puoliakaan. Voi voi.

Okei, minäkin olen valmis myöntämään, että Mäkin euron juustoista voisi ehkä halutessaan muurata itselleen uunin, mutta ainakin ne maistuu joltain. Ja siis hyvältä. Tää ei ollut mitään. Mitä on hamppari, joka ei ole mitään? Ei mitään. Seuraavaksi parit juustot.

Mulle muuten whatsappattiin tänään kuva parista euron juustosta. Lähettäjä totesi, että "Euron juustosta tulee automaattisesti mieleen Koivisto." Hienoa! Mahtaakohan olla yleinenkin mielleyhtymä. Tunnustaako joku ajattelevansa minua juustoa syödessään? Vastaukset nimimerkille CheeseBoy81.

8.2.2013

Suzie Q's: Bodenin ainoa ravintola

Suzie Q's ykkösburgeri: The King.
Peruna to die for.
Astelemme Norrbottenin läänissä sijaitsevan Bodenin Kungsgatanin läpi tavallista rivakammin, tahtimme johtuu Biafra-mittakaavat saavuttaneen nälän lisäksi siitä ettei toverini muistanut laittaa pitkiä kalsareita jalkaansa. Kungsgatan kasissa sijaitsevan Suzie Q's raflan omistaja Markku Rahmberg kyselee jo ovella että mitäs ihmettä suomalaiset tekevät Bodenissa? No ainakin tulimme syömään. Se tuntuu Kittilässä alkunsa saaneelle Markulle passaavan ja hän ehtiikin julistaa heidän ruokansa todella hyväksi, pihvinsä ovat jumalaisia. Australiassa nauta vetää kuulemma 200 viimeistä päiväänsä ennen tainnutusluotia ohraa ja maissia, jotta ruumiiseen tulisi makua. En epäile miehen sanoja, mutta haluan hampurilaisen. Rahmbergille ei tuota vaikeuksia kehua myös hampurilaisia, joiden sämpylät leivotaan omassa leipomossa, liha on paikallista ja pihviksi muotoilun jälkeen vetäytyy vähintään vuorokauden. Ranskalaisetkin tehdään käsin ja sotketaan talon omaan cajun-mausteeseen. Alkaa kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Itsensä kehumisen suurena fanina arvostan miehen tapaa puhua ruokansa puolesta vailla epäilystä. It ain't braggin' if you can back it. Kysymme Markulta onko Bodenissa muita hyviä ravintoloita? Eipä oikeastaan hän vastaa ja pyöräyttää purkan poskesta toiseen. Arvostan.

Mutta miten on sapuskan todellinen laita? Kuvastakin näkee, nyt ei todellakaan olla missään Frassessa vetämässä pahaa oloa rasvankatkussa. Puhe lihan vetäytymisestä ja sen rasvattomuuden sopimisesta hampurilaiseen ei todellakaan ollut potaskaa. Paksu pihvi maistuu upealle ja väliin nidottu pekoni kultaa kokemuksen. Ei epäilystäkään ettemmekö olisi saapuneet sateenkaaren päähän. Kun ravintola voi luottaa raaka-aineeseen, burgeriin ei tarvitse lutrata täytteitä tarpeellista enempää. Cheddar, pekoni ja yksi siivu salaattia kantaa pitkälle. Nachoja hampurilaisessa on kenties hieman ylimitoitetusti, mutta ne voi siirtää syrjään tai naukkailla myöhemmin. Maalaistyyppiset ranskalaiset ansaitsevat kaiken suitsutuksen, mitä voidaan keksiä. Ruokaperunat suikaloidaan ja paistetaan, sitten ne uppopaistetaan täydellisen olemuksen saavuttamiseksi. Mausteet pintaan ja kaikki on valmista dipattavaksi ruohosipulin, valkosipulin ja majoneesin kuohkeaan yhdistelmään.

Mikäli koskaan ajat päissään satoja kilometrejä väärään suuntaan ja päädyt Ruotsin Bodeniin, käy kolme vuotta sitten perustetussa Suzie Q:ssa. Markku puuhaa Luulajaan isompaa amerikkalaista dineriä, johon tulee myös autoja sisustukseksi. Sapuskan pitäisi olla sielläkin yhtä hyvää, mutta luultavasti parempaa. Pitäkää siis Ruotsin reissulla silmät ja suut auki.


4.2.2013

Vaarisi oli natsi, mutta Lidlin jätski savustaa silti kilpailijat

Vellovista huhuista huolimatta minua ei ole tuomittu vaalirahajupakassa sen enempää kuin JJ:n veneen perämiehenä, olen vain pitänyt luovaa taukoa blogosfäärin keisarin virasta. Pahoittelut faneille. Janne Ahonenkin teki comebackin vailla todellista järkeä, joten piti meikämustalaisenkin suunnata Lidliin ja katsoa minkä kuoleman eineen kanssa juhlitun paluuni tekisin. Kuin Jeesuksen käärinliinojen kannattelemana liu'uin metafyysisessä tilassa pakastealtaalle, jossa mirhamin ja muun paskan seassa möllötti Lidlin kopio Ben & Jerry's läskijäätelöstä. Uncle Benin ja Jööti-Jerryn tuotosta on verrattu blogissamme aiemmin Pirkan kopioon. Makujäljet tuon testin jäljiltä ovat jo unohtuneet kuin paperityöläisen kesäloma, mutta konsensus lienee edelleen se, että rahalla saa ja maistuu. Lidlin kampe liikkuu luonnollisesti Pirkan vastaavan hinnoissa, purnukka koronnutta kolesteroolia lähti mukaan 3,59€ hintaan. Mielestäni ihan sopuhinta nuorena kuolemisesta, superlauantaina saattaa olla halvempaakin.

Pirkan läskijätskit tuntuvat suussa jotenkin ikävän rakeisilta ja täten jäätelön olemus jää halvaksi. Jäätelön tulisi sulaa suussa vailla järjestyshäiriöitä, jossa originaali B&J amerikan jätski onnistuu suvereenisti. Näissä erikoisjäätelöissä tasapaino on äärimmäisen tärkeää, lisukkeet eivät saa varastaa huomiota liikaa itse jäätelöltä. Kaiken on toimittava symbioosissa. Lidlin McEnnedyn Master Taste Cookie Dough sulaa suussa moitteettomasti ja keksiköntsien kanssa ei ole pahemmin säästelty. Niitä on melko paljon ja sattumat ovat useimmiten kooltaan melko isoja. Itse diggaisin vähemmästä keksistä ja enemmästä jätskistä, koska se todellakin on niin hyvää.
Varovasti lähtisin sovittelemaan purkkijätskien kruunua McEnnedyn päähän, mutta virallinen seremonia vaatii useamman eri maun maistelua. Ben & Jerry's on selkeästi luksustuote omassa hintaluokassaan, mutta yllättävän lähelle Lidlin tuotos pääsee pari euroa halvemmalla. Pitää vain odotella tuleeko elintarvikevirastolta jotain yllättäviä tietoja jätskin aineksista, onko kenties käytetty jotain ympäristömyrkkyä tuottaan värjäämiseen?

Onkos lukijoilla kattavaa kokemusta näistä? Missä mennään Pirkan, B&J:n ja Lidlin kisassa? Löytyykö suosikkeja?