29.4.2012

Olutta jota Sipowicz joisi?

Sen ohessa kun ihailin Koffin naisten kolanjuontia, maistelin viime viikolla Sinebryn tuotevalikoiman amerikkalaisuutuuksia Brooklyn-panimosta. Lager ja American Ale -mallin tavara kyseessä nyte. Saatte ihan kivasti syötetyn ja juotetun täysin puolueettoman bloggarin arvion niistä :P

Totta kai tämä olut on tällaiselle ruokagurulle jo tuttua. Join lagermallia Nykin-lomalla vuosi sitten. Tosi paljon tuli kaikkea blogautettavaa syötyä ja vieläkin on valokuvia varastossa kirjoittamista odotettamassa. Brooklynistä en blogauttanut, kun oli niin pimeä, että en saanut kunnon kuvaa. En muista tarkkaan, mutta muistelen jotenkin, että B:stä en myöskään keksinyt oikein mitään erityistä. Niinhän se on, että lager on lageria.

Nyt toisella testauksella huomasin, että joku omanlaisensa makunsa B-lagerissa on ja kyllähän sitä joi. Ongelma Brooklyn American Alessa on se, että en oikein tiedä oluesta mitään enkä siis tiedä, miltä tämän sortin oluen pitäisi maistua. Mutta samaa sanon tästäkin, eli kyllähän tätä juo ja saattaisin putelin ostaakin. Selviäisi tuotteen todellinen maku, sillä ilmainenhan aina maistuu paremmalta. Arveluttaa vaan tuo kaukaisuus, toivottavasti ei näy liikaa hinnassa. En ole kaupassa vielä spotannut, niin en tiedä.

Ravintolaillassa oli puhumassa joku pan(im)omies Garret Oliver. Hän valitteli sitä, että muualla maailmassa jenkkioluista tunnetaan yleensä vain ne heikoimmat. Niinhän se taitaa olla, vaikka on muistettava, että kyse on Kartsan kilpailijoiden tuotteista tässä tapauksessa - niitä on kiva humoristisesti vähän dissata. Mutta totta on, että ei sillä mitään oluemiehen leimaa varmaan saa, jos aina juo jotain joka kaupasta löytyvää jenkkilutta, jotain Budia.

Status-mielessä nykiläisen ja etenkin Brooklyn-nimisen oluen menestysmahdollisuudet ovat varmasti hyvät. Brooklynhän taitaa olla aika pop, kun ainakin Hipsterit ovat matkailun osalta toitottaneet jo jonkin aikaa, että "Manhattan on niiiiin nähty, nyt pitää hipsteröidä Brooklyniin, hips hips." Ehkä sama coolius tarttuu tähän juomaan, kuka tietää. Ei vaan tuu mieleen mitään brooklyniläistä tv-sarjaa, johon putelin ääressä voisi samaistua.

27.4.2012

Leinosen keittiössä: Kanankoipia Seinäjoen tapaan


Isäni viittaa kanaan ja sen osiin nimikkeellä "tunkiontallaaja hyi saatana". Jotenkin juuri kanankoivet ovat yleisesti inhotussa asemassa, ehkä niiden syömiseen tarvittava hienoinen vaivannäkö aiheuttaa hipstereissä puistatuksia. On epäilemättä helpompaa syödä kaikki smoothiena, helpottaa yksivaihteisen jarruttoman pyörän ajamista, jos ei tarvitse pureskella. Kanankoivet ovat kuitenkin äärimmäisen edullinen ja elegantti tapa karkoittaa nälkä. Koiven mutustettuaan lautasella on epämääräinen kokoelma luita, niveliä ja muita todisteita juurikin siitä että tämä suupala on joskus möllöttänyt oman paskansa seassa liian ahtaissa oloissa. Vaatii siis tietynlaista kovuutta syödä kanankoipia. Sisäfilepihvissä ei tule vastaan niveliä tai luita, täten sisäfile is for pussies.

Esimieheni (kyllä, jopa messiailla on esimies) luotti kokkaustaitoihini juuri sen verran, että uskalsi jakaa perintöreseptinsä Pallolaajennuksen kanssa. Kyseinen resepti on niin monimutkainen, että jouduin kuvaamaan Leinosen Keittiöss䙩-videon tehdäkseni oikeutta sen eleettömälle kauneudelle. Esimieheni on kotoisin Seinäjoelta, ilmeisesti siellä on mäkimaisemien puutteessa syöty enemmänkin kanankoipia.

Tarvitset kokkaukseen:
Vuoka (liian pieni kolmelle kanankoivelle on juuri sopivan haastava)
Riisiä
Vettä
Kasvisliemikuutio
Kanankoipia
Kolajuomaa

Voit myös pilkkoa riisien sekaan väriksi porkkanoita, mutta ne voi myös korvata värikkäällä lautasella tai t-paidalla.

Kokkaus kannattaa aloittaa heittämällä nopalla veden määrä desilitroissa, sen jälkeen heität samalla nopalla riisien määrän desilitroissa. Kasvisliemet tai suolan voit sotkea veteen tässä vaiheessa. Sitten heität koivet koko komeuden päälle ja nakkaat uuniin noin 209 asteeseen. Seinäjoella ruoka on valmista tunnissa, mutta muualla maailmassa voi valmista tulla nopeamminkin.

26.4.2012

Tupla-keksilöitä, mutta ei marmelaatia

Olin kemuissa tuossa joku aika sitten. Mutkin kutsutaan joskus jonnekin. Simben kemuissa kitara soi ja laulu raikasi. Ja tarjoamiset olivat aika jees.

Montaa itsetehtyä herkkua tarjottiin, mutta kaupan tavaraa myös. Kaupan tuotteista vaikutuksen tekivät eritoten jotkut Tupla-patukkakeksit, joita en suoralta kädeltä muistanut aiemmin syöneeni. Mukavan makeita jytkypötkyjä. Vaimo - ei yllättävästi - ei lämmennyt, ja selitys oli vanha tuttu: "Liian makeaa."

Minä olen tunnetusti eri maata: Ludvig XIV:tä soveltaen voisin sanoa, että makeus, se olen minä. Ja diggasin keksejä kyllä, taisin syödä enemmän kuin lakisääteisen osani niitä. Pieniä keksin ja patukan yhdistelmiä, keksintöä ei voi pitää huonoja. Ei ehkä sellaista syötävää, mitä tulisi itse äkkiä ostettua omaksi herkkupalaksi. Vaatii jonkun syyn, vieraita tai jotakin. Tai Simbe-kemut.

Onneksi apu toisinaan on lähellä, kun hätä on keskivertoa akuutimpi. Leafin veijarit nimittäin lähettivät minulle maistettavaksi näitä melkein samoja jytkyjä eli Tupla Shufflen uutuudeen, toffeeversion. Ehkä mulla on joku henkinen konnektio Turkuun. Toffeeversio muistuttaa hieman Lion-patukkaa makumaailmaltaan, mitä ei voitane pitää huonona asiana. Snadisti makeempi ehkä kuin se toinen, eli mennään jo meikäläisenkin ylärajoilla, mutta hyvää silti. Ehkä originaali kuitenkin parempi, mutta pitäisi syödä enemmän, jotta pääsisin varmuuteen...

25.4.2012

Olemme Leinosen kanssa vasta oppipoikia (aka Nuo ylväät Koffin naiset)

Kuvan kolatölkki ei liity tapaukseen.
Jussin kanssa olemme levittäneet kolan ilosanomaa ja keksineet muun muassa joulukolanterin. Meikäläisellä on aina kolaa töissä ja siellä tyhjien tölkkien kokoelma, paitsi herättää keskustelua ihmisissä, myös toisinaan kaatuu kolisten herättäen keskustelua ihmisissä. Silti olemme vain oppipoikia, mitä tulee kolaan ja sen alaluokkaan työkolaan.

Olin eilen tutustumassa jenkkioluisiin Koffin iloisten veikkojen kanssa. Palaan olueen myöhemmin, mutta ensin tärkein eli kola. Tapasin nimittäin pari naista, jotka olivat osanneet hakeutua oikeaan paikkaan töihin ja hyödynsivät totisesti asemaansa maksimaalisesti. Siten, että jopa tunsin pelonsekaista kunnioitusta.

Panimosta, kun on kyse, niin ei yllätä se, että virvoitusjuomat tulee talon puolesta. Jumanskegale mäkin haluan "juomapojan" meille töihin. Pitänee pistää aloitetta laatikkoon tai työhakemusta Keravalle. Oma poju, joka tilauksen mukaan tuo kolajuomia kaappiin, aijjai. Ilmainen kahvi on niin bleeh siihen verrattuna.

En tiedä vaan, miten siinä kävisi. Pelkoa ja kunnioitusta herättänyt asia nimittäin oli se, että tapaamani kaksi naishenkilöä arvioivat juovansa noin kolme litraa kolaa päivässä. Kolme litraa on melko runsaasti, nääs. Ja jos arvioit keskimääräiseksi kulutukseksi kolme, kyllä sitä toisinaan menee neljä ja hulluna päivänä viisi. Viisi litraa kolajuomaa päivässä, sehän ymmärtääkseni tappoi Jimmy Hoffankin.

Onhan kola hienoutta ja ehdottomasti ottaisin sitä mukaan autiolle saarelle, mutta silti olette kyllä eri tasolla. I salute you.

P.S. Muuten ei oo hätää, pidän kommentit omana tietonani ;)

23.4.2012

Kalleinta kahvetta?

Jos menet Esson baariin tai Helsingin Sanomien keskustelupalstalle kysymään, ennen euroon siirtymistä Suomessa sai joka paikassa kupin kahvia markalla. Siellä taivastellaan, että ei olisi markka-aikaan maksettu 15 markkaa kahvikupista. Joillakin on hintataso jämähtänyt 80-luvulle, mutta minkäs teet, moinen nillitys on vain kestettävä. Ja hauskojahan keskustelupalstat on sopivassa määrin nautittuina.

Siitä huolimatta tänään, eli tekstin julkaisuajankohta huomioiden eilen, join kyllä kallista sumppia. Menimme kaverin kanssa hotelli Torniin. Jo matkalla Suomi tarjosi parastaan, kun joku nousuhumalaa työstänyt kalareissulla ollut mies halusi viihdyttää meitä jutuillaan. No anyway, päästiin 14. kerrokseen ja koska kello oli vasta kaksi, tyydyin niiden aiemmin suosittelemieni mojitojen sijaan kahvikupposeen.

Vanhana herrasmiehenä maksoin omani ja seuralaisen kahvin. Annoin korttia, sudin nimeä ja otin kupin edes oikein huomaamatta asiaa. Vasta ulostauduttuamme juomaan sumppia, keksin katsoa kuitista, mitä kuvan mopokoon kahvikuppi maksoi. Arvatkaapa mielessä, ennen kuin luette eteenpäin.

Oli nimittäin luultavasti kallein, mitä oon vähään aikaa juonut, jos koskaan. 4,70 per kuppi. Saa luultavasti tosissaan yrittää, että yhtä kalliin kahvin löytää. Jälkiruokakuppi vähän paremmassakin ravintelissa irronnee halvemmalla. No ei siinä mitään, kohtuullinen korvaushan tuo on. Ei siinä tuosta pikivedestä maksettu. On yksi asia juoda kotikeittoista omassa väsyneessä keittiössä ja aivan jotain muuta siemailla sumppia Helsingin kattojen yläpuolella. Siitä huolimatta tein jotain tavallisesta poikkeavaa.

Juon suodatinkahvini aina mustana ilman sokeria. Syy on se, kuten olen varmasti sanonut aiemminkin, että sokeria ja maitoa ei aina ole saatavilla, mutta kahvia on Suomessa aina. Rahat, patruunat, rakkaus, ruoka, kaikki voi loppua, mutta kahvia on - aina. Tällä kertaa join kuitenkin kahvini kokeeksi sokerin kera, sillä järkeilin, että kerran olin tassilla olevasta sokerista maksanut, näillä hinnoilla se kannatti käyttää :D

Ens kerralla taas mustana, sokeri ei dieselmallin kahviin kuulu.

20.4.2012

Alla vai päällä?

Edessä, takana, sivulla, päällä, alla. Mahdollisuudet ovat moninaiset. Ja ei, nyt ei puhuta salamin piilottamiessta (niin hyvä aihe kuin se olisikin), vaan uunimakkaran syömisestä.

Mahdollisuudet ovat moninaiset, mutta jos halutaan kunnon mättökasa, niin lopulta kysymys on siitä, että onko se päällä vai alla. Näin tuumin syödessäni uunimakkaraa ja pizzaa töissä joku päivä. Päädyin siihen, että laitoin pizzaa uunimakkaran päälle ja niin se on oikein.

Luulen, että tämän combon kohdatessa monella makkara livahtaisi päälle. Looginen selitys olisi, että uunimakkara olisi ihan über-täyte pizzalle. Totta, niinhän se olisi, mutta niin se myös vain olisi. Yksi täyte muiden joukossa, olkoonkin, että über-mallinen. Sen sijaan, kun laittaa pizzaa uunimakkaran päälle, puhutaan jo kauneudesta. Uunimakkara, tuo pelätty ja rakastettu ruoka, saa päälleen yleensä vain juustoa ja mahdollisesti jotain tomaattia. Pizzaa uunarin päällä, se on sen sijaan sellaista jytkyherkkua, että edes persujen veretseisauttava vaalitappio ei vedä sille vertoja. Ja taas on tullut todistettua, että kovimman luokan ruoan keksiminen vaatii pallismallin aivot.

Se on nyt keksitty, testattu ja havaittu toimivaksi. Kokeilkaa.

P.S. Edelleen muuten ihmetetyttää tuo lounasmestojen uunimakkara. Tää on eri ketjua kuin se, josta kirjoitin edellisen kerran, mutta samoja outoja pötkyjä siellä tarjottiin. No, en kysele tai kyseenalaista, vaan syön.

16.4.2012

Bulkkiciabattaa, pienet ballsit ja siniset lapaset

Valokuvien poistoa taas. Nää on ollut ties kuinka pitkään luonnos-tilassa Bloggerissa. Tempaistaanpa nyt poies.
Taitaa olla Iguanan lounas. Sen lounaalla yhdistyy kyllä monenlaiset eminenssit ja Eminemit. Nachoja, oliiveja, pizzaa. En ole ihan vakuuttunut, mutta tarpeeksi harvoin kun syö, niin mikäs siinä.
Taitaa olla WTC:n Coffee Housesta. Vaikea muistaa, miltä maistuu, kun tästäkin on aikaa. Kuvan blondi asui vielä Tampereella tuolloin. Ei ehkä lunastanut ulkonäkönsä odotuksia, ciabatta siis. Tai sitten lunasti. Mene, tiedä. 
Stone'sin mättöä. Aika jees muistaakseni. Metalliläpyskällä tarjoilu extraplussaa. Lihaisaa ja miehekästä, mutta naisetkin saa syödä.
En mene vannomaan, mutta veikkaan Helsingin Kaupungintalon Amicaa ruokapaikaksi. Sen muistan, että kuvasin ruoan eritoten pienien lihapullien takia. En mieltynyt niihin. Hitto, jos haluat myydä lihapullia, myy, mutta myy sitten vaikka kolme isoa mieluummin kuin kahdeksan minimalistista. Paha mieli tulee tollaisten mopojen katselemisesta.
Aiemmassa sarjatulessa oli kahvia Torresta, tässä heidän ciabansa. Oli hyvä, voin suositella. Taitaa olla lohta sisällä, nälkä tulee kattellessa. 
Ruoholahden kauppakeskuksen aulan kahvilasta. En muista nimeä, joku Ciao Cafe, Adios Bar tai joku sellainen. Myöskään kuvan eines, mikä onkaan nimeltään, ei jättänyt muistijälkiä, joten ei liene erikoinen. Mummon (ei mun) tekemät lapaset sen sijaan kylläkin.

14.4.2012

Tuliaisoppia

Kun sivistynyt ihminen käy ulkomailla, hän tuo tuliaisia. Usein ei-rakastavaisten välillä riitttää, että tuliainen on jotain pientäkivaa syötävää. Joskus tuliaiset ostetaan vasta Suomessa Alepasta, kuten eräs työkaverini teki taannoin, mutta tuliaisia tuodaan yhtä kaikki.

Jos tuliaisia tuova henkilö on erityisen sivistynyt sydämeltään, hän tuo kola-aiheista tavaraa. Oheiset Fizzyn kolatikut sain engelsmanneja morjenstamassa käyneeltä itäpasilanaiselta.

Kiitos. Ottakaahan oppia.

11.4.2012

Kestopekonia Ikeasta

Kävin just ikeassa, reilu parihugea meni taas, vaikka tämä oli jo toinen muuttoomme liittyvä käynti. Olin lankalauantaina liikenteessä ja väkeä piisasi. Hitto vie en päässyt syömään, kun sekä lounasmestassa että kassojen jälkeisessä pikaruokapaikassa oli hermeettiset jonot. Harmitti todellakin.

Ei sillä, kyllä siellä jollakin huonommin meni. Yhdellä miehellä oli yhdet kärryt täynnä tavaraa ja vauva ja pieni lapsi niissä. Lisäksi kaksi sellaista pakettienkuljetusvaunua myös. Hän ei selvinnyt ihan pienellä summalla tuosta reissusta ja kai elämästäänkään, mutta saattoihan se olla joku rikas paskikainenkin.

Mutta asiaan sanoi saksalainen, kun kaasua tilasi. Näin jossain kuvastossa oheisen mainoksen joku aika sitten. Aijjai, että sydäntä lämmitti Ikean malli aamupalasta. Pekoni on mukana! Kyllähän me tiedämme, että se joko makes tai breaks aamiaisen. No, ei pitäisi ihmetellä, kyllähän Iiiikkkeassa ruoan päälle ymmärretään. Kasvais nassikka vielä vähän, niin vois kotiuttaa tuollaisen ja pääsis leikkimään aamupalaa. Iskälle peksut joka kerta. Te, joiden rahanpolttolaitoksenne ovat jo vanhempia, niin käykäähän tsekkaamassa, josko peksut on vielä valikoimassa.

10.4.2012

Sori, oon laiskalla päällä, bulkkitylsyyttä luvassa. Mutta pitää päästä eroon näistä kuvista. Ohessa kahvia.

Taannoin edellisessä työpaikassani oli palohälytys, joten menimme hässäkän ajaksi torille kahville. Toria oltiin juuri sulkemassa, joten saimme jämäherkkuja mentaliteetilla "maksakaa vaan jotain". Kiusallista, se ei sovi meille suomalaisille ja varsinkin pari seurassani ollutta ihmistä oli tilanteessa melko kohmeessa. Munkki oli ihan jees.
Ilonaama kahvimukissa, tämä maa elää tipeillä. Joskaan pikaruokaloissa moinen tietty ei ole tapana. Ehkä hymynaama oli sittenkin vain päivän komeimman asiakkaan piristykseksi? Jokohan kohta muuten Helsinki-Vantaan SB on avattu. Pitäis melkein matkustaa jonnekin, jotta sais sumppia.
Vaikka kuinka mietin, ei mulla oo aavistustakaan, missä tän oon juonut. Aika old-school-meno kaikkineen. Yleensä ei putoo muhun. Mopokoon kahvikuppi ja lautasliina, jolla ei tee mitään...
Jotain shaibaa sosiaalisesta mediasta. Firma X puhuu viisaita somesta ja myy jotain palvelua tai koulutusta "nyt lyhyen aikaa erikoishintaan vain teille". Ihan ookoo setit, ei pelkkää kaffetta ja känttyä. Pitäis ehkä siirtyä alalle.
Jos kävelette Helsingin Aleksanterinkatua joskus, ottakaa Torrefazionen kohdalla tiukka oikea (tai vasen, tulosuunnasta riippuen). Jos selviätte portaat ylös ja tilaa on, ihan ookoo emmeitä tarjolla. Ahdas kyllä tahtoo olla, joten turvallisempi ratkaisu on Mäkki.
Tää ei ole kaffetta vaan teetä, kuten kuvasta näkyy. Nepalilaisesta Mountain-ravintolasta. Taka-Töölön keskinkertaisuuksien joukossa paikka on helmi. Tee on jännän makuista, mutta otan yleensä kyllä kahvia, kun se nyt vaan on tehokkaampaa. Käykää testaamassa ja morjenstakaa, jos näätte mut.

9.4.2012

Ministeriön laskuun

Pääruokana hirveä kahdella tapaa, kyytipoikana juures-asiaa.
Alkuruokana katkarapu-asiaa loheen käärittynä,
sekä epätarkkaa asiaa taustalla.
Jälkkärinä suklaatijätskiä ja
jokin appelsiininen luomus.
Pääministeri Katainen ja Eurooppa- ja lollautusministeri Stubb tarjoilivat taas EU:n isokenkäisille ja heidän sikiöilleen mellevän viikonlopun Saariselän maisemissa. Kultalusikat pistettiin suuhun myös illallisella, johon minutkin median edustajana oli kutsuttu. Ravintola Petronella tarjoili valtiomiestason eväitä, joiden kustannuksella olisi varmasti tuettu yksi päiväkoti koko vuodeksi. Jotenkin katkeransuloista mussuttaa korkealaatuista hirvenlihaa tietäen, että joka haukulla yksi lapsi joutuu jäämään viikoksi kotiin katsomaan kun isä ryyppää. Ei se mitään, minä syön jos tarjotaan. Tai itsehän nuo taisin mätkyillä (koko porukalle) tarjota, joten kai tässä voisi loukkaantua hintavasta ruoasta? No kuitenkin.

Harvemmin tulee istuttua pöytään, jossa on näin paljon erinäköisiä haarukoita ja kokonaista kolme erilaista lautasta illan aikana. Yleensä tällaisen illallisen jälkeen kotiin kävellään grillin kautta, mutta tällä kertaa siihen ei ollut tarvetta. Pääruoka varsinkin oli erittäin onnistunut pläjäys hirveä kahdella eri tavalla valmistettuna. Nämä kaksi tapaa olivat ilmeisesti "herkullisesti" ja "saatanan hyvin", tarkempia kulinaristisia termejä en tähän häteen muista. Kiitosta tulee antaa etenkin siitä, että annokset eivät koostuneet suupaloista, vaan haarukkaa ja veistä sai nylkyttää lihaa vasten useampia kertoja. Kuvasta näette täydellisesti kypsennetyn lihan köllöttelemässä punaviinipedillä, kuolan valuminen kuvaa katsoessa on täysin normaalia.

Rehellisesti sanoen tuosta illallisesta ei puuttunut kuin Jutta Urpilainen verkkosukkahousuissa, mutta Jykä ja Allu eivät olleet Juttaa kutsuneet. Äijäporukalla näytti menevän poroajelut ja hiihtolenkitkin, ei siinä ole naiset kuin tiellä kun puhutaan jätkien kans paskaa kelomökissä valtion piikkiin. Tämä konteksti huomioiden,siinä ole mitään väärää, jos kaltaiseni tavallinen kuolematon pääsee näennäispoliittisen pelleilyn sivutuotteista nauttimaan. Suosittelen.

8.4.2012

Vihainen lintu tölkissä - ei pöllömpi

Leinonen disautteli Angry Birds -limukkaa juuri. Kyseessä oli vähän sama ilmiö, josta kirjoitin M&M:s artikkelissa taannoin. En nyt löydä sitä, mutta dissailin siinä sitä meininkiä, että Suomessa ei vahingossakaan saa mitään asiaa varioida mitenkään, joku heti tuomitsee. Eli jos teet kännykkäpelin, pidä se kännykkäpelinä prkl jne.

Angry Birds -limukka on ihan hyvä idea, jos multa kysytään. Kaikkea kannattaa kokeilla. Mutta mähän nyt tykkään siitä pelistäkin. Limppari ei mitään ihmeellistä ollut, paratiisi-nimellä sitä markkinoitiin, sisälsi aika ananaista tavaraa. Mutta ihan juotavaa kyllä.

AB-kola sen sijaan olisi jotain. Se musta räjähtävä lintu mustuudessaan sopisi kylkeen kuin nakutettu. Se on paha vaan, että kola on vaikea taiteenlaji. En tiedä, olisiko Olvista siihen. Mutta kokeilemisen arvoinen juttu ehdottomasti.

Jälkikirjoituksena pitää mainita Leinosen mainitsemasta Matti-siideristä, että onhan muuten pahaa ainetta. Klassikko, ehdottomasti, mutta pahaa. On hienoa, että joku on jopa Suomessa keksinyt myydä Matin nimellä siideriä, koska onhan mies eräitä parhaista esimerkeistä siitä, että viinaa juomalla voit vetää elämäsi vessasta varsin tehokkaasti. Kahdesti huumorimielellä sorruin Mattiin ja molemmilla kerroilla join ehkä vain suullisen ja kaadoin loput menemään. Ja moista ylipäätään on tapahtunut harvoin. Mutta tuokin on nyt mennyttä, Matti näyttää nyttemmin saaneen elämänsyrjästä kiinni. Toivottavasti ote pitää.

Angry Birdsin otteesta on hankala sanoa, mutta toivon, että se pitää jo siksi, että moni nillittäjä saisi vähän pitemmän nenän siitä. "Ostakaa nyt niitä pehmoleluja, vuoden kuluttua kukaan muista tätäkään peliä, turha ees yrittää..."

7.4.2012

Super-lol & paluu pula-aikaan

Kuva: Jussi Leinonen.
Super. Se on sana, jota on syytä käyttää säästeliäästi, sillä se tarkoittaa jotain suurta. Supersiisti, superseksikäs, supertylsä ja super edelleen.

Lidl, joka myös Tupla-S-Kauppana kavereiden kesken tunnetaan, käyttää termiä superlauantai. Lauantaisin lafka tarjoaa omasta mielestään niin kovia tarjouksia, että super-sanan käyttäminen on perusteltua. Jos tarkoituksena on tavoitella superpohjanoteerausta, se on tänään perusteltua.

Vanha kolanlatkija Jusa Leinonen oli jo aiemmin bongannut, että superlauantaina olisi kolaa tarjolla 39 sentillä tölkki. Mies tihkui sen normaalin seksin lisäksi intoa. Kiistatta edullinen hinta, mutta totuus löi kuitenkin Jusseja naamaan tänään kuin supermärkä rätti. Jumalauta rajoituksena kaksi tölkkiä per talous. Kamoon hei!

Joskus oikeissa ruokakaupoissa muistan nähneeni noita kyllä. Jos Kokis on hullunkalpaa, niin two-packeja saa ostaa ehkä vain kolme eli sellaiset yhdeksän litraa limpparia. Tupla-S:ssä on toinen meininki, paluu sodanjälkeiseen Suomeen. Kola saa ostaa vain reilut puoli litraa, voi tuleehan siinä jo superitku ajatellessa. Miettikää nyt esim. Leinosta, eihän se kahdella tölkillä selviä edes iltaan asti! Kuka ajattelisi Leinosta!?

Tällainen vetää mut taas supersanattomaksi. Siksi en voi muuta tehdä, kuin kvoutata Jim Carreytä.



Aika superlooseritarjous tuollainen, ja vituttaa kattella moista, niin enpä taida paljon Lidlistä juomia vähään aikaan taas hakea.

Super.

4.4.2012

Sadonkorjuun litkua

Istun tässä ja siemailen tölkillistä Angry Birds limonaatia. Halutessani voisin olla pukeutunut samaisen teeman mukaiseen pyjamaan, kalsareihin, kumipukuun, mihin vain. Ympärilläni voisi olla vihaisia lintuja tapetin muodossa ja takapuolessani voisi olla Angry Birds anustappi. Tyydyn kuitenkin tavalliseen tappiin ja seinätkin ovat korkeintaan likaiset.

Tyytymistä tavalliseen on luvassa myös Angry Birds Tropic limpskaa juodessa. Maku viittaa johonkin elähtäneeseen Jaffa-tuotesarjan kausituotteeseen, tiedättehän ne joita myydään vain pari kuukautta kerrallaan, koska kukaan ei toista pulloa ostaisikaan. Juuri niitä, joita saa sitten kauden loppupuolella alennuksesta kaksi pulloa eurolla.

Kyllä tämä valitettavasti menee samaan sarjaan Matti-siiderin kanssa, vaikka eri alagenreä edustavatkin. Siinä missä Matti-siideri on kulttuuriperinnöltään tärkeä vaihe suomalaisesen identiteetin rakentamisessa yksilöiden kautta, Angry Birds limonaadin ainoa tarkoitus on tienata rahaa mahdollisimman paljon mahdollisimman äkkiä. Miksi muuten brändi kulutettaisiin puhki yhdessä vuodessa lisensoimalla nuo saatanan tirpat joka ikiseen tuotteeseen? Matti sentään teki vain siiderin, keskittyi sen juomiseen ja tunnetaan laajalti elävänä legendana. Tätä menoa Angry Birds tunnetaan satonsa nopeasti korjanneena muutaman vuoden lentona, jonka metrimäärä ei ole lähelläkään Nykäsen parhaita ponnistuksia.