Eurokriisiä ratkomassa osa 3: Halvalla ei saa kuin parasta

Matkareportaasini edellisessä osassa olin syönyt ylihintaista gyrosta rantaravintelissa, jossa ei haluttu rahaa. Tällä kertaa vaelsin elokuun viimeisten helteiden paahdossa naapurikylään löytääkseni ravintolan, jossa ei tunneta lautasia. Halusin gyrokseni suoraan käteen. Rasvaisena ja ilman vittuilua.

Löysin kuin löysinkin katoksen, jossa pyöri varras mehukasta possunlihaa. Tässäkin paikassa oli terassi, mutta meininki tuntui silti sopivan gonzolta. Tiedät ravintolan olevan ytimessä kun portailla istuu yksisilmäinen katukissa. Vessassa oli pöntön sijaan reikä lattiassa. Kaverit ainakin osaavat säästää kriisissä. Päätin pistää kaikki munat samaan koriin ja tilata pita gyroksen, tuplana. Tuplan ja normaalin annoksen hintaero oli 30 senttiä, joten ratkaiseva askel oli duunarinkin helppo ottaa. Annoksen hinta jäi silti 2,50 euroon. Gyros osottautui todella ronskiksi pläjäykseksi. Tämän ravintolan jäbät eivät todellakaan ottaneet doublea annoksen nimessä kevyesti, nimittäin pitaleipiäkin iskettiin herkun pohjalle kaksi. Erittäin arvostettavaa ja näillä helteillä moinen annos pitää nälän melkein koko päivän.

Valtionvarainministeri Urpilainen olisi varmasti ollut mielissään poikien yritteliäisyydestä ja omistautumisesta dominoinnille. Asiassa on vain yksi ongelma, todella kookas sellainen. Annos oli parasta mitä olen täällä syönyt ja se köyhdytti minua vain 2,50 euroa. Kokiksen kanssa ollaan silti alle vitosen. Olin tietysti tyytyväinen ja asioin heidän kanssaan heti huomenna, muttei pennosilla minkään valtion talouskriisejä ratkota. Koko homma makaa auringon, oliivien ja gyroksen päällä, eikä se fetajuustokaan NIIN hyvää ole. Suosittelen kuitenkin lukijoille makumatkaa Kreikkaan, halvalla pääsee ja vielä ehtii helteillekin.

Palaan tänään takaisin Persunluurannikolle, ihannevaltioon jossa on kylmä, märkä ja ruuaksi puuroa. Koti on kuningas.

Eurokriisiä ratkomassa osa 2: Emme tule koskaan näkemään rahojamme

Jo reissuun lähtiessä päälimmäinen tarkoitus oli upottaa harvat etuhampaani Gyrokseen, paikalliseen liharuokaan. Yleensä gyros tarttuu mukaan kadun varteen upotetuista pienistä ravintoloista, mutta turistirysämme kylästä puuttuu autenttinen gyrosjointti. Arvelin bussimatkan lähellä sijoitsevaan Chaniaan (lausutaan Hania, paikallisittain kirjoitetaan Xania, get real motherfuckers!) ratkaisevan asian. Tavallaan niin tapahtuikin, löysin Mike's Gyros nimisen grillin pieneltä kujalta Chanian satamassa, mutta naistani miellyyttääkseni astelin kuitenkin geneeriseen ylihinnoiteltuun rantaravintolaan. Mukavampihan se yhdessä on syödä kuin erikseen. Siellä gyros tarjoiltiin lautaselta, eikä pitaleivässä suoraan käteen. Kampe oli kyllä hyvää, mutta ravintola paljasti taas yhden syyn eurokriisin purkautumiseen Jutan naamalle – näille jätkille ei kelpaa raha.

Aterioituamme pöytämme tyhjennettiin, sanoin miehelle haluavani maksaa. Saman sanoin 10 minuutin päästä ohi kävelevälle geelitukkaiselle miehelle, joka kuittasi asian sanomalla "yeees!" ja kävelemällä ulos kinuamaan uusia asiakkaita ravintolaan. Mitä saatanaa? Minulla on tässä rahat kädessä ja olen antamassa niitä yrityksellenne maksuna sapuskasta ja teitä ei kiinnosta? Get the fuck out! Alhainen kiinnostus ansaitsemista kohtaan on perimmäinen ongelma tälle kansalle. Eilen ostin pari kaljaa minimarketista, annoin kassan takana olleelle noin 10-vuotiaalle pojalle 2,2 euroa€ (tasaraha) ja hän alkoi antaa vastarahaa joka olisi ollut enemmän kuin olueni hinta! Jumalauta meinasin suuttua ja kysyä että tämänkö niistä eurobondeista saa? Luottamukseni Kreikan kykyyn maksaa velkojaan takaisin on alhaisimmalla mahdollisella tasolla. Ei tule onnistumaan.

Takaisin ravintolaan: Noin parikymmentä minuuttia odotimme jonkun asiakaspalvelijoista reagoivan tarpeeseeni antaa hänelle rahaa. Olin todella lähellä vain suksia pois raflasta maksamatta. Meiningin olisi ymmärtänyt paremmin jos paikka olisi ollut edes täynnä, terassi oli korkeintaan puolillaan. Käytännössä siis minulla, esimerkkivaltion kansalaisella on hankaluuksia maksaa itse itselleni velkaa takaisin tässä maassa. Miten se tulisi paikallisilta onnistumaan? Täällä on liian kuuma muutenkin minkäänlaiseen työntekoon.

Tsemppiä Jutta. Shit ain't easy.

Eurokriisiä ratkomassa osa 1: Saatanan hyvää pizzaa

Lähdin Kreikkaan tsekkaamaan miten Jutan allekirjoittamia lainarahoja käytetään. Ajattelin että pakettiloma Kreetalle antaa juuri sopivan kuvan maan taloudellisesta kurimuksesta. Tätä kirjoittaessa olen ollut täällä kaksi päivää ja komissaari Rehnin pelotteluista huolimatta en ole saanut turpaani. Paikalliset kyllä tietävät minun olevan Suomesta, tai sitten he eivät tiedä kuka on paitaani koristava Mika Häkkinen. Blogautukseni käsittelee tämän päivän ateriaani, vaikka söin eilenkin. Eilinen ateriani oli paska lautasellinen juustossa uinutta carbonara-wannabetä. Ei siitä sen enempää, helteessä en jaksa edes vittuilla. Ja miksi lyödä lyötyä?

Tänään kävimme paskaa pastaa tarjoillutta raflaa vastapäisessä tavernassa ja pakko myöntää että Vicenzos Cornaros niminen pulju palkitsi. Kotimaassa tilauksen ottaa vastaan opintojaan tarjoilemalla maksava vittuuntunut teini, tai lahjattomuuden yllättämä ravintola-alan ammattilainen paskaa syönyt virne kasvoillaan. Ymmärrän kyllä että hymy ei ole herkässä, jos kotona huutaa kuriton sikiö, mies on lähtenyt valmistuttuaan amiksen autopuolelta ja alaselän tribaalikin on vielä maksamatta. Täällä meitä palvelee mummo, jonka poika tai lapsenlapsi sitten tuo annokset pöytään mummon käskyttäessä. Suomesta tämänkaltainen toiminta on kitketty huolella, ehkä siksi emme ole niin syvällä eurokusessa. Meillä on vain Amarillon paskaa ja plussapisteitä. Kenties mummo oli vain fiksu tapa vedota viikingin tunteisiin, mutta maistoin pizzastani rakkauden. Toki herkkusienet olivat purkista kuten kotimaan kurdeillakin, mutta pizza menee silti listani kärkipäähän. Koko ei ollut yliampuva, täytteitä oli vähän jokaista, joka nosti kokonaisuuden tason huippuunsa. Saatoit haarukoida suupalan, jossa oli vain tuoretta tomaattia, seuraavaksi pekonia ja sipulia. Koko homma lasipullokokiksella 9,5€! Lasipullo on aina lasipullo, mutta se todella pääsee oikeuksiinsa vasta +35 asteen lämmössä viileyttä helmeillessään.

On se vain ihme jos tällaisella toiminnalla ei valtio nouse jaloilleen. Olin täysin tyytyväinen mummon pizzaan ja kolaan, mutta laskun mukana pöytään tuotiin vielä ilmainen pala kakkua. Hyvää kyllä, mutta halutti lähettää se takaisin ja todeta Adonikselle, ettei teillä hyvät ihmiset ole varaa heittää ilmaista kakkua kylläisille ihmisille! Säästäkää kakkunne, niin voitte joskus maksaa takaisin Jutalle.

Seuraavana yritän etsiä käsiini Gyrosta! Palataan.