Dennisin evankeliumi

Raamatusta puuttuu useita kadonneita ja ilman kopioa jääneitä osia. Puuttuu Andreaan evankeliumi, Eevan evankeliumi, Taddeuksen evankeliumi ja sitten puuttuu myös Dennisin evankeliumi. Onneksi Dennisin evankeliumi on perimätiedossa säilynyt osana elämän riemujen kaanonia, eikä täten oikein raamattuun sopisikaan. Pistetään nyt kuitenkin Dennisin kirjoitukset kiertoon, levittäkää sanaa ja koette valaistuksen.

Dennisin pizzapohja:

5g hiivaa
0,5 litraa vettä
0,5 desiä maitoa
0,5 desiä öljyä
ujo 1 tl sokeria, samoin ujo 1 tl suolaa
1 kg vehnäjauhoja

Liota hiiva käden lämpöiseen vesi-maitoseokseen. Lisää astiaan öljy, sokeri ja suola. Jauho lisätään taikinaan vähitellen aktiivisesti sekoittaen. Jauhoa lisätään, mikäli taikina uhkaa jäädä löysäksi mutta varo liikaa kovuutta.

Dennisin ohjeen nerous piilee mitättömässä määrässä hiivaa, joka tekee taikinasta erittäin miellyttävän muotoilla ohueksi ja rapeaksi. Taikina ei siis nouse kuin hieman.

Tällä ohjeella teet kerralla pari pizzaa ja pakasteeseenkin riittää muutama taikinapallukka pahan päivän varalle. Mikään ei pelasta päivää paremmin kuin Dennisin taikinan äkkääminen pakasteesta ja herkkupizzan pyöräyttäminen! All hail Dennis!

First world problems: To Mac on not to Mac?

Ei tää näytä vaikealta ainakaan kuvassa...

Elämässä on monenlaisia vaikeuksia, tiedätte varmaan. Nimimerkki Vaimo just mainitsi lukeneensa lehdestä jostain siirtotyöläisestä Saudi-Arabiassa tai jossain. Vuosikaudet oli ollut siellä duunissa, parit muksut kotopuolessa Indonesiassa tai jossain. Aika rankkaa. En nyt väitä mitenkään olevani samalla pallokentällä ongelmani kanssa, mutta ei se aina helppoa ole täällä ensimmäisessä maailmassakaan.

Sateen takia piti mennä bussilla töihin pitkästä aikaa sen sijaan, että olisin tavalliseen tapaan painanut menemään Jupiterillani. Kampissa olen oikeastaan aina vaikean valinnan edessä. Mäkkärihän se aina kutsuu kahvi+juustollaan, mutta Kampin Mäkki tahtoo olla aamuisin hidas paikka ja toisaalta ei juustoa sovi ahmiakaan. Jos kuitenkin tupustaa ruoan kanssa, ehtii laiturilta lähteä helposti bussi, kaksi. Se taas tarkoittaa sitä, että on töissä myöhemmin. Jokainen minuutti saldoa on arvokas. Problematico, sanoi espanjalainen.

Tänään eli eilen kohtalon karvanoppa kieppui kuitenkin voitokseni. Olin juuri oikeaan aikaan liikkeellä ja kiitos kesäaikataulujen, söin purilaiseni enkä missannut yhtään bussia. Pieni voitto pienelle ihmiselle. Kelpaa ottaa sitten loppupäivä turpaan...

Kahvinjuontiin Mäkissä ei sentään tälläkään kertaa ollut aikaa, se piti höliä matkalla. Jukoliste kerran eräs nainen ei päästänyt mua kupin kanssa bussiin. Mitä mä sillä kupilla muka teen, juoda aattelin... Kai se oli sen paikan sheriffi. Frank Drebiniä lainatakseni olisin voinut kysyä "Who's the old hag, she take one in the face?" Eli kai silläkin vaikeaa oli, mutta - kuten jo sanoin - en väheksyisi omia bussinvaihto-ongelmianikaan.

Scary jäätelö

Kuvakaappaus Kunkun verkosta.

Paristakin niin sanotusta tuutista meille Pallikseen töräytettiin aiheesta tossa männäviikolla. Esitettiinpä jopa kysymys: "Onko nyt Burger King selättänyt Mäkkärin?" Överiydessä mielestäni Kunkku on selkeesti ollut edellä jo siitä lähtien, kun kolme päällekkäistä pihviä sisältävä Triple Whopper asetettiin tarjolle, mutta kyllä uusin aluevaltaus vahvistaa ainakin sitä asemaa.

Pekonijäätelö. Oon vannoutunut suklaasundaen fani ja orja, mutta Bacon Sundaen kokeileminen kyllä kiinnostaisi. Luulen, että edes minä en pitäisi siitä kauheasti, mutta pakkohan tuota olisi kokeilla, jos vastaan kävelisi. Valitettavasti Kekkosslovakiassa se ei vaan onnistu eikä oravanpyörän melskeestä niin vaan lähdetä makumatkalle. Vaikka olishan se aika styleä lentää esmes Norwegianilla Tukholmaan ihan vain pekonijäätelön takia.

Sisältää muuten Kunkun verkkosivujen mukaan vaatimattomasti 510 kaloria, mikä viitanne kilokaloreihin. Annoksen painoa ei ilmoiteta, mutta aika tiivistä energiaa näyttäis olevan. Neljä tällaista ja muuta ei sitten tarvitse syödäkään. Only in America...

Tietysti tätä voi kokeilla myös kotona. Jos joku innokas pikkusamurailukija saa päähänsä kokeilla tällaista, niin valokuvaa ja raporttia sit kehiin.

Jyrkin eväät

Lauantaina: Savuporokiusausta, laimeaa mehua ja sekavaa salaattia.

Kuten kuka tahansa kokoomusnuori, vaeltelin puoluekokouspaikan syövereissä tyytyväisenä siitä että kaikki muut on jätetty ulkopuolelle ja voin vapaasti kieriskellä utopiassani heitellen yläfemmoja niin setelit pölähtelevät taskuistani. Käteeni oli ammatinvalintani vuoksi lyöty (pitkin hampain) muutama lounaslippu, joten päätin skipata Jykän sinänsä koskettavan linjapuheen ja käydä pöperöimässä. Olin kuullut kokousvierailta hyviä sanoja perjantaina tarjotusta lohikeitosta, toisaalta en ääneen moittisi itsekään jos olisin maksanut 15 euroa tämän tason fine diningistä. Toisaalta jos nämäkin rahat on revitty "vaikeaan elämäntilanteeseen joutuneiden" persujen finnisestä selkänahasta, sama maksaa vaikka kolme kymppiä. Lohikeitto muuten on ruokalaji jota olen nauttinut usein, mutta josta en koskaan ole maksanut mitään. Tunteeni kyseistä keittoa kohtaan ovat siis poikkeuksellisen lämpimät, mutta löpinät sikseen.

En ole koskaan pitänyt kiusauksista tämänkaltaisissa massatapahtumissa. Kotitekoinen kiusaus ehtii aina muhia riittävän määrän kasvaakseen maultaan kuin eurobondit konsanaan. Laitoskiusaukset eivät koskaan maistu miltään ja ovat aina vähän vetisiä, kuin kokoomusnuoren silmät (tai heh heh heh) Jyrkin puheen loppupuolella. Sama oli kohtalo tälläkin savuporokiusauksella. Etäisesti muistisynapseissani sykkivät assosiaatiot siihen makunautintoon, josta oikea savuporo tunnetaan. Surullisen huonoa ja yksioikoista ruokaa. Olen tottunut maksamaan tämän tason ruuasta 2,50 euroa opiskelijaruokalassa, joten tämänkertainen ilmaishinta oli mielestäni aivan kohdallaan. 2,50 euroakin on ryöstö. 15 euron maksaminen olisi jo vaatinut melkoista irtaantuneisuutta Suomen kansasta, mikä luonnollisesti ei ollut ongelma kokousvieraiden kesken.

Sunnuntaina: Kanaa riisillä mömmöä ja samaa sekavaa salaattia.

Sunnuntain ateria yllätti melko asiallisella makukokonaisuudellaan, toisaalta "kanaa riisillä" ei mikään korkeamman vaikeustason haaste ole kenellekään. Annoksen koko tosin oli aika olematon ja tämän vuoksi pettymys. Kana/riisi-suhde oli kuitenkin kohdallaan ja protskun määrästä tunsinkin kuinka poliittiset lihakseni kasvoivat kuunnellessani kokousväen äänestävän nippeliseikoista julkilausumassaan. Ilmeisesti ruokaa puoluekokouksissa saa sitä enemmän mitä myöhemmin sitä haet. Ennen sulkemisaikaa lautaset lapioidaan täyteen, kun taas aamupäivällä ollaan varovaisia ettei sapuska lopu ja koko homma päädy lööppeihin. Jos 15 euroa lauantain isosta annoksesta olisi ollut törkeää, 15 euroa puolikkaasta annoksesta olisi jo jääkylmällä ja ruosteiselle metalliputkella toteutettu rektaaliraiskaus. Kympin vielä ymmärtäisi, se on mukavan pyöreä summa, eikä liikaa kokousväelle, mutta 15 euroa.. Onneksi en joutunut maksamaan.

Näiden ruokien todellinen tarkoitushan on pitää nälkää siihen asti, että pääsee nauttimaan 85 euron arvoisen illallispöydän antimista. Valitettavasti kyseisen pöydän antimista en pääse raportoimaan, koska jalkapallon EM-kisojen tulosvetoni eivät ole osuneet odotetulla tavalla.

PALLIKSEN FESTARIKESÄ: Flow'hun valmistautumista

Valmistautuminen on tärkeää. Jos meinaatte ihmiset ajaa perheen kirveen kanssa järveen juhannuksena, niin pohjien ottamisella alkaa kohta olla kiire. Itse valmistaudun siihen, että mahdollisesti menen Flow'hon kruisaamaan Tuska vs Flow -battlen merkeissä. Tuskassa uin sujuvasti kuin kala veressä, mutta Flow'ta varten teen itsestäni hieman enemmän hipsterin. Teen sen kasvattamalla pinaattia.

Alussa mainitsemiani kirveitä ja muuta valmistaa Fiskars, jonka kutsumana pääsin heittämään siementä tuossa aiemmin. Sain lyhyet ohjeet dodolaiselta mieheltä, jonka intiaaninimi olisi "Ei käytä mokkasiineja". Hän käski pitää mullan kosteana, ei märkänä, itämisen ajan. Mitä sen jälkeen, minulle ei selvinnyt.

Mutta paskan puhuminen sikseen, asioiden kasvattaminen on periaattessa ihan kiehtovaa. Siemeniä tollaiseen pussintapaiseen, vettä ja silmissäni siintää jo Dr. Oetker -tyylinen pinaattipizza. Olisipa pekonin kasvatus yhtä helppoa ja veretöntä. Saa nähdä mitä käy, oon erikoistunut lähinnä tappamaan niitä kiitettävän vähiä kasveja, jotka minun hoidokkeinani ovat olleet. Joskus tossa huhtikuussa nimimerkki Vaimo oli vähän aikaa reissussa ja talon kasvusto minun "hoidossani". Vilpittömästi unohdin kastella niitä ja sanomistahan tuli :D Kaikki ei vaan osaa.

Täytyy muuten mainita vielä yhdestä Hauskojen kotivideoiden hauskasta kotivideosta, jonka näin joskus. Siinä pieni lapsi kerää pöydällä olevasta hampurilaisesta seesaminsiemeniä. Kun isänsä kysyi, että miksi hän niin tekee, lapsi vastasi, että haluaa kasvattaa isälleen hampurilaispuun. Sellaisen minäkin haluaisin! Saa nähdä, saako nimimerkki Vauva joskus päähänsä kasvattaa minulle sellaisen - toivottavasti.

Behind Enemy Lines: Tehtävä Keski-Pasilassa

Kuinka hipster meininki on, jos pidetään isoja aurinkolaseja, puhutaan paljasjaloin siitä, miten kaupungissakin meitä ympäröi syötävä luonto ja ajellaan fixipyörällä? Sanoisin, että aika hipsteri. No, vanhan sanonnan mukaanhan pitää pitää ystävät lähellä - ja viholliset vielä lähempänä. Lisäksi minulle luvattiin pizzaa ja viiniä, joten totta kai menin paikalle.

Puukkovalmistaja Fiskars kutsui tutustumaan jonkun sponssaamansa Dodo ry:n kaupunkiviljelyhankkeeseen. Tyypit pitää kaffilaa Keski-Pasilassa, jossa kasvatetaan Biolanin voimalla kaikkea kivaa ja puhutaan siitä, miten kaupunkiluonnosta voi löytää syötävää luonnosta. Käytiin siinä pyöräajelullakin asiaa todentamassa. Jotain takiaista ja muuta saatiin, mutta täytyy kyllä sanoa, että ihan vielä ei kaupunkimme meitä ruoki, sen verran huonosti tavaraa mukaan tarttui.

Nälkä olisi kyllä jäänyt pelkillä Keskuspuiston antimilla, mutta pahinta oli se, että hippien uuni ei ollut vielä valmis. Mulle luvattiin pizzaa - sain salaattia. Katsokaa nyt tuota kuvaa... Jussille maistui kyllä nauru, kun asiasta livenä raportoin. Jos viini ei olisi ollut ihan maukasta, en tiedä, mitä olisi tapahtunut. No, kenkiä tai ei, meitä hippeilyn saloihin opastaneet tyypit olivat ihan mukavia, ei siinä mitään. Yksi kaveri näytti epäilyttävästi Leinoselta...

Kuitenkin sanan "pekoni" opettelu tekisi porukalle hyvää. Itse ainakin luotan siihen jatkossakin. Mainittakoon lisäksi, että oivan sivumaun koko proggikselle antaa se, että tyyppien hispter-viljelmät ovat ymmärtääkseni aika prikulleen siinä kohti, mihin on suunniteltu Keski-Pasilan uutta tornitalokeskittymää. Kaverien kömmänä tuonee oivasti väriä satametristen talojen lomaan.

Hauska reissu sinänsä, hieman tavallisuudesta poikkeavaa ainakin mulle oli kerätä jotain maastosta Nordenskiöldinkadun vierestä ja pistää suuhun. Toisaalta en vältsyyn ole mitään kyllä menettänyt :D Lisäksi on aina hauska nähdä asiaansa vakavastiotettavia ruokabloggareita, jotka kirjoittavat blogiin reseptejä tai muuten palvelevat lukijakuntaansa. Moisessa seurassa tunnen yleensä olevani se yläastepoitsu, joka uskonnontunnilla raapustelee vihonkulmaan "MetallicA", kun muut miettivät Siddharta Gautamaa...

Lopuksi vielä vähän aiheen sivuun ja avoin kysymys fixipyörien omistajille: mitä hyötyä on fillarista, jolla ei pysty kovinkaan paljon ajamaan? Ei ainakaan velodromin ulkopuolella. No offence to anyone, mutta suosittelen, että fixit kiinnitetään hipstermäisesti kattoon, vaikka ei sekään hyvännäköistä ole. Ei niillä ajelua kestä kattella.

Nillitystä Mäkkärissä ja pikku-picnic

Oli muuten v-käyrä aikas korkealla sunnuntaina. Iloisen perhereippailun lomassa menin hakemaan pieniä picnic-tarpeita (tosi pieniä...) Ruoholahden Mäkkäristä. Joku dille odotti mun kanssa tilaamiaan ruokia. Hänelle lyötiin eteen parissa kassissa ateriat ja lisäksi yksi tuplamakupirtelö. Siitähän tämä valkoisen roskaväen malliyksilö riemastui.

Jumalauta nillitti koko sen pari minuuttia kassalla, kun mä odotin omiani. Nilliti-nilliti-nilliti. Ei mitään sen kummempaa tapahtunut kuin, että joutui odottaan sitä pirtelöään hetken. Omg, joku asiakaspalvelussa teki virheen, stop the painokone. Oli muka kokenut suurenkin vääryydeen, vaikka suurin väärys oli tapahtunut jo silloin, kun tää kaveri rääkäisi ekan kerran synnärillä (jos siis ei ole saunassa syntynyt). En tiedä, mistä oli kyse, yrittikö köyhä luikerrella niiden maksusta vai mitä, mutta näin punaista.

Olisi pitänyt käydä salilla nuoruudessa, niin vois helpommin aukoa asiakkaana päätään takaisin, kun myyjän kuitenkin pitää olla asiallinen. Kaveri oli ehdan lapsenhakkaajan näköinen ja skrodehko, joten rillipään tinttaaminen Mäkkärissä ei olisi varmaan paljon vaatinut. Päätin siis pysyä hiljaa. Edellisen artikkelin kuvasta (en oo se hipsteri, kansalaistoim. huom.) saatte jotain osviittaa avuistani niin sanotuissa ruumiillissa temmellyksissä. Ja juu, tekniikkahan se tärkeämpää on, mutta entä sitten, kun ei ole sitäkään..? Onneksi myyjä ei ollut selkeesti ekaa vuoroaan tekemässä eikä turhaan nöyristellyt ja pyöräytteli silmiään kollegalleen. Apina varmasti edes tajunnut mitään.

Puuuuuuuuuuuh. Mutta picnic oli hyvä, koostui juustohamppareista ja pienistä limuista. Täytyy näin kylmien kelien aikaan pitää tarjottavat maltillisena, kun pysähtyessä saattaa perse jäätyä. Suositan.

PALLIKSEN FESTARIKESÄ: Flown hipsterit vs. Tuskan hevarit?

Kamppailu alkaa: hipsterit vs. hevarit.

Kesä on alkanut ja sen tietää muun muassa siitä, että Suomenmaalla nähty jo ensimmäinen isompi festivaali, kun Sonisphere otti lähes varaslähdön käväisemällä täällä heti kesäkuun alussa. Koska me täällä Pallolaajennuksessa tiedämme about kaiken about kaikesta, miksi emme mekin pureutuisi tähän aiheeseen.

Helsingin odotetuimmat tapahtumat lienevät Tuska Open Air Metal Festival ja Flow Festival. Näin luulen. Festivaaleja tuntemattomille kerrottakoon, että Flow'ssa diggaillaan muovisankaiset rillit päässä Happy Hippo Zeppelinsiä, joka on viiksekkyydessään niiiin oivaltavaa musaa. Tuska puolestaan tunnetaan kokemukseni mukaan Stam1na-paidat kaapista Bossin paitojen takaa kaivavista Customer Relations Directoreista, jotka heiluttavat sormiaan orkestereille, joiden nimessä ovat yleensä ainakin sanat Twilight ja Lightning.

Tyypillisesti etelän media kirjoittaa festareiden jälkeen siitä, miten "Zeppelinsien show lähti kunnolla käyntiin toisen kappaleen kohdalla" ja miten "yllättävän vähän oli järjestyshäiriöitä, vaikka ihmiset pukeutuivat mustaan". Palliksessa keskitymme tärkeämpään - ruokaan. Saiko spydäriä, entä sushia, oliko törkyhinta? Festivaalien alkopolitiikkaa sivusin jo taannoisessa viskikola-artikkelissa, mutta nyt voisi vähän tsekata ruokapuolta tarkemmin.

Tuskan portit avautuvat allekirjoittaneelle ja katsotaan, mitä Flow sanoo. Vähän huolettaisi mennä kyllä Flow'hun, olisin siellä yhtä paljon omieni keskellä kuin Väykkä Kepun puoluekokouksessa... Mutta teidän vuoksi menisin, sillä vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Kysymys nääs kuuluu, viekö ruokavoiton hevarit vai hipsterit? Varsin erihenkistä musaa tapahtumissa on ja varmaan osin ruokaakin. Flow ainakin kehuskelee hyvällä tarjonnallaan jo nettisivuillaan. Katsotaan siis, mitä raatimme tuumii. Valinnan tekee pekonia ja heviä diggaileva tuomari :P

Em. vertailun ohessa tarkoitus on päästä myös jyvälle ruokaraiderista. Sehän tiedetään, että artisteille saattaa tuo hapan maistua keikan jälkeen, mutta entä ruoka? Jos olisin Dave Mustaine, vaatisin ehdottomasti joka paikkaan pekonia. Pysykää siis Palliksen Festarikesä -kanavalla. Kaikki ennakkomielipiteet, -kokemukset ja -arvaukset festariruoasta ovat tervetulleita evästykseksi.

P.S. Tuo Tuskahan on jo ihan kohtsillään, joten kannattaa alkaa jo mehustella musalla, jos olette menossa. Leipaisin festarin bändeistä Spotiin soittolistan, jonka tahtiin kelpaa painaa. Megadeth, Sabaton ja Lamb of God pääosissa, toki.

Voihan vohveli

Serrano vohvelissa oli kinkkua, hieman outoa tonnikalamajoneesiä ja jotain vihreää.

Rovaniemelle vastikään kaikkien hipsterien ja muiden värikkäitä sukkahousuja pitävien iloksi ja tavallisten kaljasieppojen suruksi avattu Cafe & Bar 21 on mielenkiintoinen tuttavuus. Kyseessä ei ole perinteinen kaljabaari, vaan tavoite on jossain hieman peruskaavasta poikkeavassa. Tämä yleensä näillä leveysasteilla tietää suhteellisen ripeää lapun nostamista luukulle, joten laahusta paikalle ripeästi mikäli kiinnostuit. Toisaalta ainakin paikalla asioidessani asiakkaita näytti riittävän, toisaalta ehkä he vain seurasivat minua. Ainakin paikalla oli paljon naisia, mikä viittaisi edelliseen.

Evääksi 21 tarjoilee vohveleita, joiden päälle voi tilata suolaista tai makeaa mahantäytettä. Taitaapa sieltä saada jotain erikoista jäätelöä, drinksuja, kahvia ja käyntini perusteella onton olon sieluun. Odotin nimittäin näiltä vohveleilta reilusti enemmän, lähinnä siksi että asiallisten raaka-aineiden nakkaaminen vohvelin päälle kuulostaa aika varmalta suunnitelmalta. Vohveli oli kuitenkin aivan liian paksu ja oikeastaan koko syömäkokemus koostui vohvelimänkin nielemisestä. Pelkäsin pahinta, kun pöydästämme siivottiin edellisen seurueen lautaset, joista jokaisella (3) oli puolikas vohveli syömättä. Oikea suhde täytteelle ja vohveliainekselle on siis puolet vähemmän vohvelimänkkiä kuin nyt. Mikäli tämä vohvelin paksuuteen liittyvä fataalinen ongelma saadaan korjattua Cafe & Bar 21 on aivan varteenotettava piriste peruslounaalle. Annoksen tasapaino siis on pielessä, mutta idea hyvä. Tämä on kuin se yhden hengen risotto, jossa on riisiä koko Vietkong pataljoonalle.

Kokista oli tarjolla vain ja ainoastaan lasipullosta, mikä on ihailtava näytös yksityiskohtien ja tyylikkyyden ymmärryksessä. Pikanttia ironiaa oli havaittavissa myös modernissa ja freesissä sisustuksessa, johon päätyseinien porontaljat eivät sopineet yhtään ja siksi juuri täydellisesti.

Mantelista moussekakkua

Onnistunut ja epäonnistunut yritys.

Almondyn kakut lienevät useimmille pakastealtaasta kakkuja ostaville tuttuja. Jos on kädetön ja laiska, mutta haluaa jotain kaakkua, niin niitähän sitten tulee hankittua. Ali on tietääkseni tehnyt aika lanttania kakkuja aiemmin. Lienevätkö jääneet hyllyihin, sillä ovat nyt tehneet moussella täytettyjä versiota, jotka näyttävät ns. normikakuilta. En ihmettelisi, sillä ainakin allekirjoittanut on aiemmin suosinut Frödingeä.

Sain totta_kai maistettavakseni moisia, kun olen niin hyvä jäbä. Maku ei ollut hassumpi. Aika makeitahan nuo olivat, mutta siitä meikäläinen tykkää. Ja jumaleisson ne on kakkuja, eli makeutta pitääkin löytyä. Muuten voi syödä vaikka perunoita. Yksi haaste kakuissa kuitenkin löytyy.

Kuvassa näette kaksi kakunleikkausta. Suklaaversion sain silpaistua aika hyvin lautaselle, mutta mansikka tuotti ns. haasteita. Paksuhko joku kuorikerros ja sen alla moussea. Ei ainakaan kakkulapiolla meinannut talttua. Eihän se nyt sinänsä haittaa makua ja terveelle heterolle tuo ulkonäköasia on sekundääristä, kun mahassa kaikki menee kuitenkin sekaisin, mutta en ehkä ihan ekoille treffeille tällaista kakkua hankkisi. Tarjotkaa siis jälkiruoaksi ekoilla trefuilla mieluummin suklaaversiota tai vaikka viskiä...

Vain keimo uupuu

Päivä ruokabloggarin elämää.

Lukijamme vinkkasi Kauppalehdessä olleesta Hyvinkää-uutisesta. Tällä kertaa kyse ei onneksi ole minkään narunjatkoksi joutavan nilkin tekosista vaan ruoasta. Pizzaa, sukellusveneleipää ja hampparia saman katon alta.

Kyseessä on laajenemishinkuinen aloitus, joka tarjoaa kebabia lukuun ottamatta kaikkia pikaruokaympyrän tuotteita. Mielenkiintoinen avaus, mutta väkisin tulee mieleen, että toivottavasti ei ole haukattu liian isoa palaa pureksittavaksi. Jokaisella noista sektoreista kilpailu on kovaa ja hyvilläkin tuotteilla varmasti vaikea pärjätä. Entä kuinka hyvää kamaa voi tarjota, jos haluaa miellyttää kaikkia?

Sinänsä tilausta monisyömiselle olisi, koska kaikilla ei aina tee mieli samaa. Olisikohan kuitenkin silti parempi idea tällaiset Forumin rasvamontut, joissa on monta yritystä sananmukaisesti samojen pöytien ympärillä. Kukin sitten hakee, mitä diggaa. Ja olisikohan myös pitänyt miettiä vähän tuota nimeä... Ensinnäkin sen lausumiseen menee puoli tuntua ja Best Burger Pizza & Sub kuulostaa siltä, että ollaan 80-luvun Suomessa yritetty lyhyen englannin avuilla keksiä internationaali nimi, kun kaikki englanninkielinen myy niin perkeleesti. Eikö vaikka BPS olisi parempi..?

P.S. Ja mua ainakaan ei kiinnosta, mitä lannoitteita tuotannossa on käytetty. (Ymmärrätte, jos luette uutisen.) Keskityn syömiseen ja makuun - ja olen valmis ottamaan riskejä lannoiteasian tiimoilta...

Kebabin kuolema

Kebab on kuin seksi: vaikka se toisinaan on melko keskinkertaista, harvoin se niin huonoa on, että ei kannattaisi syödä. Poikkeuksen tekee Lidlin kebab ja - jos kebab on enne - myös saksalaiset naiset. Seksi, eikäkun kebab maistuisi työpäivänkin aikana, mutta nykyään ei vaan ole keimoa mailla ei halmeilla. On kyllä ikävä Kampin töitä, kun silloin oli ruokapaikoissa valinnanvaraa.

Läheinen keskinkertainen keimopaikkakin näyttää vähän sairaalta nykyään. Parit tikkaat ja teippauksia repivä mies. Luultavasti kyseessä ei ole liikkeen face-lift, jota seuraa grand reopening.

Ei sillä, ehkä kahdesti kävin tuossa paikassa. Kebab oli siitä hyvä, että sen sai omalla lautasella "ihtenänsä", mutta toisella kertaa syömäni pizza oli kyllä aika huono. Asiakkaita tuntui kyllä riittävän, kun paikka oli täynnä raksakundeja.

No, jäämme seuraamaan, mitä tapahtuu. Pizzauuni taloudesta joka tapauksessa löytyy, niin ehkä kohta on uusi yrittäjä remmissä. Jos näet tämän ja olet työtön pizzeriayrittäjä Helsingissä, kannattaa ehkä ottaa yhteyttä kiinteistön omistajaan.

Suomessa on joka paikassa kebab-pizzerioita. En tajua, mikä musta aukko tuo Töölö oikein on.

Lopunajan meininkiä: Rosso lopetti pannupizzat

Quattro Stagioni, josta en aio kertoa jälkipolville halaistua sanaakaan.

Kun matkaa voitosta toiseen ja pysähtyy vain kuolevaisten palvottavaksi, törmää hyvin harvoin uskomattomiin epäonnistumisiin. Rossossa pari iltaa sitten pääsi käymään näin. Minut oli suostuteltu ulos syömään ja lähietäisyydeltä löytynyt Rosso kelpasi jopa meikäläiselle, sillä muistelin tovi sitten syöneeni siellä oikeinkin maukkaan pannupizzan. Valikoin epäkäytännöllisen muotoiselta ruokalistalta sopivin täyttein katetun pizzan ja kysyin varmuuden vuoksi tarjoilijalta olihan kyseessä varmasti pannupizza? Ei ole, valitettavasti pannupizzoja ei ole enää listallamme, mutta Rosso Expressistä vielä saisi. Ei saatana!

Mikäli olet S-Ryhmän hallituksessa, tai sinulla on edes ohut kontakti johonkin joka vastaa näistä Rosson asioista, välitä seuraava kappale sinne lobotomia-osastolle välittömästi.

Tämä oman brändin tappaminen menee ihan samaan kastiin kuin se, jos Coca-Cola Company siirtyisi pelkästään Fantaan tai Juti lopettaisi rillaamisen. Mitä järkeä on alkaa tehdä 11,90€ hintaista, täysin identtistä pizzaa, jonka Fabrizio tekee naapurissa kuudella eurolla? Johan tämä sama kuvio käytiin läpi Classic Pizza-ketjun kanssa. Tarkasta arkistostamme klassiset Classic Pizza artikkelit (artikkeli numero yksi, artikkeli numero kaksi). Sanomattakin on selvää, että nielemäni pizza ei juurikaan jäänyt mieleen tai hurmannut kokenutta lättykeisaria laadullaan. Aika olematon kiekko, jonka epäilemättä "laadukkaammat" raaka-aineet eivät ainakaan maistuneet yhtään paremmilta kuin minkä tahansa paikallisen pizzerian tekeleet.

Pannupizzoista luopuneille kenties tulee yllätyksenä, että kyseinen tuote oli Suomen markkinoilla myyntivalttinne, niin sanottu franchise product. Tapaus muistuttaa minua siitä kuinka Edmonton Oilers myi Wayne Gretzkyn LA Kingsiin. Oilers pärjäsi vielä pari kautta Gretzkyn suuruuden houkuttelemilla pelaajasopimuksilla, mutta on rungon hajottamisen jälkeen ollut paska joukkue. Rosso kenties pärjää vielä S-Ryhmän vetovoiman avulla ja olettaa että kotimainen ja siisti ravintola vetää puoleensa perheitä, tämä osittain rasistinenkin välinpitämättömyys kilpailijoita kohtaan koitunee ravintolaketjun turmioksi. Nimittäin maahanmuuttajienkin pizzerioiden joukosta löytyy mukavia ja tyylikkäitä ravintoloita, jotka sopivat koko perheelle hienosti.

Pizzaa pannulle tai Rosso karsiutuu viimeistään välierissä.

Leinoselle lapsivapaazone

Alan hipsteröityä. Kävin syömässä sushia Tokyo Viis-vitosessa, eikä Foursquaren mukaan edelliskerrasta ollut vuottakaan. Ei näin. No onneksi selitys on jalo. Vaimo on himoinnut sushia jo jonkun aikaa, ja meikäläinenhän söisi vaikka pieniä kiviä miellyttääkseen.

Pahinta oli se, että ruoka oli ihan syötävää. Aluksi misokeittoa ja päälle sushilajitelmaa. Misosta olisin kyllä vaihtanut tofut pekoniin, mutta meni se noinkin. Sushit maistuivat kaikki, mutta oli joukossa pettymyksiäkin. Mäti meni ainakin hukkaan ja avokadosushit olisi voinut korvata vaikka pekonilla. Parhaimmaksi osoittautui tuo ylärivissä oleva sarja montaa samanlaista. Simppeliä, mutta hyvää. Termi oli niin tuttu, että itsekin sen tiesin, mutta en tietty enää muista. Joku tietävä tunnistanee.

Siitäkin huolimatta katsoin asiakseni mennä juustolle jälkiruoaksi. Mikään ei pyyhi hipsterinmakua pois suusta yhtä tehokkaasti kuin tehosarjatuotettu Mäkin juusto sataprosenttista naudanlihaa. Aijjai.

Mutta kaikki tämä ei tarkoita sitä, että sushi-ravintolalle ei olisi niin sanotusti sijaa majatalossa. Tunnettu ruokabloggari Jussi Leinonen näet juuri kyseli Facebook-ryhmässämme (liketä, Urpo!), että onko olemassa ravintolaa, jonne lapsilla ei olisi asiaa rääkymään. Maalaisjärjellä voisi ajatella, että kannattaa valita ravintola, jossa ei ole lastenlistaa ja muutenkin ruoka ei-niin-nakit-ja-muusi-tyylistä. Japsi voisi siis toimia, eihän tuo kelpaa monelle aikuisellekaan.

Siis hop sushille Jussi ;)

Ens kuun jälkeen on elokuu...

Otsikko on lainaus, jonka nimimerkki Velipoika on luultavasti jo raapaissut meneen tänäänkin. Ja tapansa mukaan hän on oikeassa tässäkin asiassa. Kesä on nyt täällä, melko yllättäen lopulta, joten siitä kannattaa nauttia kunnolla, jotta ei tarvitse suudella haulikkoa marraskuussa.

Kuten tiedettyä, skumpan juonti on melko kesäisintä hommaa. Itse en ole velvollisuuksiani päässyt karkuun vielä, mutta yritetään. Kai ootte jo tälle kesälle jo kauden korkanneet?