Jyrkin eväät

Lauantaina: Savuporokiusausta, laimeaa mehua ja sekavaa salaattia.

Kuten kuka tahansa kokoomusnuori, vaeltelin puoluekokouspaikan syövereissä tyytyväisenä siitä että kaikki muut on jätetty ulkopuolelle ja voin vapaasti kieriskellä utopiassani heitellen yläfemmoja niin setelit pölähtelevät taskuistani. Käteeni oli ammatinvalintani vuoksi lyöty (pitkin hampain) muutama lounaslippu, joten päätin skipata Jykän sinänsä koskettavan linjapuheen ja käydä pöperöimässä. Olin kuullut kokousvierailta hyviä sanoja perjantaina tarjotusta lohikeitosta, toisaalta en ääneen moittisi itsekään jos olisin maksanut 15 euroa tämän tason fine diningistä. Toisaalta jos nämäkin rahat on revitty "vaikeaan elämäntilanteeseen joutuneiden" persujen finnisestä selkänahasta, sama maksaa vaikka kolme kymppiä. Lohikeitto muuten on ruokalaji jota olen nauttinut usein, mutta josta en koskaan ole maksanut mitään. Tunteeni kyseistä keittoa kohtaan ovat siis poikkeuksellisen lämpimät, mutta löpinät sikseen.

En ole koskaan pitänyt kiusauksista tämänkaltaisissa massatapahtumissa. Kotitekoinen kiusaus ehtii aina muhia riittävän määrän kasvaakseen maultaan kuin eurobondit konsanaan. Laitoskiusaukset eivät koskaan maistu miltään ja ovat aina vähän vetisiä, kuin kokoomusnuoren silmät (tai heh heh heh) Jyrkin puheen loppupuolella. Sama oli kohtalo tälläkin savuporokiusauksella. Etäisesti muistisynapseissani sykkivät assosiaatiot siihen makunautintoon, josta oikea savuporo tunnetaan. Surullisen huonoa ja yksioikoista ruokaa. Olen tottunut maksamaan tämän tason ruuasta 2,50 euroa opiskelijaruokalassa, joten tämänkertainen ilmaishinta oli mielestäni aivan kohdallaan. 2,50 euroakin on ryöstö. 15 euron maksaminen olisi jo vaatinut melkoista irtaantuneisuutta Suomen kansasta, mikä luonnollisesti ei ollut ongelma kokousvieraiden kesken.

Sunnuntaina: Kanaa riisillä mömmöä ja samaa sekavaa salaattia.

Sunnuntain ateria yllätti melko asiallisella makukokonaisuudellaan, toisaalta "kanaa riisillä" ei mikään korkeamman vaikeustason haaste ole kenellekään. Annoksen koko tosin oli aika olematon ja tämän vuoksi pettymys. Kana/riisi-suhde oli kuitenkin kohdallaan ja protskun määrästä tunsinkin kuinka poliittiset lihakseni kasvoivat kuunnellessani kokousväen äänestävän nippeliseikoista julkilausumassaan. Ilmeisesti ruokaa puoluekokouksissa saa sitä enemmän mitä myöhemmin sitä haet. Ennen sulkemisaikaa lautaset lapioidaan täyteen, kun taas aamupäivällä ollaan varovaisia ettei sapuska lopu ja koko homma päädy lööppeihin. Jos 15 euroa lauantain isosta annoksesta olisi ollut törkeää, 15 euroa puolikkaasta annoksesta olisi jo jääkylmällä ja ruosteiselle metalliputkella toteutettu rektaaliraiskaus. Kympin vielä ymmärtäisi, se on mukavan pyöreä summa, eikä liikaa kokousväelle, mutta 15 euroa.. Onneksi en joutunut maksamaan.

Näiden ruokien todellinen tarkoitushan on pitää nälkää siihen asti, että pääsee nauttimaan 85 euron arvoisen illallispöydän antimista. Valitettavasti kyseisen pöydän antimista en pääse raportoimaan, koska jalkapallon EM-kisojen tulosvetoni eivät ole osuneet odotetulla tavalla.