Lionel Mässy: Slängää slaissi

Urban Dictionary kertoo termin "slanging" tai finglismin keinoin "slängäys" tarkoittavan seuraavaa:

Slangin'; 
1. Selling weed or cocaine or other drugs.

2. A guy having a big dick.

Ainakin The Wiressä huumeita myydään kadulla, Rovaniemellä niitä myydään varmaankin ruosteisen Nissan Primeran sivuikkunasta. Pääasia kuitenkin tuotteen liikuttamiselle on katu tai jokin muu mobiiliin humanistiseen behaviorismiin, eli kävelyyn soveltuva miljöö. Suomessa kärsitään talouskriisin lisäksi myös pizzakriisistä. Pizzan jakelu suoritetaan pääasiassa kappaleittain, kun kannattaisi ehkä diversioida salkku ja jakaa tuote pienempiin osiin jakelua tehostaakseen. Ei D'Angelokaan myy koko pussillista kräkkiä kerrallaan vaan muutaman ampullin kerrallaan. Espanjassa tämä homma on tajuttu pizza-alalla. Siellä täällä on putiikkeja, joista voi hakea muutaman slaissin mukaan tai syödä pystypöydässä mahansa ainakin puolilleen. Nälkä yllätti meikäläisen kesken essayahmaisen pyhiinvaelluksen läpi Barcelonan ja ostin pari slaissia. Söimme paljon jänniä asioita reissullamme, mutta nämä simppelit slaissit olivat kenties maittavimmat. Ei koira karvoistaan pääse. Yksi slice irtaannutti nettoarvostani 1,5 euroa. Kuulostaa halvalta, eikö? Pizzassa on tuolla leikkaustyylillä 8 sliceä, joten Barcelonan Barksdale tienaa 12 euroa per lätty, kokonaisen pizzan sai varmasti kaupungista reilulla vitosella. Suomessa kokonainen känkky lähtee yleensä sillä kuudella eurolla. En tiedä teistä, mutta ainakin meikäläinen ilmoittautuisi heti asiakkaaksi, jos joku alkaisi tehdä tämän tyylin känkkyä slaissikaupalla. Duunipäivän kiireessä poikkeaisit hakemassa yhden slaissin pepperonia ja toisen jotain muuta, nälästä päästäisiin eroon ja yrittäjäkin tienaisi enemmän. Toimintaan riittää pienikin liiketila, koska sinulla ei tarvitsekaan olla montaa asiakaspaikkaa koska slängäät slaissin kerrallaan. Toinen vaihtoehto on myydä slaissit ruosteisen primeran takakontista, jolloin toiminnan kulut olisivat vieläkin pienemmät ja voisit dominoida kuihtuneita kotikuljetusmarkkinoita.

Tästä buzinezz ideasta jopa Stringer Bell olisi ylpeä. Pitäisköhän ottaa töistä loparit ja aloittaa slaissin slängäys jostain siivouskomerosta? Mutta mikä raflalle nimeksi? Avon Barksdale pizza corner? D'angelo slice re-up? Omarin slaissi ja sahattu haulikko? Bodien Pizza? Stringer Bell's legitimate entrepeneur pizzeria? McNultyn krapularuoka? Pizza Bubbles? Kima's slice lickin' joint? Marlon makumaailma? Hitman Mouzone's last meal? Snoop's snoopy slices? Clay Davis Pizza & Shiieeet?

Mikäli suurin osa tämän postauksen populaarikulttuurisista viittauksista meni yli hilseen suosittelen katsomaan The Wire-televisiosarjan ja lukemaan artikkelin uudelleen. 

Lionel Mässy: Pää ja tupa täynnä

El Xampanyet viisi minuuttia avaamisen jälkeen.

Barcelonan matkanjärjestäjäni oli haaveillut pääsevänsä El Xampanyet-ravintolaan. Minulle kerrottiin, että tapakset ovat pieniä erilaisia purtavia, joiden kanssa kuuluu juoda raflan itsensä valmistamaa Cavaa. Cava on kuoharia, joka ei ole kuoharia eikä oikein shamppanjaakaan, mutta maistuu molemmilta. El Xampanyet on ilmeisesti eurokriisin ulottumattomissa, nimittäin sen verran el turismoja puski meidän vanavedessämme pieneen raflaan sisälle. Paikka avasi ovensa kello 19.00 ja oli täynnä kuin yh-isän kivekset parissa minuutissa, katso panoraamakuva isompana jos et usko! Ostimme pullon viinaa ja istuimme alas. Homma toimi kuin narkomaanin kauppareissu eli ei kovin johdonmukaisesti. Ideana oli ahtaa itsensä tiskille ja osoitella sormella kaikkia herkkuja, joita halusi maistaa. Reissuja täytyi tehdä useampia, koska et voinut tilata kerralla koko ruokailuksi. Jollain täysin järjettömällä kirjanpidolla tarjoilijat pysyivät tilauksissa mukana ja lopulta tyhjennetyn pullon ja useiden lautasten jälkeen pöytään tuotiin reilun neljän kympin lasku. Äkkiseltään melko tyyristä pikkupurtavista, mutta paikan meininki oli todistamisen arvoista ja olivathan syömiset ja juoma hyviä. Helvetinmoinen ryysis on aina merkki siitä, että paikassa osataan jotain rahastamisen lisäksikin.

El Xampanyet on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka Barcelonassa, mutta kannattaa olla ajoissa tai sitten tulla paikalle tunti tai pari avaamisen jälkeen kun meininki on tasoittunut.

Lionel Mässy: Jäätä seinästä, por favor

Pahinta mitä ihminen voi elämässään kokea on tilanne, jossa olet juuri ostanut 8-packin aitoa oikeaa Coca-Colaa ja sinulla ei ole mitään keinoa saada tätä ruokaympyrän kulmakiveä kylmäksi. Epätoivoinen ratkaisu on tietysti tunkea pari tölkkiä kerrallaan minibaarin, mutta minibaarien lämpötila ei todellakaan riitä ammattimaiseen kolan kylmentämiseen. Kotona, Lapin läänissä ei tarvitse kuin avata ovi ja käyttää tölkkiä ulkoilmassa. Barcelonassa lämmintä on noin 15 astetta, joten ulkoilman hyödyntäminen ei ole varteenotettava vaihtoehto. Voisit luonnollisesti juoda kolasi lämpimänä, syödä kebabisi salaatilla, Total Recallisi Colin Farrellilla, no ehkä ymmärrät mitä tarkoitan...

Onneksi olimme varanneet majoituksen neljän tähden hotellista (Diagonal Zero), jonka ikkunoista avautuu yhden tähden näkymä joutomaalle. Itse katselen maisemia mieluummin kylmään lasilliseen kokista, joten käytävälle sijoitettu jääpalakone edusti minulle jumalaista interventiota kohtaloon lämpimän kolan juojana. Äkkiä lämpimän kolan uhka katosi taivaalta ja pystyin milloin vain astelemaan käytävään hakemaan jäätä. Tämän laitteen myötä ylellisyys ja luksus sellaisena kuin sen ymmärsin on määritelty uudelleen. Kotimaassa tälle ei ole tarvetta, mutta täällä se pelasti lomani. Puhuvat, että ihminen pärjää monta vuorokautta ilman ruokaa, mutta ilman vettä kuolo korjaa nopeasti. Sanoisin että ilman jäitä lähtö tulisi vielä nopeammin. Elämä lämpimän kolan kanssa on kuin Napakympistä voitettu matka Mikkeliin, jonne Kari Salmelainenkin lähtee mukaan ryyppäämään ja todennäköisesti vie naisen nenäsi edestä. Naisen jota et alunperinkään halunnut, mutta silti. Sinulle jää vain Kaitsu. Selvennettäköön vielä hitaimmille, että kuvatunkaltainen elämä ei olisi elämisen arvoista. Muista tämä kun seuraavaksi olet kulauttamassa vajavaisesti kylmennettyä kolaa kitusiisi.

Lionel Mässy: Sipsien Iniesta

FC Barcelonan virallisissa sipseissä ruokabloggaajan vakuutti fyysinen koko.

Jälleen olen ulkomailla ja tässä juttusarjassa tarkastelen quasi-retrospektiivisesti matkaani Barcelonaan, tuohon alitajuisen paskanhajun ja taskuvarkaiden mekkaan. Aiempi ulkomaanreportaasini Ranskan Lyoniin löytyy Francois Delecour-tägin takaa, Kreikan reissuni tunnelmia voi tutkia Eurokriisiä ratkomassa-sarjasta. Tämä juttusarja putoaa Lionel Mässy-tittelin taakse.

Mikä tahansa onnistunut loma koostuu siitä, että poikkeat ensimmäisenä paikalliseen supermarkettiin, ostat 8-packin kolaa ja pari pussia naksuja. Loput lomasta voit vaikka makoilla sängyllä munasillaan ja katsoa Serranoja, from here on out you're golden. Kasipakkaus kolaa tölkeissä maksoi Barcelonan keskustan laitamilla 4,40€.

Sipsipeliä täälläpäin ei todellakaan pelata mestareiden liigassa, mutta olisin odottanut FC Barcelonan virallisilta sipseiltä enemmän kuin peruslastuja. Barca ei ihan heti yhdisty köyhän miehen Estrellaan. Eihän se sinänsä yllätä, Barcan peli on tylsää syöttö- ja pallonhallintapeliä, jonka tarkoitus on väsyttää vastustaja ja katsoja koomaan. Se näiden sipsien ansioksi on merkittävä, että ovat isoja ja kauniita, kuten seura itsekin. Suuressa ja ehjässä sipsissä on jotain kaunista ja ihailtavaa. Ison perunalastun haukkaamista tulisi vaalia, koska sen pääsee nykyään kokemaan niin harvoin. Jotain fleivöriä olisi silti toivonut kun tänne asti on tultu, vaikka paprikaa saatana. Paikallisen sipsihyllyn ainoat makuaistilliset valopilkut olivat nekin Doritoksia, joiden hienoutta en ole koskaan ymmärtänyt. Eikö spanskeja sitten hävetä tämä tilanne sipsihyllyllä? Ilmeisesti ei. Juustoja löytyy satoja, makkaroita toiset pari sataa ja sitten sipseissä riittää yksi sapluuna. Odotin tältä maalta enemmän. Onneksi kokis on sentään mustaa.

Toivottavasti neljän tähden hotellimme pelastaa tilanteen, siitä lisää seuraavassa postauksessa..