30.11.2010

Suureellista mainontaa

Minkälainen päivä sulla on huomenna? Joo, tämän tiedämme. Kyseinen Kummeli-sketsi on vanha ja hyvä, osin siksi, että siinä arjen sankarit juovat krapulaansa Jaffaa. Vanhan koulun tyyliin, siis.

Vaikka kolakin on oivaa vastalääkettä ns. Laukaan omaan poikaan, niin kyllähän Jaffa on oivallista myös. Kuvan pullon kotiutin tässä joku aika sitten ja olipahan hyvää. Melkein tunsin itseni jälleen ihmiseksi. Harmi, että henkiseen pahaan oloon ei auta mikään.

No anyway, nyt Hartwall on alkanut mainostaa, että nykyistä Jaffaa ei kohta enää saa. Joku paska mainosjippo. Mainoksen sanamuodoista voi päätellä, että aikovat muokata pulloa ehkä... Uf-faf-faa, onpa hauskaa.

Nyky-Jaffa taitaa olla Suomen kolmanneksi juoduinta limukkaa. Sen lopettaminen tai edes reseptin vaihtaminen olisi sama kuin... ... ...tekisi jotain tyhmää. Jäämme seuraamaan tilannetta. Muutoksen on syytä olla mullistava.

29.11.2010

Two and a drink for Leslie!

Leslie Nielsen muistuu mieleen jo hyvin varhaisesta lapsuudestani. Ensimmäinen Mies ja Alaston Ase-elokuva valmistui 1988, 4 vuotta triumfanttisen syntymäni jälkeen. Kotipuolessa näkyi kaksi tv-kanavaa ja eräänä iltana toiselta kanavalta tuli Naked Gun, muistan elävästi miltei koko perheen röhöttäneen tauotta elokuvalle. Isäkin osasi arvostaa komisario Drebinin tapaa edustaa poliisijoukkoja Kuningattaren kutsuilla.

Elimme VHS-aikaa, joten luonnollisesti pätkä tallentui kasetille, jota tuli katsottua useampaan kertaan. Kunnes hieman vanhempana ostin aidon VHS:n jokaisesta sarjan elokuvasta.  Liimasin kaikkiin pienen pyöreän "Jussi" tarran ja säilytin elokuvia vierekkäin hyllyssä.


Koiviston kanssa keskustelimme, että olisi hienoa tehdä itselle lobotomia, jotta voisi katsoa Alastomat aseet uudelleen. Edellisestä katsomiskerrasta oli kulunut jo vuosia, kunnes viime viikolla tilasin Play.comista erittäin edulliseen hintaan leffat DVD:llä. Ajatus leffojen katsomisesta jälleen tuntuu hienolta, etenkin nyt kun Leslie on siirtynyt pois keskuudestamme. Uusi katselukierros on hieno tapa muistella kaikkia älyttömiä vitsejä ja ajatella tapaa, jolla elokuvat ja Leslien rooli ovat minuunkin vaikuttaneet. Mikäli olet nuorempaa kastia, tai mokannut isosti jättämällä leffat katsomatta, play.comin tarjous on ohittamaton! En tiedä mitä itse tekisin, jos en olisi nähnyt näitä elokuvia. Varmasti söisin apteekista pöllittyjä kipulääkkeitä ja joisin kaljaa Pelkosenniemen kunnantalon takana.

Kuten Jussi aiemmassa postituksessaan mainitsi, mietimme millä ruoka-annoksella voisimme Leslietä muistella. Leffasarjassa nautittiin ainakin miehekäs smoothie ja upea lihakeitto, sekä tutustuttiin Drebinin jääkaapin sisältöön. Mieleeni muistui kuitenkin kohtaus, jossa hodarista löytyy sormi. Omat hodarini nautiskelin jo eilen Haaparannalla, mutta nokitan hinnalla Koivistoa. Kuvan setti maksoi 2,50€ ICA Maxissa. Ruotsissa tosiaankin on kaikki hieman paremmin, kellokin on tunnin jäljessä, joten Leslie on ollut kuolleena tunnin vähemmän!

P.S. Kaikki kolme leffaa 6,99€!

Value meal Koivisto feat. Leslie Nielsen

Niin se on, että aika multaa muistot - ja miehet. Tänään saimme lukea erään meikäläisen ja Leinosen oppi-isistä eli Leslie Nielsenin kuolleen. Alallaan vertaansa vailla oleva näyttelijä.

Mietittiin Jussin kanssa sopivaa tribuuttiruokaa Leslielle. Jussihan sen sitten keksi: Frank Drebin oli kyttien kyttä, joten totta kai täytyy syödä jotain kyttäyskeikalle sopivaa ruokaa. Hodari on sopiva huikopala autossa syötäväksi ja nehän upposivat myös Frankiin, kuten ainakin yhdestä kohtauksesat muistamme. Siispä se.

Lampsin Asematunneliin, sillä siellä olin jo joku aika sitten iskenyt Sibyllaan. Ei, hän ei ole isorintainen R-kioskimyyjä, jota olisin vakoillut, vaan ruotsalaisen pikaruokaketjun haarakonttori (toim. huom. en vakoile ketään myyjää). Helkkarin pieni putiikki, joka mainostaa mm. hodareita.

Kuvan hodari ja nollanelonen kola irtosi 3,80 egellä. Ihan ookoo nakkisämpylä, mutta yksi asia selvisi minulle syödessäni. Syy siihen, miksi poliisit syö niin paljon kuumia koiria. Yhdellä ei nimittäin pitkälle pötki, no sir. Meikäläisenkin piti hakea naapuriliikkestä kaksi juustoa perään, jotta jaksoin iltapäivän painaa.

Täytyy Sibbeä kyllä testata toistekin.

Loppuun vielä pätkä Frankia. Tiedän, tuhanteen kertaan nähtyjä nämä, mutta jotain niissä täytyy olla, kun vieläkin naurahdin Nielsenin ilmeelle...

Perinteitä

Suomalaisessa köökissä on jotain perinteitä. Pannari on yksi p-ruokalajeista. Olin KT:lla viime viikolla ja minulle tarjoutui mahdollisuus tutustua sellaiseen.

Kuten olen aiemminkin kiroillut, vakimestassani sokeria jostain syystä säästellään when it comes to ne kaikenmaailman jälkiruoat mitä tarjoillaan. Jos tarjolla on kookosvanukasta kissakalavaahdolla, nykyään skippaan sen ihan suosiolla. Pannari kuitenkin houkutti minua, vaikka se ei ihan ultimate-suokkareitani olekaan.

Kyse on kai loppuviimein valmistautumisesta. pitää vaan laittaa tarpeeksi kermavaahtoa ja hilloa, niin ei vähäsokerisuuskaan auta. Puoli sormea pannaria, sormen verran kermavaahtoa ja puoli sormea hilloa.

Voin sanoa, että toimi.

Once you go black...

You don't go back! Punainen Snöre on kyllä kovaa kamaa. Sitä on aikoinaan roudattu Ruotsista kuin voita ja vaaleatukkaisia naisia konsanaan. Mutta kuten juomien, koripalloilijoiden ja räppärienkin kanssa, vain musta on kyllin hyvää pelatakseen korkeimmalla sarjatasolla.

Musta Snöre, lakuherkkujen Michael Jordan, on todellakin harvinainen herkku. Suomesta sitä en ole tainnut tavata, liekkö syynä Päivi Lipposen suutuspäissään lanseeraama yltiöpäinen rasismimme. Vinkkejä otetaan vastaan, mikäli tätä makiaa saa veteraaniemme pelastamasta kotimaastamme? Oma pussukkani löytyi Haaparannan ICA Maxista, pohjoisen sijainnin omaavan herkkuperseen Atlantiksesta.

Kollega Koiviston aiemman narumakeispostauksenkin kommenteissa sivuttu solmimistapa on todellakin varteenotettava tyyli nauttia snöörensä. Myös pätkien yhteensolmiminen, kokonaisena nieleminen ja sitten takaisin vetäminen on kokeilemisen arvoista puuhaa.

Ihmettelen kyllä suuresti, miksi naruherkku on Suomessa harvinainen marginaalimakeinen. Pussissa kuitenkin komeilee kookas Malaco tuotemerkki, kyseisellä firmalla kuitenkin on näilläkin markkinoilla vaikka minkälaisia tuotteita hyllyissä. Eikö juuri mukaan mahdu mustaa Snöreä, pitääkö tässä nyt oikeasti alkaa nakkelemaan rasismikorttia pöytään?

28.11.2010

Onko järkee vai ei, part deux.

Kuvan hampurilaiset eivät liity tapaukseen.
Se on tuo Leinonen joskus vähän saamaton mies. Mä annan pisteet siitä, että kun taannoisella Rovaniemen kaukopartioreissullani Stigan jääkiekkomolarilta katkesi maila, niin alle tunnissa oli saatu varaukko veräjänvartijaksi, vaikka oli sunnuntaiaamu. Mutta kyselyä se ei tunnu saavan aikaiseksi. Siispä teen itse, eli menen röyhkeästi oikealta ohi, kuten eilen Mäkkärin jonossa.

Kyse on hamppareista. Oon nähnyt melko paljon kanapurilaismainoksia viime aikoina. Mäkkäri on pariakin sämpylää mainostanut samoin kuin suomalainen pikkuveljensä Hese. Itse kävin syömässä nachopurilaisen Mäkissä viime viikolla ja myyjäpoju antoi vahingossa mulle kanaversion, vaikka tilasin lehmua. Yhden puraisun jälkeen kävin vaihtamassa. Samoin olin taannoin pettynyt CoB-burgeriin.

Eihän kanaburgerit pahoja ole, mutta jos on mahdollisuus lihaan, mielestäni ei ole järkeä syödä kanaa. Siksi kysynkin pikagallupina (hurjan lyhyt viikon vastausaika), onko kanapurilaisessa järkeä? Musta ei juuri.

Tasty booger

Kävin taas Ruotsissa. Tällä kertaa tsekkaamassa onko kunkun seksiskandaali saanut maan syöksykierteeseen ja täten kola myytäisiin vielä entistäkin halvemmalla. Viime kerran Frasse-trauma kummitteli vielä mielessä, mutta yritin silti uskaltautua muuallekin kuin Max Burgeriin. Ei olisi kannattanut. Testin alla oli tällä kertaa Luulajan keskustan Tasty Burgerin Skrovmål-ateria.

Tavanomaisesta kaavasta poiketen svenssonien kerrosmakia ottaa kotimaisen Hesen vastineelta turpaansa selkeällä marginaalilla. Siinä ei tyylikkäät talvitakit ja ihannepaino paljoa pelasta. Suomalaiset saattavat olla muutoin tyylittömämpää porukkaa, mutta ainakin voimme kelkkailutakeissamme mutustaa parempia purilaisia. On pakko myöntää, että kyllä kelpaa nostaa se kaljafirman mainoslippis takaraivolle ja rouskuttaa menemään. Tastyn burgeri ei ollut nimensä veroinen vaan jäi kalpeaksi kokemukseksi. Hamppari oli Frassen tavoin einesmäinen ja muistan tunteneeni totaalista tyhjyyttä upottaessani hampaat purilaiseen. Juuri mikään ei pistänyt koostumuksessa vastaan, eikä purilaista luultavasti olisi edes tarvinut pureskella. Löysä esitys.

Positiivisena huomiona voitaneen poimia ranskisten laatu ja kolan kylmyys, valitettavasti tällä tasolla näillä ei päästä edes alkuun.

27.11.2010

Vittuilusundae

Talvi, se on niiiiin perseestä. Kylmyys, kuka sitä tarvitsee? Tuplaperseestä on se, että nyt on vasta marraskuu ja tuo mainitsemani perse on jo jäässä tässä kylmyydessä.

Ei kannata kuitenkaan antautua. Odottelin mukavassa viimassa bussia kotiin. Näytön mukaan kestäisi 7 minuuttia, että se tulee. Menin siis Mäkkiin. Ja ihan vain talvelle vittuillakseni söin jäätelöä. IN YOUR FACE, pakkasukko!

Poikamiespasta

Jotkut einesruoat ovat hirveitä. Joistakin sitä tietää, että kuolen tuskaisasti, jos tätä syön. Siitä huolimatta sitä sontaa tulee syötyä. Olemmehan vain ihmisiä.

Pussissa "lisää vain vesi" -tyylillä myydyt pastat ovat näitä juttuja. Järjellä ajatellen tällaisen moskan syöminen on järjetöntä, mutta jos oot tulossa väsyneenä töistä, kuinka paljon kiinnostaa alkaa tehdä rosvopaistia? Ei paljoa.

Näin minäkin sorruin taas. Ostin Suomen Mac&Cheeseä, eli Rainbown pastaa juustokastikkeella. Ei ihan yhtä törkyisen hyvää, kuin ehta, mutta menettelee nälkään. Älä ajattele sitä: syö sitä -metodilla.

Olen muuten suuressa viisaudessani keksinyt näille pussipastoille nimen. Ne ovat poikamiespastoja. Tarkoittaa siis lähinnä sitä, että kun asuu yksin, niin ei sitä itselleen jaksa aina mitään hienoa tehdä, niin sortuu tällaiseen. Ja toisaalta naiset on keskimäärin niin viisaita, että ne syö nälkäänsä vaikka mandariineja, eivät tällaista :)

Siis poikamiespastaa, jota myös ukkomiehet ja tytöt saa syödä.

25.11.2010

Snörre

Karkista jos jauhetaan lisää, niin tämä Ruotsin tuliainen itselle on aika klassikko. Nimestä päätellen kai Tanskasta, ja varmasti tätä myös Suomesta saa, mutta silti vaimoni mukaan tätä pitää ostaa Ruotsista. Sen tein.

En tiedä, mikä tanskalainen viikinkikirjain tuo yksi tuossa keskellä on, mutta Snörreksi tätä meillä päin sanotaan. Lapseen aika toimiva karkki; eriskummallinen, pitkulainen muoto, eikä muuta tarvita. Maultaan ihan jees tietenkin myös.

Itsekin muistan tällaista pienenä vedelleeni, ja varmaan moni muukin muistaa tän tavaran? Ei ehkä ihan sellaista, mitä ostat aikuisiällä työpaikalle välinamiksi. Tästä puuttuu joku uskottavuus. Itse skippasin tänään Snörret ja vedin uskottavasti Jim ja Da Capo -patukoita.

Toisaalta menisi varmaan kätevästi povariin. Välillä voisi imuttaa pätkän suuhun vähän virallisemmassakin tilanteessa.

24.11.2010

Lukkosepän korjaussarja

Kuten kaikki tietävät, meikäläinen on vanha käsitöiden taitaja. Koulussa joka todistuksessa oli kässänumero vähintään seiska. Vanhemmiten olen kuitenkin huomannut, että olen oikeastaan saatanan hyvä melkein kaikessa, joten monesti olen pienistä miestöistä ja puhdetöistä selvinnyt mainiosti. Urani huippukohta taitaa ajoittua toissajoululle, jolloin askartelin Stam1na-aiheisen joulukortin. Tällä kertaa lajina oli mekaniikka, mikä onkin mukavasti miehekkäämpää. Mekaniikassa tarvitaan oikeat työvälineet.

Luonani kävi porilainen nainen taannoin. Vessanlukkohan siinä pasahti rikki, totta kai. Korjasin, minkä voin, mutta sitten tuli vaimon kavereita ja rikkoi loputkin. Siis Koivisto kauppaan. Kodin pienissä korjauksissa tärkeää on muistaa ykköstyöväline, eli olut. Se laskee hermopainetta ja antaa ideoita. Tällä kertaa tosin olin niin sulava käsistäni, että ehdin korjata lukon ennen ensimmäistäkään hölää. Korjausoluesta tulikin palkkio-olut. Hyvää silti: ABC, rock'n'roll.

Huomatkaa oikeat välineet. Ensinnäkin tölkille cooleri. Jos keikka venyy, tarvitaan todellakin kylmää olutta. Jos on viime aikoina ollut asiaa K-Kauppaan, suosittelen cooleriin Euroshopperin bisseä. Vaikea vaan löytää tuota joskus, ja viimeksikin piti kysyä kauppiaalta. Ihme touhua.

Mutta hyvin siis selvittiin, kiitos kysymästä. Ei edes hermo mennyt juuri ollenkaan, vaikka ei tietty Palliksen miellyttävin juttukeikkakaan. Nyt, kun artikkeleita on jo yli varttitonnin, täytyy sanoa, että tuon shopperiartikkelin kuvaaminen on ollut ehkä toistaiseksi naurattavin kokemus tämän blogin historiassa.

Itsepuolustusmakkara

En käy useinkaan Lidlissä. En ole koskaan aiemmin asunut kovinkaan lähellä ko. kauppaa, niin ei ole tullut käytyä. Nykyään asun lähellä, mutta silti tulee haettua vain pikkupullokolaa enimmäkseen. Toinen hyvä ostos sieltä on makkarat, joita joskus harrastan. Sakemannit ymmärtävät niiden päälle, ja Lidlistä saa mukavaa vaihtelua.

Hyviä makkaroita saa melko edullisesti, ainakin jos sortuu johonkin tarjoukseen. En kuvan pötkylän hintaa muista tähän hätään, mutta ei se paha ollut. Ei ollut paha makukaan. Eihän salami koskaan ole.

Tällaisessa pitkässä ja jämerässä, tarvittaessa vaikka itsepuolustukseen sopivassa makkarassa on vielä oma hohdokkuus myös. Siitä kun sahaa puukolla tsiivanderia, niin sitä tuntee olevansa mies, lähes yhtä luonnon kanssa metsästäjä-keräilijämielessä.

Suola ja rasva-arvot ovat kohdallaan, kun itse määrää leivänpäällisensä paksuuden. Viipaileista tulee paksuja, mikä tarkoittaa sitä, että leivät ovat hyviä ja että makkara hupenee kaapista huolestuttavan nopeasti. Tarkoitukseni oli tehdä tästä makkarasta kokeeksi myös salamikastiketta pastan kaveriksi, mutta se jäi. Ehkä seuraavasta tangosta...

Behind enemy lines..

HOX: kuvassa oikealla 6 kpl lätkäliigoja
Iltavuoroni alkaa kello 13.00, mikä tarkoittaa sitä, että aamulla on hyvin aikaa tsillata kalsareissa ja katsoa Youtubesta The Wire pätkiä, joskus jopa niin pitkään että lounastaminen meinaa unohtua! Tavallisesti kävisin virastotalon Amicassa, mutta tänään lista ei vakuuttanut. Uusi lähiöpizzakin tuli koeajettua vasta, eikä sinne jaksanut heti mennä uudestaan.

Sitten päähäni pulpahti outo ajatus. Kotipizza (maamme suurin) on duunimatkan varrella. En ollut saanut perinteistä aamukolaani tänään, joten muistikuva juomabuffetista sinetöi päätöksen. Ei töihinkään viitsi mennä kolatärinöissä, alkavat vielä epäillä minun esittävän pääosaa Reindeerspottingin jatko-osassa.

Lisäksi muistin taannoisen, suhteellisen kuumana käyneen kotipizzabattlen blogissamme (Leinonen vs. Koivisto). Ehkä olin ollut liian jyrkkä..

Oven avattuani näin kassan toisella puolen tutut kasvot! Huomasin kaverini soluttautuneen paholaisen joukkoihin, nyökkäsin ja jutustelin arkisesti tilatessani Operan. Kaveri nakkasi pizzan mukana kuusi (6) lätkäliigaa normaalin yhden sijaan. Suositeltavaa pitää omaa miestä peiteoperaatiossa linjojen takana! Kiitos ja be careful out there soldier!

Lounasajan rajoittamaton juomadiili kyllä pelastaa paljon Kotipizzassa, kylläinen olo tulee pizzan ja parin kolalasin jälkeen. Ei kai tuo niin tympeä tapa kuluttaa 7,20€ ollutkaan. Mutta onhan se täysin selvää, että tuote on lounasaikaan täysin erilainen, mikäli saat ilman lisämaksua sen kolabuffetin siihen kylkeen. Kova juttu janoiselle!

23.11.2010

Lähiöpizzasaarto ohi, vihdoinkin voin hengittää

Raportoin reilu kuukausi sitten surullisesta tapahtumasta kotikulmillani. Silloinen nurkkapizzeriani sulki ovensa ja putosin uudella alueella täysin tyhjän päälle. Jumalauta, uskon että asuntoni arvo laski tapahtuneen ansiosta. Itse ainakin pidin tärkeänä että asuin paikalla, josta ei ole pitkä matka kiekkokierrokselle. Onneksi asia on korjaantunut kuin itsekseen ja vieläpä melko lyhyessä ajassa! Sen verran hyvin pojilla on bisnes jo hyppysissä, ettei varmaankaan ole ensimmäinen kerta taikinan ääressä. Heti alusta lähtien löytyi kanta-asiakkaille leimakorttia, jne.

Salaatti
Pizza & Kebab CITY avasi ovensa miltei täsmälleen saman välimatkan päähän, lihasmuistiin tehtävät muutokset siis pysyvät kohtuullisina. Kyseessä on urheilukentän liepeillä sijaitseva koppi, johon mahtuu ruokailemaan vain pari pöytäseuruetta, mutta noutopaikkojahan nämä tuppaavat muutenkin olemaan. Sisustus oli kyllä varsin viihtyisä, kivitapetit ja kaikki löytyvät. Sijainnissa viehättää myös juurikin tuo urheilukentän läheisyys, voi hakea lätyn mukaan jääkiekolta tullessaan. Täydellistä logistista ja ravitsemuksellista järjestelmällisyyttä.

Urheilukenttä tosin on ilmeisesti purkutuomion alla, liekkö pizzapojille asiasta kerrottu kuitenkaan? Mutta ainakin talven yli saa vielä pelata lätkää ja syödä pizzaa, se riittää minulle.

Entäs ne pizzat sitten? Pizza on aina pizzaa, eikä valitettavasti kotikaupunkini tarjonnasta löydy mieltä räjäyttävää känkkylää. Kaikki ovat melko perushyviä, kuten yhden pizzan perusteella Citykin. Pizzan koko, kuten kuvasta näkyy, on keskivertoa suurempi. Pizzan koonhan voi helposti selvittää sillä, että onko sitä jouduttu taittamaan laatikkoa varten. Mikäli pizzassa on yksi taitos, se on melko iso, mikäli kaksi taitosta, se on tosi iso. Jos taitoksia on neljä, laatikko on liian pieni perhepizzalle. Nämä muistisäännöt on helppo muistaa lättyä noutaessa´ja kokoa arvioidessa. Kyllä Cityn kiekolla nälkä lähtee, ehdottomasti. Voin mielelläni sanoa olevani erittäin tyytyväinen siihen, että sijaintiani lähin pizzeria ei enää ole Kotipizza.

Fazerin jäsentenvälinen

Meigellä oli synttärit vastikään, kuten Boston-aiheisesta artikkelista voimme todeta. Veinpä sitten töihin kaffetunnille vähän karsua, niin ihmiset saivat suunsa makeaksi. Nappasin pari Fazerin lodjua kaupasta mukaan.

Tää nyt alkaa peräkkäisine F-postauksineen vaikuttaan Fazerin mainosblogilta (ei, en kuulu perijöihin), mutta otin pari näitä laatikoita, joista toista salainen ihailija X ehti jo Pätkis-postauksessa mainostamaan. Nää on aika kivoja mielestäni. Pahvipaketti on siistimpi pöydällä kuin pussi, eikä näihin kuitenkaan ihan ylettömästi ilmaa ole laitettu hintaankaan.

Valitsin hyllystä kaksi vahvaa ja vanhaa peruspakettia, eli Da Capot ja Omarit. Tää on vähän sama kuin jos puolustuspäästä kiekkokaukalossa löytyisi Harri Laurila ja Leo Gudas; ei tule ongelmia. Eikä tullutkaan, sillä namit tekivät kauppansa, mutta pienen yllätyksen koin silti.

Kuvassa karamellit, jotka olivat "ensimmäisen kierroksen" jälkeen jäljellä. Omareita hämmentävän paljon, kun otetaan huomioon kaikkien DaCapisten hävinneen. Tilannetta tietenkin hämää osaltaan ns. 2 + 2 -tilanne. Eli ihminen helposti syö saman määrän molempia karkkeja, jolloin pienempiä jää tietty enemmän jäljelle. Mutta luulen silti DC:n olleen suositumpi.

Enkä ihmettele, sillä onhan ne hele-vetin hyviä näin karkkimallisinakin. Ero on silti suuri. Lupaan seuraavien muutamien artikkelien olevan ei-Fazer-aiheisia, mutta ehkä tässä olisi äänestyksen paikka, että mikä on F:n karkkipusseista paras. Totta vieköön suomalaiset ovat niiden maussa lihoneet jo monta sukupolvea ja maukkaita esimerkkejä joukosta löytyy.

22.11.2010

Pätkis 2.0

Oli puhe Pätkiksen nysyydestä tossa männä viikolla. Pieni ja surkea patukka, jota melkein hävettää ostaa. Onneksi Fazerilla porukka on edes pienen parannuksen keksiny, vaikka eivät voi jumaleisson ihmisen kokoista patukkaa kiusallakaan tehdä.

Pussillinen Pätkiksiä. Tai ehkä nämä pikemmin ovat Pätkiksen poikasia, mutta hyviä silti. Nyt kun mietin, niin "suklaapussien" ehdotonta parhaimmistoa. Kyllä joku näiden reseptissä on osunut kohdalleen, täytyy sanoa.

Kaupassa en kilohintaa muistanut syynätä, vaikka sen seuraaminen on erikoisalaani. Tuskin ihan halvin karkkipussi, mutta ei varmaan kalleinkaan, niin kyllä tilipussi kestänee yhden annokseen toisinaan, vaikka tässä miljonääri-Jusseja ei ollakaan.

Osta. Syö.

Syömisen taito

Muutamia vuosia sitten kävin ensimmäistä kertaa Wingstonissa, Rovaniemiläisessä siipiravintolassa, joka tarjoilee kuitenkin erästä pohjoisen pallonpuoliskon parasta juustohampurilaisannosta. Tuohon aikaan jaksoin hädintuskin syödä annoksen kokonaan.
Viime kesän aikana huomasin muutoksia. Pystyin nyt syömään saman annoksen vaivattomasti kokonaan ja hörppimään kolani loppuun ilman kunnollista ähkyn tunnetta. Noihin aikoihin aloinkin ilmaista pettymykseni ateriaan, lähes kieltäen jumalani nimen. Kunnes tajusin viimein vain kehittyneeni herkuttelijana sille tasolle, että oli aika laajentaa makunautintoa myös jälkkäriin.

Lämpimän aterian jälkeen sulatteluherkuksi sopii täydellisesti muutama pallo jäätelöä kinuskikastikkeella, kermavaahdolla ja vaahtokarkeilla. Tavoiteltua ähkyä ei luonnollisesti nopeasti sulavalla materialla saa aikaiseksi, mutta hyväähän se kyllä on. Silti kiinnittäisin annoksessa huomiota kinuskimönjän levittämiseen, jos se kaikki on pohjalla niin ei siitä ole kokonaismaun suhteen ole juuri hyötyä. Lasiin jää sitten viimeisenä vain kinuskikastiketta, joka taas antaa vähän ällön viimeisen säväyksen muuten asialliselle jälkkärille.

Todellinen syömisen taitaja kuitenkin valitsee jälkiruuan jo pääaterian kylkeen. Tästä lisää seuraavalla Wingston käynnilläni!

21.11.2010

Pikkutavaraa

Taannoinen patukkaskaba käytiin kolmen suuren kesken. Niiden lisäksi on muitakin hyviä patskuja, kuten vaikka Tupla, jota joku kaipasi jopa äänestykseen. Nämä kaikki ovat hyviä ja mikä tärkeintä, riittävän suuria.

Meikäläinen ei oikein bonjaa näiden pikkupatukoiden olemassaoloa. Ei sillä, onhan esim. Pätkis erittäin hyvä, mutta kuka viitsii ostaa jotain näin pientä? Samaa sarjaa ovat Da Capot ja Jimit... vai oliko se Jim? No joka tapauksessa, nämä vanhat enimmäkseen Fazerin tekemät tavarat.

Nuo edellämainitut ovat kaikki hyviä, mutta surkean pieniä. Hei Karl Fazer, herää (kuolleista) jo! Moisilla mopoilla on voinut saada mainetta 60-luvulla, mutta nykyään tarvitaan kokoa. Miksi et voisi vähän miellyttää ja tehdä isoa. Kyllä mä ainakin ostaisin vaikka Twixin kokoisen Pätkiksen kohtuuhintaan...

Tuo toinen kuva on sitten toisesta ihmeellisyydestä. JOS patukkaa kiitos kyllä tehdään ihmiskoossa, miksi pitää tehdä myös tuollainen nysä? Ei kolaakaan myydä puolen desin tölkeissä - onneksi.

Lukijan kuvat!

Kuva: Jon Mussared, Australia
Lukijoille tiedoksi, tykkäämällä Ruokablogi Pallolaajennuksesta Facebookissa, saat tuoreet blogautuslinkit suoraan feissiin ja voit myös itse lisätä kuvia omista annoksistasi ryhmään, kuten ulkomaanfanimme Jon Mussared Australiasta teki.

Jon kuvaili mehevän näköistä pläjäystään: "I think it speaks for itself. Prosciutto, Lamb, Chicken, Salami with Mozzarella and BBQ Sauce. End of story!"

True that, I'll have to drop by Adelaide to have a taste of that!

P.S. Toisin kuin sanomalehdet ja heidän verkkopalvelunsa, tarkoituksemme ei ole nussia teitä kakkoseen postitettuanne kuvanne, olisi vain kiva nähdä mitä lukijat mussuttavat! Emme siis tee kuvilla mitään tekijänoikeuslain vastaista ilman kysymystä ja korvausta.

20.11.2010

Helsinki City Ica Boy

Tärkeä osa ihmisen elämää on se, että valitsee itselleen ruokakauppaliikkeen, jossa asioi. Asiaan vaikuttaa moni asia, muun muassa kauppojen sijainti, valikoimat - hinta tietysti - ja niin edelleen. Kuitenkin osaltaan valinta tehdään perstuntumalla, väittäisin.

Jos muuttaisin Ruotsiin, luulen, että olisin Ican miehiä. Joku siinä viehättää, ja perseeni on valintansa tehnyt. Ehkä se on itse nimi, jonka oikein lausuttuna kuulostaa mukavan ruotsalaiselta.

Ruotsissa ollessani jalkani kulkevat kuin itsestään Icoihin ja tälläkin kertaa tutustuin valikoimaan. Pistin paikan ns. poikamiestestiin: ostin halpistuotteina pakastepizzaa, sipsejä ja kolaa.

Ja mikä on lopputulos? Täyden kympin suoritus. Eihän tämän pitäisi yllättää eikä se yllätäkään, mutta silti olin positiivisesti yllättynyt. Ehkä parasta, mitä Ruotsista on tullut sitten In Flamesin Colony-levyn. Tarkemmin kuin ajattelen, niin Ican poikamieskombo voittanee myös S-ryhmän vastaavan. Rainbown pizzat eivät ole mitään ihmeellisiä, eivätkä Rainbown "vihreät", joita tälläkin hetkellä on ihan tuossa käteni ulottuvilla, yksin pysty hommaa kotiin tuomaan.

Maailman vahvin kola? Holy shit!

Tanskassa en ole ikinä käynyt, mutta kuulemma siellä kuningasperheelle tarjoillaan maailman vahvinta kolaa, jos viikinkien ryöstöretkiltä ehditään! Kaverini (blogimme fanaattinen lukija) toi tuliaisiksi Tanskanmaalta pari tölkkiä kolaa, ensimmäisenä uskalsin avata CULT Cola 0,33l tölkin, jonka kyljessä lukee "World's strongest cola". Aika paljon luvattu.

Esitutkinnan jälkeen selvisi, että kyseessä on jokin energiajuoman ja kolan äpärälapsi, jossa on kofeiinia reippaammin. Cult on myös suhteellisen tunnettu räväköistä mainoskampanjoistaan, jotka käsittelevät muun muassa tissejä. Lisäksi firma on valmistanut Manson Family energiajuomaa, now that's what I call business!

Odotin että kola maistuisi siltä mitä se on, eli kolaisaa energiaesanssia, mutta mitä vielä! Juoma maistuu vähän erikoiselta kolalta. Aika hyvää tämä on, maku on oikeastaan Rio Colaisa ja pyörii kivasti kielellä hörpyn jälkeenkin. Happo ei neutraloi makua, kuten esimerkiksi Suomen versio Dr. Pepperistä tekee.

Cultin piristysvaikutuksista on vähän vaikea sanoa, en ollut mitenkään uupunut nautiskellessani Tanskan tuliaisia. Lähinnä olin pakotettu avaamaan tölkin, koska taviskola oli loppunut ja piti saada aamu käyntiin ja tärinä lakkaamaan.

18.11.2010

Luentokola

Kolaa voi bongata monessa muodossa. On tölkkikola, lasipullokola, halpiskola, hölikola, Leinosen joka-aamuinen aamukola, välikola, työkola, koulukola, janokola, autokola, kävelykola, juoksukola, vitutuskola, saunakola, seksikola, ruokakola, jännäkola, avioerokola, jäämurskakola, pikakola ja tietysti kola.

Kuvassa luentokola.

Sipsien Reign in Blood

Koivari onkin edellisillä kolmella postauksella hoitanut juomapuolen kuntoon, joten on aika perehtyä johonkin suolaiseen ajalta jolloin kaikki oli vielä hyvin.

Lapsuuteni aikana äitini oli myymälänhoitajana kyläkaupassa, jonka sipsivalikoimaan kuuluivat Taffelin SIPSit ja Hot Rodit, taisi tarjolla olla joskus Grillisipsejäkin. Ja lienee sanomattakin selvää, että tämä valikoima riitti. Siitä lähtien Taffelin originaalit ovat olleet lähes horjumattoman klassikon asemassa. Nykyään Rainbown vihreät toki maistuvat suolaisen nälkään, mutta legendan viittaa pussin ylle harvoin sovitellaan.

Nykyistä sipsitarjontaa vaivaa mielestäni runsauden aikaansaama pysähtyneisyyden tila. Suurin osa pusseista on legendojen kopioita tai halpaversioita perinteisistä aineksista. Ei siinä mitään, sillä harvoin törmää pussiin jonka sisältö toisi peliin jotain uutta, silti olematta turhaa tai muuten vain paskaa. Kuitenkin on virkistävää poiketa Ruotsin puolella naksuhyllyllä tarkastamassa OLW-sipsit ja nauttia silkin ohuesta vaihtelusta. Esimerkiksi OLW Dill & Grasslök pussi ei löydä Suomesta vertaistaan. Pitääkin muuten naputella juttu svedujen tillisipseistä joskus.

Otsikosta mitään ymmärtämättömille täytynee selventää, miksi SIPS edustaa naksumaailmassa samaa kuin Slayerin 1986 julkaistu Reign in Blood albumi. Ensimmäistä sipsiä raksuttaessaan tietää mistä on kysymys, eikä se todellakaan petä. Suolaa ja pottua saatana! Pussin aloittamista voikin sujuvasti verrata tapaan jolla Slayer avaa klassikkonsa: Angel of death ottaa takuuvarmasti luulot pois kaikilta. Erona biisin ja sipsien välillä on se, että Slayer tiivistää kappaleessaan Tri. Mengelen pahuuden, kun taas SIPS tiivistää pussiinsa hyvyyden (ei taivaallista hyvyyttä, vaan herkullisuutta)!

Koko albumi jättää ylenpalttisen kikkailun niille, jotka sitä tarvitsevat. Sen sijaan Slayer keskittyy tasaisen asialliseen turpaan vetämiseen, hieman kuten SIPS keskittyy tasaisen varmaan verenpaineen nostattamiseen ja makunystyröiden herkulliseen pieksämiseen. All killer, no filler!

17.11.2010

No kerran tässä tölkkilimusta kirjoitellaan

Olimme tänään vaimon kanssa kylillä. Kuten nokkelimmat ovat huomanneet, Mäkkärillä on taas Zero-kampanja menossa. Plus-aterian ostajalle tölkki Zeroa kaupanpäälle.

Sarkasmiin taipuvainen vaimoni näki mainoksen ja totesi, että eikö mun pitäis käydä syömässä, kun kerran saa kolaa kaupan päälle. En ole oikein plussa-aterioiden ystävä.

Ei ne ranskalaiset niin häävejä ole; jos ottaa isot, niitä joutuu syömään oikein tosissaan. Iso kolakin on aika tuhti, sillä lounasaikaa on yleensä ainakin vähän hoppu. Kola pitäisi juoda kiireettä. Tärkein osio, hampurilainen, sen sijaan on plussassakin normi. Ei mikään hyvä diili.

Silti kävin plussalla varman jo toissaviikolla eli tietysti heti, kun mainoksen näin. Teen sarkasmista realismia.

16.11.2010

... ja päälle vielä vanillaa.

Dr Pepper Cherry Vanilla. Jos jossain on ylikoulutus ongelmana, niin se on Suomessa ja tässä tölkissä. Ei siinä mitään, kyllähän maailmassa kauppatieteiden maistereita tarvitaan samoin kuin dippainssejäkin, mutta pitääkö saman tölkin opiskella vielä lääkäriksi myös? Varsinkin kun näihin kolmeen pestiin löytyy jo osaava henkilö.

Dr. Pepper on hyvää ja kuvan makutölkistä väistämättä mieleen tulevat Cherry ja Vanilla Coket myös. Totisesti. Kaiken laittaminen yhteen tölkkiin on kuitenkin jotenkin liikaa. En tiedä enää, mitä tästä tölkistä pitäisi etsiä.

Hyvältähän tämä maistuu, ei siinä mitään. Parempaa kuin Cherry tohtori. Dr. Pepper, Vanilla Coke ja Cherry Coke ovat kuitenkin jo olemassa, joten tälle tölkille ei vaan löydy lovea yhteiskunnassa.

Kannattaa silti kokeilla.

Tarpeeksi cherryä?

En muista tähän hätään, miltä Pepperin pitäisi maistua, eli että mitä tölkin kyljessä lukee. Kirsiinhän se yleensä yhdistetään ja syystä. Virallinen maku voi olla joku sekoitus.

Jos kyseessä on kirsikkalimu, niin mitä ihmettä sitten on Dr. Pepper Cherry? Onko se sama kuin pizza tuplasalamilla eli helvetin hyvä idea? No ei ihan. Tuplasalami on aina parempi kuin yksöisS, mutta pidän originaalia Pepperiä kuitenkin parempana. Pepperillä on jo PhD maussa, niin mitä muuta se enää tarvii? Ei mitään.

Cherry Pepperi maistui jotenkin miedompihappoiselta. Vähemmän happoa, enemmän kirsikkaa - siinähän mennään kohti mehua. Ei hyvä. Pisteet punaisesta väristä, joka on mukavaa vaihtelua.

1,90 on kuitenkin liikaa tästä aineesta.

15.11.2010

Juustoisa kokemus

Jos olet Thurmon Streetin kirjastossa lukemassa Hugh Walpolen Rogue Herrysiä ja tulet nälkäiseksi, mikä auttaa? No juustopa tietenkin. Juusto on hyvä tapa myös parannella halpispakastepizzoja.

Elin poikamiesaikaa viikonlopun ja ostin ruoakseni mm. halpispizzoja, onkos se nyt X-tra se S-ryhmän yksi halpa tuotemerkki. Niiltähän saa kaksi pakastepizzaa samaan hintaan kuin normeja yhden. Niitä syöneenä tiedän miksi, mutta no hätä, jääkaapissa oli juustorastetta vaimon piirakanleivonnan (perinteinen case) jäljiltä. Se lyö lisäjytyä kuivempaankin känkkyyn.

Ja tuli aika hyvää! Toiseen löin vielä metukkaa kaveriksi, aijjai. Kalori poikineen tuli varmaan syötyä ja elinaika saattoi lyhentyä muutamalla tunnilla, mutta olipa juustoisa kokemus :) Aion kokeilla  vastakin.

14.11.2010

Freshiä, silti paskaa

Atria Fresh-tuotelinja on kyllä kepposmaakarien tekosia vailla vertaa. Esimerkiksi sandwich mainossivullaan kavereilla on pokkaa kehuskella "tuoreustakuulla", joka tarkoittaa sitä että kama pysyy tuoreena 10 päivää.

10 päivää, motherfucker! Sehän on keskiverto kesälomalaisen perheenisän ryyppyputki.

Ajatteleppa tätä: Duunaat voileivän kotona, laitat sinne erinäisiä majoneesimömmöjä, pippurihärkää ja "rouskuvia osia", mitä ikinä Atria sillä tarkoittaakaan (veikkaisin huonolaatuista lihaa). Heität sen muoviin ja odotat kymmenen päivää ennenkuin syöt sen. Cheesus. Onhan se selvää että melkoisia lisäaineita nuihin tungetaan, niinhän ne kaikki tekee, mutta pakko antaa propsit jos on oikeasti kepeksiä brändätä koko touhu Fressiksi! Melkoista röyhkeyttä. Arvostan enemmän ihan vaan tavallisia kolmioleipiä, jotka ei missään vaiheessa lähde keulimaan tuoreudellaan. Kuinkahan kauan esimerkiksi Pirkan tai Rainbown kolmioleipien säilymisaika on? Onko tuo 10 päivää lyhyt aika ja siksi fressiä, vai pitkä ja sen takia fressiä? Kaikki kyllä tietävät että kolmiot ovat suhteellisen onnettomia eväitä ja aiheuttavat todennäköisen melkoisen täyskäden sisäelinsyöpiä. Silti niitä ajoittain tulee syötyä pahimpaan nälkään, ja aina jää sellainen tyhjä olo sisimpään.

Se kolmioleivistä on kyllä todettava, että melko huonoja ne ovat kaikki. Kylmää heikkolaatuista leipää, jonka sisällä on kylmää mähmää ja jotain täytettä. Atria Freshejä suositellaan myös "kokeiltavaksi paahdettuna", shit, ei meikä ainakaan halua paahdintani täyteen jotain valunutta majoneesilimaa. Vaakatasopaahdinta odotellessa.

Tsekatkaapa vähän lisää infoa Atrian Fresh-sivustolta.

Bounty - veljiensä sisko

Meillä oli tässä patukkaäänestys, kuten huomasitte. Mars, Snickers ja Twix kilvoittelivat parhaudesta. Vaimoni totesi äänestyksen nähtyään, että yksi voisi olla vielä mukana, nimittäin Bounty.

Hänenkin mielestään trio oli ihan järkevä äänestyskombo, mutta Bounty oli jossain määrin samaa sarjaa. Aluksi oli hieman vastaan - kuten aina -, mutta sitten jouduin vaihtamaan mielipiteeni - kuten usein. Bountyssä on jotain samaa, vaikka se eriä onkin. Se on ehkä niin, että M, S ja T ovat veljeksiä ja B heidän systerinsä: samat vanhemmat ja tiettyä yhdennäköisyyttä, mutta aivan eri maku.

Wikiksen mukaan Bounty on Marsin valmistama patukka ja aika vanha, 1950-luvulta. Se on myös patukka, joita meikäläinen ei ole ihan hirveän montaa syönyt elämässäni, vaikka MST-tavaraa on mennyt runsain mitoin. Kookoksesta ei hirveän moni diggaa. Mulla ei ole mitään sitä vastaan, mutta on se silti aika... kookosmainen patukka. En tiedä, mihin olotilaan tämä oikein sopisi. Ei ainakaan patukanhimoon.

Kai näitä joku kuitenkin syö, kerran kohta 60 vuotta näitä on valmistettu. Tunnustaako joku syövänsä vakituisesti?

Maailman parasta G:tä.

Huh, vaikka Saarioinen ei jumalauta ole vieläkään pyytänyt meitä talliinsa, välillä tää käy jo työstä tää bloggaus. Syön enemmän hyvää tavaraa, kuin mitä on aikaa niistä kirjoittaa. Siitä joutuu ongelmiin fänien kanssa. "Miksi et oo kirjoittanu mun guacamolesta, jätkä?!" he kysyvät. Nyt kirjoitan :)

Oli muuten hyvää itse tehtyä guacamolea! Itse en tällaiseen sortuisi koskaan, vaan ostaisin tavaraa kaupasta, todennäköisesti Rainbow-merkkiä. Näköjään sitä itsekin voi tehdä ja oli maukasta, kuten sanoin.

G-mole on jotenkin outoa mun mielestä. Se on hyvää, vaikka se on jotain ihme avokadosta tehtyä dippiä. Ei siis kermaviiliä ja valkosipulia tai old school salsaa, vaan murskattua avista. Hitto, en tiedä tarkemmin, mitä tämä tavara sisältää, mutta sehän ei ole välttämättä edes kovin epäterveellistä... Kokki voi itse kertoa, mitä kaikkea siihen kuuluu, jos sattuu linjoilla olemaan.

13.11.2010

Urheilutapahtumakkara!

Optimaalisesti räjähtänyt makkara sinisellä hetkellä.
Taas on talvi ja meikäläinen löytää itsensä hyppimistä tasajalkaa erinäisten urheilukisojen laitamilta. Päivä lyhenee koko ajan. Pimeys tuo mukanaan kylmyyden ja kylmyys taas tuo mukanaan Jari Porttilan silmäpusseineen. Jari varmaan lukee blogia, niin tuhdissa suolassa kaveri on! Arvostusta pitkän linjan urheilutoimittajalle kuitenkin, shit ain't eazy.

Kylmän päivän hyppyrimäen juurella pelastaa kuitenkin sopivasti kärähtänyt ja optimaalisesti räjähtänyt grillimakkara. Hinnat vaihtelevat ilmaisesta pariin euroon, mielestäni kaksi euroa kyrsästä on kuitenkin pahemman luokan kiskontaa. Siihen hintaan olettaisi että sen on paistanut vähintään Kuningaskotka Ahonen tai ehdoton suosikkini Kulta-Aikku. Aino-Kaisan antaisin kyllä makkarat käristellä milloin vain. Itse en pelaa kahta pesää, eli ketsuppi jää ottamatta. Jos sinappi ei miehen makkaraan riitä, voi jäädä kotiinsa katsomaan maailmancuppinsa, siellä luultavasti näkymätkin ovat vähintään 1080p HD:ta ja varpaatkaan eivät jäädy. Mutteipä olekaan makkaraa.

Makkara maistuu aina parhaalta ulkona, etenkin silloin kun palelee ja vituttaa. Urheilutapahtuma ilman makkaraa on vain ihmisten epämääräinen kokoontuminen ilman kovinkaan hyvää syytä. Varoituksen sanana kaikille ulkoilmaurheilusta pitäville, varokaa huonoa makkaraa. Huonon makkaran tunnistaa siitä, ettei se ole räjähtänyt mistään kohtaa, eikä se näytä vähääkään palaneelta. Tarkkana siellä!

Ruotsissa kaffella

Takaisin Pohjanlahden taa. Reissussa ollessa ei tule pihisteltyä mutakakussakaan, vaikka koto-Suomessa harvemmin tulee kahviteltua. Kahvittelu on helpompaa myös siksi, että esim. Ruotsissa - toisin kuin meillä täällä - on jonkinlaista kahvilakyldyyriä.

Helsingissä on jotain ketjupaikkoja kyllä ja pari mestaa Espalla. Olenko väärässä? Suomalaisen kahvilakulttuurin pienuudesta kertoo se jeesustelu, joka syntyi kesällä, kun Strindbergin terassin lopettamisesta puhuttiin. "Perinteikäs kahvila, Suomen maamerkki häviää, eikö mikään ole pyhää?" ... Ihan tavallinen kahvila, perustettu ysärillä. Sheesh.

Anyway, nyt meen ohi asiassa pahasti.  Piti kirjoittaa syömistäni herkuista. Suolaista ja makeaa, ei mahdottomaan hintaan. Hauskaa vaihtelua syödä lounasta kahvilatyyppisissä ratkaisuissa. Suomessa se ei vaan toimisi. ABC-kansa murehtii, että mikä siinä kahvissa voi maksaa, kun kupillisen saa paketin hinnalla...

Oho, tulipa negativistä napinaa. Ei sovi Palliksen henkeen. Olen kai väsynyt, sori.

12.11.2010

Se on Twix.

Jälleen on kansa käynyt uurnilla ja uurni ulissut. Plusmiinussysteemin ansiosta ääniä annettiin tällä kertaa lähemmäs 300. Hulppeaa.

Aiemmassa syväanalyysissäni totesin Twixin olevan patukkakolmikon tylsin. "Kaikkihan siitä tykkää", totesin tarmoropposmaisella vaalianalyyttisyydellä. Se on ihan mielenkiintoinen yhdistelmä tuo. Paljon yleisempi on ns. hannapakarismainen "helevetin tylsähän se on eikä sitä kukaan voikaan sietää" -meininki.

Niin tai näin, hyvät verkostoitumistaidot nostivat tän ex-Raiderin voittoon, sillä vaikka se sai vähiten plusääniä, sai se myös selvästi vähiten miinuksia. Grattis Twix!

Seuraavaa äänestystä pohtimaan. Mitään ei ole taaskaan mielessä, mutta aina jotain keksitään. Tässä vielä taulukko, olkaatten hyvä.

Mars 46 - 41 = 5
Snickers 67 - 60 = 7
Twix 42 - 25 = 17

11.11.2010

Eskonkin suokkari

Meikäläisellä oli synttärit tuossa. En ole kova poika itseäni juhlimaan, mutta sain vaimolta kakkua nyt kuitenkin.

Diggailen kaikenlaisista kakuista, mutta bostonkakku on kyllä ehdottomia suokkareitani. Pullaa vuoassa ja päälle paljon sokeria. Ou beibe, herkullista! Bostoniin liittyy vain yksi ongelma, se tuo monesti mieleen erään tapauksen Esko Salmisen elämästä.

Nyt mennään aika henkilökohtaiselle tasolle meikäläisen sielunmaisemassa. Ei ehkä kannata jatkaa lukemista, jos on herkkä. Se on vaan niin, että mun päässä on kaikenlaista turhaa tietoa ja turhia muistikuvia. Tiedän sen kyllä, mutta joskus yllätän itsenikin, surullisesti.

Bostonkakusta muistan se, että aikoinaan vuonna nakki Blondi tuli taloon -sarjassa päähenkilö Hannu "Esko Salminen" Hurmala diggaili bostaria. Jostain syystä päähäni on jäänyt ko. sarjasta (josta en onneksi paljon muista, toim. huom.) sellainen kohtaus, jossa se naapurin naakka yritti hurmata Esko Salmista ja se yritti hurmata sitä bostonkakkua tekemällä. Esko oli hulluna siihen, nääs. Että näin.

Miksi ihmeessä muistan tuon? Olis sitä tähdellisempääkin. Ehkä olen tuolloin jo kokenut jotain hengenheimolaisuutta asiassa. Ehkä munkin sydämeen tie käy mahan kautta, ja avaimena toimii bostonkakku...

Petri Texasista

Keskustelin tuossa jakaantuneen persoonallisuuteni kanssa siitä, miksi en diggaile hot wingsejä. Siis hyviähän ne ovat, mutta tuntuu vähän pöljältä vetää tolkuttomia määriä pikkusiipiä, jos on mahdollista syödä täydellinen juustohampurilaisateria? Aina kun olen siipiin sortunut, on jäänyt vähän huijattu maku suuhun. Hyvältä maistuu, muttei tule kunnolla kylläinen olo.

Yksi asia kuitenkin wings-aterioissa jäi mieleeni, nimittäin se soossi. Jumalauta, se on hyvää! Ensi kerralla aionkin tilata juustohampurilaiseni wings-kastikkeella (nerokkuutta..). K-Kauppojen jenkkihyllyiltä kuitenkin irtoaa wingssisörsselit ihan kotikeittiöönkin, on Hot Saucea ja valmiiksi sotkettua Buffalo Wing Saucea, nettikaupoistakin saa. Hot Saucea kuulemma voi rasvalla laimentaa ja on riittoisaa.

En ole vielä kovin kattavia testejä tehnyt, mutta hyvin potkii tavallisten kanakastikkeiden kaverina. Saa tästä hyviä dippejäkin varmasti. Kerro omat vinkkisi kommentteihin! Itse raportoin lisää myöhemmin.

Vinkki: Poppamiehen nettikaupasta pönttö soossia kotiin.

10.11.2010

Kotipizza 2000 kilometriä etelämpänä

Leinonen tylytti tänään Kotsaria aika pahasti. Kuinka ollakaan einestin itsekin saman ketjun paikassa Krunassa aiemmin päivällä. Kokemukseni ei ollut huono.

Pieniähän nämä pizzat on, siitä ei pääse mihinkään. Peruskebabpaikat kilpailee koolla ja voittavat Kotipizzan kirkkaasti. Itsekin pidän koosta, mutta toisaalta ei maltillisuuskaan ole vain pahasta. Hitto, kun istuu koko päivän perseellään, lounaspizzaksi kelpaa pienikin.

Kalliiksi paikkaa ei kuitenkaan voi hakkua, ei näillä leveysasteilla. Kahden-kolmen täytteen lätyt, joihin lounasaikaan kuuluu kola (automaatista ehkä lantrattu, kuten aikaisemmin olen valittanut) maksaa 7-8 egeä. En tiedä, miten kauas mun pitäis lounaallani mennä, jotta samaan hintaan saisin saman setin. Kebabpizzeriat ovat kuitenkin keskustassa valitettavan harvassa.

Ja itse pizza. Otin old schoolisti Opera Specialin. Ja se oli aikas hyvä, täytyy sanoa. Sopivan rasvainen, sopivan juustoinen. Toisin kuin Jussia, meikää ei kaalit kiinnosta, joten salaatittomuuskaan ei haittaa.

Jos työpaikkani lähettyvillä olisi joku alveja kiertävä, sukulaisillaan 16 tunnin työpäiviä ruokapalkalla teettävä pizzayrittäjä, luultavasti käyttäisin hänen palvelujaan. Kyllähän halpa ja iso pizza on hyvä. Mutta kun ei ole, tyydyn Kotipizzaan.

Suomen suurin pieni

Satun asumaan parin sadan metrin päässä JUMALAUTA SUOMEN SUURIMMASTA KOTIPIZZA -RAVINTOLASTA! Olen ruokaillut paikassa kahdesti tai kolmesti. Joka kerta joku muu on maksanut annokseni, sillä jos itse maksaisin, valitsisin jonkin kunnollisen paikan. Yleensä siellä tulee käytyä, koska se tarjoaa myös gluteenitonta pizzaa ruokavammaiselle seurueen jäsenelle. Kunnon pizzeriassa ei ehkä irtoiaisi gluteenitonta pohjaa, muttei myöskään tulisi ryöstetyksi.

Huolimatta siitä, että paikka on Suomen suurin Kotipizza, tarjoiltavat pizzat ovat yhtä pieniä, ellei pienempiä kuin muissakin ketjun ravintoloissa. Kaltaiseni lättypolitiikan ammattilainen tuppaa ottamaan tuollaiset pizzat lähinnä vittuiluna, mutta viimeinen pisara on oikeastaan kätketty lisukkeisiin. Kaalisalaattia saat ottaa, jos maksat euron. Vesikin maksaa samanlaisen euron, onneksi hengittäminen oli vielä ilmaista.

Kuvan Opera-pizza oli kyllä perushyvän makuinen, mutta value for money oli kyllä alhainen. 8,20 taisi tuokin maksaa (ilman kolaa), siihen hintaan odottaisi jo että saisi pitsansa syödä alastoman naisen päältä, tai että lätty olisi ainakin perhepizza. Tai odottaisi edes että tulisi kylläinen olo, joka jäi kyllä pahasti vajavaiseksi. Mielestäni pizzalta pitää lähteä sellaisen olon kanssa, ettei ole ihan varma pääseekö kotiin hengissä.

Ravintola oli kyllä mukavan viihtyisä, joten lienee selvää, että ketju porskuttaa perheiden ja iäkkäämpien ihmisten tukemana vielä pitkään. Itse olen jo aikoja sitten hypännyt monikulttuuriseen elämään, tuen ulkomaisia yrittäjiä ja täten autan heitä sopeutumaan yhteiskuntaan. Tulee halvaksi ja on hyvää.

Mietinnän paikka

Rakkaat lukijat, saatan olla vähän ihastunut. Tiedättehän tapauksen: Usein sattuman kautta kohtaatte, viihdytte yhdessä ihan hyvin, se toinen jää vähän mieleen, näette uudelleen ja kohta huomaat todellakin pitäväsi siitä. Ja ajattelet sitä myös silloin, kun ette ole yhdessä.

Paha vaan, että olen vakisuhteessa. Kai se kuitenkin on ihan normaalia, että pitkään, kun on saman kanssa pyörinyt, niin väkisin alkaa muutkin kiinnostaa? Ja vaikka ne muut ei ehkä parempia olisi, niin ainakin ne on erilaisia. Alat tukehtua siihen ennustettavuuteen ja haluat vain vaihtaa, vaikka sillä olisi hintansa. Ja vaikka saattaisit myöhemmin katua sitä - se toinen olikin parempi, olisinpa vain ymmärtänyt silloin, mitä minulla oli. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Tänään kävin syömässä kuvan siikaa Kansallisarkistolla. Oli aikas hyvää. Perunat myös erittäin maukkaita. En tiedä, mitä niille oli tehty, mutta toimi. Perunat ovat monesti vaikeita. Esimerkiksi vakisuhteessani KT:lla olen jo jonkun aikaa ollut niihin pettynyt, sillä ne ovat usein tylsiä. Pitäisi ehkä käydä useammin arkistolla.

Saapa nähdä, mihin suuntaan elämäni tästä lähtee. Arkiston ruoat ovat riski, sillä ruokalista on pieni.  Samoin on pieni myös itse ravintola, sieltä ei aina meinaa saada istumapaikkaa. Hinta on hieman suurempi, kuin mitä maksan henksualennuksella KT:lla. Mutta silti se viekoittelee. Joka kerta ruoka on ollut ihan hyvää, joskin en nyt niin monesti ole syönyt. Mitä teen, soitanko ennustajalle?

Se on varmaa, että uskallan suositella kanssa-apinoitani kokeilemaan arkiston Amican pöperöitä.

9.11.2010

...syksyn ainoa valopilkku.

Odotin bussia. Oli kylmää, pimeää, märkää ja muutenkin perseestä, vaikka kotiin olinkin menossa. Bussiakaan ei kuulunut, joten otin riskin.

Tiedättehän te sen sanonnan, että tupakan sytyttäminen on paras tapa varmistaa busan tulo. En polta, joten en tiedä, mutta pelkäsin saman pätevän juustohampurilaisiin. Kaivoin kuitenkin euron lompakosta ja tein tarvittavan 10 metrin siirtymän. Hyvä oli, kiireettä nautittu. 24.

Harmitti vaan, että olisin halunnut haistattaa syksylle perseet ja syödä suklaasundaen tuulessa ja sateessa. Mutta sitä en ehkä olisi ehtinyt nauttia, eikä busakuski olisi varmasti lämmennyt ajatukselle meistä kahdesta astumassa hänen autoonsa. En tohtinut.

P.S. Kuten terävimmät huomasivat, siirtin juustolaskurin tuohon vasempaan palkkiin. En itsekään tahtonut pysyä perässä laskuissa.

8.11.2010

Vastaus lukijakirjeeseen: ovatko kuvani tarkoituksella ärsyttäviä?

Ajatukset taas hetkeksi pois Ruotsista. Olin viikonloppuna viettämässä iltaa Kampissa (ruots. Kampen). Minulle esitettiin kysymys, jonka vastaus saattaa kiinnostaa muitakin, joten tässä se on.

Minulta kysyttiin, kuvaanko ruoat tahallani hieman ärsyttävästi. Ymmärsin asian niin, että arvon lukijaa hieman ärsytti, jopa etoi, ruokakuvani. Vastaus on, että en suinkaan halua kuvieni ärsyttävän. Tekstin haluan joskus ärsyttävän, sen myönnän. Asiaa mietittyäni totesin, että kuvatkin saattavat kuitenkin ärsyttää ja jopa etoa.

Otetaanpa tuo piffikuva tuosta ylhäältä. Ei mikään kaunis näppäys, varsinkaan kun - ärsyttääkseni? - rajasin sen noin tiukasti. Kuvan täydeltä lihaa, eihän se kaunista ole. Mutta toisaalta siinä se ruoka nyt on paljaimmillaan. Alasti sitä on haavoittuvimmillaan, niin mies kuin pihvi.

En osaa ainakaan Jussiin verrattuna valokuvata ja otan paljon kuvia puhelimellani. Se on vaikea yhdistelmä. Ja se on osasyy pelkistettyyn, ruoan esille nostavaaan tyyliin. Ristittäköön valokuvaustyylini nyt sitten vaikka Pure Beef -tyyliksi. Alla pari otosta lisää arkistoistani. Eka on lihajotainia, toinen päivän kalaa, kolmas jotain uunipullavuokajälkkäriä. Kaikki aika mielenkiintoisen näköisiä kuvissa, pakko myöntää.

En kuitenkaan tahallani halua aiheuttaa etotunteita.

Frasse, länsinaapurin häpeäpilkku

Olemme viime aikoina viettäneet merkittävän osuuden blogistamme Ruotsissa. Edeltävässä kirjoituksessaan kansalaisjournalisti Koivisto kyseli olenko käynyt hampparipaikka Maxissa Haaparannan reissuillani? Totta munassa olen. Diggailin kyllä, eritoten arvostin sitä että voin todellakin valita ateriani sen hiilijalanjäljen suuruuden mukaan.

Edellisellä Hapitsun keikallani poikkesin kuitenkin Frassessa, en tiedä onko kyseessä isokin ketju Vickanistanissa, oli niillä ainakin oma nimi mukeissa. Olin kuullut ujoja kehuja paikasta fanaattiselta lukijaltamme, suhtauduin suosituksiin lihavoidulla varauksella, suosittelija nimittäin on kasvissyöjä. Päätin kuitenkin kokeilla, ei se kovin kamalaa koskaan ole.

Itse tilaaminen sujui erittäin viehättävän näköisen kassagimulin avustuksella nopeasti ja sain käteeni jääkiekon muotoisen palikan, jonka tarkoitus selkeni minulle vasta palikan alkaessa värisemään. Skruumoolini oli valmis ja sain noutaa sen tiskiltä. Jännä systeemi, joka toimi aika kivasti. Haaparannalla tilaaminen sujuu varmaan kotimaankin kielellä, mutta itse leijuin tilaukseni sisään virheettömällä ruotsilla. Aloittelijoille sanavinkkejä: Hej, Skrovmål, Tack, Hejdå! Noilla pärjää aika hyvin Ruotsissa.

Koko ateria oli ladattu paperilautaselle, johon luonnollisesti tuhersin ranskanperunamaustetta ja ketsuppia reilusti. Ilmeisesti ruotsalaiset yrittävät pitää kiinni sivistyksestään, sillä mukana toimitettiin myös muovinen haarukka ja veitsi. Svedut eivät ole vielä tajunneet, että käsin napostelu ei ole pelkästään vulgääriä, vaan myös järkevää. Ei tuo osiksi käsissä hajoileva muovihaarukka ainakaan vakuuttanut, itseasiassa miltei otin sen vittuiluna.

Aterian loppua kohden pettymyksen osuus tuntemuksissani alkoi kasvaa suuremmaksi. Skrovmål kyllä teki kaiken, mutta se ei tehnyt juuri mitään erityisen hyvin. Burgeri paljastui paljolti mikroburgerin oloiseksi, eivätkä ranulitkaan säväyttäneet. Kola onneksi oli kylmää ja olihan se kassan tyttökin viehättävä. Seuraavaksi menen kuitenkin Maxiin tai Kallen grillille.