Minulta kysyttiin, kuvaanko ruoat tahallani hieman ärsyttävästi. Ymmärsin asian niin, että arvon lukijaa hieman ärsytti, jopa etoi, ruokakuvani. Vastaus on, että en suinkaan halua kuvieni ärsyttävän. Tekstin haluan joskus ärsyttävän, sen myönnän. Asiaa mietittyäni totesin, että kuvatkin saattavat kuitenkin ärsyttää ja jopa etoa.
Otetaanpa tuo piffikuva tuosta ylhäältä. Ei mikään kaunis näppäys, varsinkaan kun - ärsyttääkseni? - rajasin sen noin tiukasti. Kuvan täydeltä lihaa, eihän se kaunista ole. Mutta toisaalta siinä se ruoka nyt on paljaimmillaan. Alasti sitä on haavoittuvimmillaan, niin mies kuin pihvi.
En osaa ainakaan Jussiin verrattuna valokuvata ja otan paljon kuvia puhelimellani. Se on vaikea yhdistelmä. Ja se on osasyy pelkistettyyn, ruoan esille nostavaaan tyyliin. Ristittäköön valokuvaustyylini nyt sitten vaikka Pure Beef -tyyliksi. Alla pari otosta lisää arkistoistani. Eka on lihajotainia, toinen päivän kalaa, kolmas jotain uunipullavuokajälkkäriä. Kaikki aika mielenkiintoisen näköisiä kuvissa, pakko myöntää.
En kuitenkaan tahallani halua aiheuttaa etotunteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti