27.8.2013

Missä jatkot?

Tämä on toiseksi viimeinen artikkeli ennen virkavapaalle jäämistäni. Tuhannen artikkelin raja on lähellä, mutta aika hissua ollut tän kirjoittamisen kanssa, niin sama laittaa kokonaan homma jäähylle. Mutta asiaan, vielä kun voidaan.

Olin joku aika sitten silmät ristissä vantaalaisella lentokentällä. Kello oli noin viisneljäkymmentä. Silmissäni oli haavekuvat perheestäni, joka odotti siellä jossain. Mutta ensin piti saada kahvia. Horjuin tiskille.

Otin kupin kahvia ja leivän. Edelläni ollut hieman vanhempi pariskunta otti kahvia ja kaveriksi sille konjamiinia. Hölin siinä sitten kahvetta ja huomasin perinteisen rautatieasema-satama-lentokenttäilmiön eli sen, että ihmiset juovat ihme aikaan alkoholia. Nytkin joku katseli lentokoneita tuopin läpi ja joku normibörje veti aamupalaksi henk.koht. suokkariani, olutta ja kroisanttia.

En tiedä, onko ilmiö kuinka yleismaailmallinen, mutta Suomen yhteen ongelman tämä voisi tarjota ratkaisun. Ymmärtääkseni nimittäin baarit vielä nykyäänkin sulkevat ovensa kello neljältä? Niin ne tekivät ainakin silloin, kun olin nuori. Ilmeisesti lentokentällä valomerkkiä kuitenkaan ei tule koskaan. Idea: miten olisi jatkot lentokentällä? Ei aina jaksais mennä Kallioon paneen.

Esmes Norwegianilta irtoaa liput parhaimmillaan muutamalla eurolla. Sen verran on maksettava, jotta pääsee maailman puolelle, mutta ainahan sitä pitää jotain ineen maksaa ja sit vaan "täällä soitellaan ja hengaillaan, ei mennä nukkumaan!" Darude soimaan ja naama takas tuoppiin. Koneeseen tuskin kukaan voi pakottaa. Kotiin vasta, kun rahat loppuu.

Ei logistisesti yksinkertaisin säätö, mutta toivon sydämestäni, että joku kokeilisi tätä ja kertoisi, miten hauskaa oli. Viitsiskö joku?

6.8.2013

Yllättävä tieto suosikkioluestasi!

Surkeasti loppuuan kohti kuihtuvan kesälomani alussa olin käymässä Raahessa. En nähnyt Petri Keskitaloa, mutta jotain muuta mielenkiintoista kyllä. Prismassa, jossa kerran olen pudottanut kihlasormukseni perunalaariin.

Tai ei kai se Prismassa vielä ollut, mutta sieltä kuitenkin ostin olutta. Koffia, kuten nykyään aika usein. Helpointa ostettavaa S-kaupoista, kun tölkkejä tönöttää aina jossain kulkuväylällä. Jostain syystä kissan silittämisen (ei kiertoilmaus) välissä nimittäin tulin vilkaisseeksi tölkin kylkeä.

Sinebrychoffhan pitää majaansa Keravalla. En ole nähnyt - ei ole kutsuttu -, mutta varmaan melkoiset sammiot porisee siellä, kun esmes monet isot suomalaiset olutmerkit tehdään siellä samoin kuin kosolti virvoitusjuomia. Karhu siirrettiin taannoin Porista Kervoon, mikä suututti porilaisia eikä kiinnostanut ketään muita Töpöhännän juojia. Ilmeisesti kuitenkaan sammiot eivät ole rajattomat, sillä käsissäni pitelemäni olunen oli Viron Sakun panemaa.

Koffin perusolut taitaa olla S-ryhmän vastine Pirkalle, luulen. Se on se edullisin olut, jota eniten tarjotaan joka kaupassa. Menekki varmaan on kasvanut, sillä perusbissen himossa meikäläisenkin koriin se useimmiten nykyään tarttuu. Pihi ostaa halvinta. Ilmeisesti kuitenkin menekki on ollut niinkin suurta, että sammiot Keravalla eivät enää riitä ja osa tavarasta pitää tehdä Virossa kaveripanimossa. Ainakin osa, sillä Hellsingissä ostaessani näytti olevan Suomessa tehtyä ko. Koff.

Sinänsä hauska, että Koff-tölkissä mainitaan vuosi 1819 ja mieluusti varmaan korostetaan perinnettä: tämä on vanhaa suomalaista olutta. Ja tämä "kaksisataa vuotta vanha" olut tehdäänkin alihankintana naapurimaassa. Kuten Karhussakin, niin tässäkin allekirjoittaneelle on melko sama, missä olut tehdään, samalta kai se maistuu. Sitä lähinnä ihmettelen, että missään lööpeissä ei ole vielä näkynyt, että "Totuus Suomen vanhasta suosikkioluesta - valmistetaan Virossa!"

Tässä siis viikon uutisvinkki. Muistakaahan arvon toimittajat siteerata oikein ja linkittää kans :)