31.5.2013

Rakkauden kesä 2008 -kola

Huomasin kaupassa keskipohjalaista kolaa. Tutustuin tähän tavaraan samana kesänä, kun tutustuin Jussi Leinoseen. Hieman ihmettelin, että en näytä tästä kirjoittaneen koskaan, vaikka kolaa on käsitelty melko syvällisesti blogissamme. Ehkä en ole vain saanut tätä käsiini.

Muistan kesästä 2008 sen, että kokkolalaisissa kaupoissa sai suht edukkaasti puolen litran limupulloja. Liekö ollut jonkinlainen virvoitusjuomien hintasota menossa. Ilmiö oli minulle uusi. Yksi edukkaimmista tuotteista oli Finnspringin kola. Ehkä tehtaan läheisyys vaikutti hintatasoon, mutta edullisesti sitä sai. Oli kesän aikana Jusan kanssa puhetta, että pitäisi käydä lafkan tehtaanmyymälässä joskus, mutta koskaan ei saatu aikaiseksi, vaan painettiin aina vaan häntä suorana ohi. Ehkä Jensin ruoska viuhui..? Harmi anyway.

Ensivaikutelma kolissa ja ihmisissä harvoin pettää. Kun tapasin Jussin ensi kerran, ajattelin, että mikäs dille tämä jätkä on :D Finskin kolassa ei ollut samaa ongelmaa, vaan alusta asti tulimme juttuun. Aika pleiniähän tuo on, ei mikään maailmoja räjäyttävä kokemus, mutta hyvää kolaa silti. Mutta eipä törmää näillä leveysasteilla useinkaan siihen. Onko tilanne toisin pohjoisempana, lukijani valistakoon. Tuleeko tätä tavaraa Käläviällä kuin hanasta?

P.S Jotta kellekään ei jäisi paha mieli, niin on myönnettävä, että melko nopeasti jouduin korjaamaan käsitystäni Jussista. Kolasta ei tarvinnut. Kannattaa testata.

28.5.2013

Ginger Jaffa

Testasin joku aika sitten Hartwallin uutta inkiväärijaffaa. Edellisessä artikkelissa muonavahvuudestamme poistunut kollega kehtasi taannoin kysyä, että oliko tämä minulle tuttua jo. Oli tykästynyt. Tiedoksi ihmiset, että kaikki on minulle entuudestaan tuttua. Kaikki. Aina. Jos voitte ajatella sitä, olen luultavasti jo juonut sen.

Ginger Jaffa ei ollut hassumpaa. Join sitä tölkillisen kuukausi ennen kuin kirjoitin tämän artikkelin, joten älkää odottako syväanalyysiä. Sen muistan, että oli siinä jotain tavallisesta poikkeavaa. Pientä vaihtelua peruslimppoihin. Pitäis ostaa toinenkin tölkki.

Nimimerkki Vaimo imaili jonkun verran ginger alea odottaessaan nimimerkki Lasta. Kaikki eivät jaksa tuota limunaatia määrättömästi. Ginger Jaffa voisi toimia myös raskaana oleville seurustelujuomaksi, eli jos sinulla on niin sanotusti paisti uunissa, niin testaahan. Saa muutenkin. Lasta en kuitenkaan ehkä ihan vain sen takia tekisi, että saa tekosyyn juoda tätä.

26.5.2013

Ilmaisia lihapullia - yesh please!


Oltiin juhlistamassa työkaverin läksiäisiä pienimuotoisesti. Menimme Viiden pennin krouviin Manskulla. Ihan hyvä juomatarjonta ja jotain pöperöäkin. Outo tilaussysteemi kuitenkin. Ravitsemusliikkeessähän on kaksi erillistä puolta, josta toisessa saa enemmän ruokaa, toisessa juomaa. Paikka ymmärtääkseni rempattiin vastikään, mutta minkäänlaista reikää olut- ja ruokapuolen välille ei saatu. Niinpä jos olutpuolella jotain tilaat, baarimikko skriiva sen ylös lapuille ja kiikuttaa ulkokautta toiselle puolelle. Ruoka tulee takaisin samaa reittiä myöhemmin. Melko vaikeaa.

Mutta niihin ilmaisiin pulliin. Tällä kertaa oli allekirjoittaneelle uusi mies tiskin takana, kun iskimme avausaikaan paikalle. Ei mikään pulinakone, mutta hommat hoituivat. Parin juoman jälkeen kävin tilaamassa ruokaa. Otin pekoni-jotain-lihapullat, lohkoperunat ja olusen. Kaveri kirjoitti paperinsa ja löi maksukoneen eteeni. Se oli jotain 12 euroa. Kysyin, että oliko tässä myös lihapullat ja sain vastaukseksi niukan: "Ei, mutta ei mua enää kiinnostakaan."

Hieman hämmentyneenä maksoin ja menin odottamaan ruokaa. Aattelin, että se on ihan fifti-sixti, että miten käy. Joko en saa lihaboltseja tai saan ne ilmaiseksi. Jännityksellä odotin ja niin kävi, että sain kaiken tilaamani. Pakko arvostaa sellaista asennetta, että moneen kertaan aleta rahastaan, jos menee ekalla pieleen. Lihapullat, perunat ja olut olivat ihan makoisia, joten olisi niistä maksanutkin oikean hinnan.

Erikoisnyanssi muuten tuossa ruoan toimituksessa oli kaverin pizza. Hän sai sen nimittäin niin, että mies käveli ulkovaatteissa ovesta sisään ja kysyi, että kenelle se tulee. Naamalta tunsin paikan baarimikoksi, mutta mistään sitä ei voinut päätellä. Ilmeisesti vapaavuorolainen oli morjenstamassa tuttuja ja samalla jeesasi. Mutta outoa silti, asiakas kävelee sisään ja antaa toiselle asiakkaalle pizzan... Pistää herkemmälle miettiin, että onko tässä Kylmä rinki -tyylillä lasimurskaa seassa...

18.5.2013

Thaikinkkisushi

Syön melkein mitä tahansa normaaliruokaa, niin tuleepa ystävien ja tuttavien joukossa syötyä aasialaistakin toisinaan, nykyään aika useinkin. Kotimme lähellä S-marketin kupeessa on kaksikin kiinalaista ruokaa tarjoavaa ravintolaa, mikä jossain määrin ihmetyttää allekirjoittanutta. Mutta kai niille täälläkin asiakkaita riittää.

Toinen rafloista on mielestäni kovin perinteinen suomalainen aasialaisravintola. Se mainostaa tarjoavansa thairuokaa ja kiinalaista ruokaa, mutta saa sieltä myös esmes sushia. Korea puuttuu sentään. Se kai vissiin muuten on tätä nykyä "se juttu", mutta ei nyt mennä siihen.

Hauskoja mielestäni tällaiset hybridiravintolat. Hirveän suuri osa aasialaismestoista tahtoo olla sellaisia. Näistä halvemmista. Iso osa mannerta saman katon alla. Onkohan Aasiassa puolestaan italialais-ranskalaisia ravintoloita, jotka tarjoavat myös paellaa? Suurin piirtein yhtä järkevää se varmaan olisi. Suomalainen ravintola, jossa tarjoilijat pukeutuvat perinteisiin nahkahousuihin ja kolisuttelevat kastanjetteja. Jos pitäisi perustaa Aasiaan ravintola, niin mikäköhän combo olis paras? Suomi-Valko-Venäjä-Belgia?

Ja ei, nyt ei tarvitse alkaa kertoa kenenkään, että mitään kiinalaista keittiötä ei oikeestaan ole olemassa, vaan Kiinan sisällähän on tsiljoona ruokatyyliä ja että Suomessa aasialainen ruoka on iiiiihan erilaista kuin oikeilla pelimestoilla. On on, mutta nyt puhuttiin eri asiasta. Thai-kiinalainen, josta saa sushia. Ei kyllä kuulosta kauheen luotettavalta. Mutta ilmeisesti toimii, kun kerran näitä on niin paljon.

Tänään söin noista aasiamestoista toisessa, kiinalaiseen keskittyvässä kinkissä. Pitääpä blogauttaa, sillä sen tarjonta ei ole mielestäni ollenkaan huono. Siinä pitäytynen jatkossa.

15.5.2013

Don Tami, kaikki peliin!

Kuvassa hahmotelma Don Tamin mahdollisesta asusteesta kisalähetyksessä.
En täysin tarkalleen tiedä, milloin Juhani Tamminen irtaantui ruumiistaan ja otti kolmannen asteen yhteyden jääkiekkojumaliin, mutta siitä on jo aikaa. Nyt kiekkoleijona numero 79 leijuu aineellisessa todellisuudessamme mainostelevision stailistien leikkinukkena. Don Cherry ei ole vielä kuollut, mutta pyörii varmasti kryptassaan joka ilta ajatellessaan pohjoista varjoaan. Onneksi jääkiekon piirinmestaruuskisoja ei NHL:n pudotuspelien ansiosta näytetä Kanadassa, joten Cherry saa olla iloisen tietämätön imagonsa ryöstöstä. Latvia-peliin Don Tamille oli stailattu pari krakaa liikaa ja vähän englanninlakuja pikaliimalla puvuntakkiin. Get real motherfuckers! Koko homma on kisojen ajan haiskahtanut vakavalta yliyrittämiseltä, mutta yliyrittäminen lienee touhun perimmäinen tarkoitus. Odotusten ylittämisellä ja yliyrittämisellä on kuitenkin vissi ero, toisen päätteeksi nostellaan kannua ja toisessa alat olla vitsi jolle kukaan ei naura. Pitää muistaa, miten tärkeää on erottaa, nauravatko ihmiset kanssasi vai sinulle? Maikkarilla voisivat ottaa homman tosissaan ja laittaa Tamille jotain kunnollista päälle viimeistään välieriin! Ehdotan että puku koostetaan sisäfileestä, paita pekonista ja krakaksi käy vaikka Poutun marinoitu ulkofileepötkö, niitä kun ei syödä kannata. Taskuliinat voi heittää helvettiin ja pistää tilalle vaikka kyljyksiä. Jos ei meinaa rahat riittää Tamin verhoamiseen sisäfileeseen, niin kysytään Kummolalta irtoaisko vip-saunan kassakaapista pari satasta lisää? Studiovalojen paisteessa kuteet voi jopa syödä maksukanavan lähetyksen jälkeen, joten pitopalvelukin hoituu samalla vaivalla! Juti rillaa sitten loput tiipiissään. Ruokablogi Pallolaajennus jää seuraamaan uskalletaanko maikkarilla lunastaa potentiaali, vai jääkö touhu puolivaivautuneeksi makeisten liimailuksi?

Pannukakkuja, kuten jumala ne tarkoitti

Edelliset mäkkipannarit olivat rikollisen huonoja. Siksi tähän väliin jotain kauniimpaa. Nämä, nimimerkki Vaimon tekemät pannarit ovat rikollisen hyviä. Onnekkaita he, jotka ovat niitä saaneet maistaa. Nuffisti sanottu.

14.5.2013

Mäkkiruoka, joka jäi syömättä?!

Jatketaan Mäkkäri-asioilla. Vähemmän tullut siitä viime aikoina kirjoitettua. Kuten edellistä Mäkki-juttua, myös tätä kirjoitusta sävyttää liiallinen tutustumiseni populäärikulttuuriin. Kyseessä elokuva Rankka päivä. Jos joku ei ole nähnyt, katsokaa elokuva A.S.A.P. Muut varmastikin muistavat hampparikohtauksen. Mies kävelee sisään hampurilaisravintolaan, haluaa aamiaista, mutta ei saa sitä, koska on minuutin yli aamiaisajan. Konepistoolihan siinä pitää esiin vetää.

Olin juurikin tuohon aikaan liikenteessä perjantaina. Ennen kuin minua palveltiin, myyjä pyöräytti aamiaisen pois mainoksista ja lounaan tilalle. Ja minä kun olin jo valinnut, mitä halusin. Halusin testata pannukakkuja, joita en tiennyt Mäkkärin edes tarjoavan. Naureskelin sisään päin toimitusta katsoessani, koska elokuva tuli mieleeni. Kuitenkin myyjä suostui minulle pannarit myymään, niin ei tarvinnut ruveta riehumaan. Kolaa, juusto, kahvi ja pannarit. Kevyt brunssi.

Voi itku, että petyin. Siirappi on hyvää ja amerikkalaistyyliset pannarit myös. Nämä kummatkin tuotteet on Mäkissä jotenkin ryssitty. Voi surkeutta, sanon minä! En halua edes kirjoittaa aiheesta enempää, niin se kouraisi. En muista, olenko aiemmin jättänyt ruokaa syömättä Mäkissä, mutta nyt ainakin se on koettuna.

Erityispointsit myyjälle siitä, että tuodessaan pannareita, hän kysyi, että ovatko ne lapselleni. Toki nenäni alla oli yksi tarjotin jo ja lapsellani edessään vain banaani ja pillimaito. Tenava kuitenkin on vasta puolitoistavuotias. Hän istua napotti tuolissa niin, että pöytä oli jossain leuan korkeudella. Ton sokerisetin kun antaisi niin pienelle, niin voisi tulla vauhtia punttiin. Ei tarvis bussia kotimatkalla...

12.5.2013

Siiteriä, eh nimittäin

Golden Capin iloiset veikot halusivat tarjota siiderimaistiaisia. En ole siiderin suurimpia ystäviä, mutta pääsääntöisesti pidän kaikesta ilmaisesta. Siispä mielihyvin otin tarjouksen vastaan. Enpä ollut makeita toviin juonutkaan. Tai ainakaan tietääkseni juonut. Ihmiset nimittäin kuulemma eivät aina edes tiedä (tai myönnä) juovansa makeita siidereitä. Mutta that is beside the point.

Toviin en ollut makeita juonut, mutta ihan hauska kokemus kyllä. Makunystyräni kokivat flashbackeja menneisyydestä ajalta, jolloin olut oli niille vielä "liian hapokasta". Nyttemmin osat ovat vaihtuneet. Se on jännä juttu, koska olen limunaatien läheinen ystävä. Moni "aikuinen" ei useampaa lasia sokerilientä pysty juomaan, mutta itsellä se ei ole ongelma, kunhan limppari on hyvää. Sen sijaan makeat siiderit eivät kyllä ole allekirjoittaneen juttu jostain syystä. Tottumus kai se lopulta on, persaukisen opiskelijan on ollut selvästi edullisempaa totutella olueen. Käytännönläheistä.

Sidukkaa juotuani katselin hieman siiderihyllyjä tuossa joku päivä ja siiderien nimet alkoivat kiinnostaa. Jos oikein näin televisiomainoksesta, niin Golden Cap mainostaa itseään ensimmäisenä suomalaisena siiderinä. Tai ainakin nykysidukoista ekana. Se sai Wikipedian mukaan nimensä vuonna 1969 oltuaan sitä ennen yksinkertaisesti Cider. Toinen suuri suomalainen nimi on tietysti UpCider, myös englanniksi.

Englantisuus ei ole siis mitenkään uusi juttu tässä asiassa, mutta nykyään kaupan hyllyjä kansoittaa hämmentävästi englanninkieliset nimet kuten Crowmoor ja Somersby. Jos käytin oikein tiedonhankinnan ammattilaisen kykyjäni, Korppinummi on supisuomalainen juoma ja englantilaiselta paikkakunnalta nimensä lainaava juoma nimestään huolimatta Tanskanmaalta. Laitilan panimon Oiva-sarja on harvoja isompia suomenkielisiä tuotemerkkejä.

Myykö siideri englanniksi paremmin? Kai, jos kaikki sitä käyttää. Monikohan luulee, että vaikka Somersby on englantilaista? Hullua sinänsä, kun kerran Suomi on yksi siiderin vahvoja alueita. Ristiriita bisseen on suuri. Oluttahan jumalauta nykyään myydään jollain Tuntematon Sotilas -nimillä ja vaikka millä metsäläisiä miellyttävillä halkomielleyhtymillä. Vastahan me 1970-luvulla kansakuntana poistuttiin metsästä, joten bissen henkinen koti on luonnollisesti hyvin syvällä siellä. Lapin kullan kaivaminen on hikistä ja miehistä puuhaa ja kyllähän ärisevät karhutkin kovia ja suomalaisia on. Aivan eri maailmassa nämä kaksi juomatyyppiä.

En jaksa tehdä research-duunia tarpeeksi, mutta lukijat oikaiskoon, jos Suomi-oluissa on jotain pseudoulkomaankielisiä tuotteita joukossa. Ja jos joku siideri on kovin suomalaiskansallinen.

P.S. Ruotsalaiset muuten tekee tänkin paremmin. Ainakin Koppari on rehellisesti nimeltään Folkhemmettistä.

P.P.S. Mainittakoon sidukoista vielä, että Matti-siideri, liekö Nokian panimon vai kenkä tekemää, on melko varmasti pahinta juomaa, jota koskaan olen maistanut.

P.P.P.S. Unohtui mainita, että siidereitähän sanotaan meillä päin (tai ainakin minä) teinivissyksi. Kuvitelkaa sana siis kakkoskappaleeseen.

6.5.2013

Lisää Seinfeldianismeja: Kahvia taskussa

Koska sain edelliseen Seinfeld-aiheiseen artikkeliin niin hyvää palautetta, niin tykitän aiheesta lisää. Olen sarjan fäni ja usein tulee seinfeldianismeja - eli sarjan tapahtumiin vertautuvia juttuja - mieleen.

Viime viikolla kävin työmatkalla vaihteeksi Mäkissä. Hemmetti, ainakaan Kampin Mäkkäristä ei enää saa aamulla euron juustoa. Törkeää työmatkalaisen kiusaamista moinen. Eipä ole tullut paljon niiden väsyneitä toasteja syötyä, mutta nyt sorruin, en muista miksi.

Ongelma on kahvi. Koskaan kahvia ei ehdi juoda juuston (tai sen väsyneen toastin) aikana. Mäkkärit toisaalta ei ole niin viihtyisiä paikkoja, että niihin viitsisi jäädä hengailemaan kahvia juomaan aamulla. Sama mennä töihin, niin pääsee poiskin. Siis kahvin kanssa bussiin.

Yleensä siinä ei ole mitään ongelmaa, mutta joskus syksyllä en kerran pääässyt kupin kanssa autoon. En tiedä, miten suhtautua siihen. Ymmärrän kyllä, että bussin siivoaminen kahvitahroista on v-mäistä, mutta meikäläinen oli kuitenkin selvinpäin ja näytän tunnetusti luotettavalta. No anyway, en päässyt ineen silloin.

Tällä kertaa pääsin normaaliin tapaan, mutta jäin miettimään kahvin salakuljettamista autoon. Takkini on aitoa Bundeswehr-laatua, joten siinä on isot taskut. Muki sujahtaisi helposti sisään. Sitten vain tönkkönä perälle ja toivotaan parasta :D Paljon helpompaa on totta kai heivata kahvi ja juoda lisää töissä, mutta ideana ihan hauska. Kunhan ei kävisi kuten Kramerille elokuviassa. Mieshän polttaa eräässä jaksossa itsensä kahvia leffaan salakuljettaessaan.

Tosin en tiedä, voisikohan Nobinan haastaa oikeuteen pahimman sattuessa? Soitto vaan Jackie Chilesille ja paperit vetään...

Onko lukijoita syrjitty joskus kahvimuki kourassa? Tai oletteko joutuneet siivoamaan kahvidillejen sotkuja?

5.5.2013

Kuula-Guinnessia

Lyhyt pikakysymys tähän väliin.

Nimimerkki vaimo osti eilen pari tölkki Ginesiä kotiin. Joskus ennen muinoin, kun vielä me ei silleen niinku tykätty toisistamme, pruukasimme toisinaan käydä Tampereella O'Connell's ravitsemusliikkeessä juomassa Guinnessia. Yksi paikka, jota on toisinaan Treeltä ikävä, niin on ehdottomasti kyllä O'Könönen.

Pikakysymys koskee kuitenkin tölkkitavaraa. Onko joku joskus ostanut Guinnessiä tölkissä niin, että ei ole juotuaan avannut tölkkiä selvittääkseen, minkälainen kuula siellä pyörii? Itse ainakin olin niin utelias, että selvitin sen aikaa sitten. Ei tietysti maailmaa räjäyttänyt kokemuksena, sillä siellä nyt vaan oli sellainen kuula, mutta uteliaisuus rocks ok.

Onkohan se kaatamisen hidastamiseksi vai miksi se kuula laitettu tölkkiin? Vai vitsillä? Joku panimoasiantuntija voisi kertoa, kun täällä mitään googlaamaan olla alettu.

3.5.2013

Keski-ikäistä pizzaa

En ole mikään teini ja tukka kasvaa kituliaasti, mutta näen ja kuulen yhä melko hyvin eikä öisinkään tarvitse nousta sängystä pissalle. Keski-ikä se kuitenkin valitettavasti tulee, ei sille mitään voi. Käyttäytymisestä päätellen se on jo täällä. Trastevere on vaihtunut Itäkeskuksen Prismaan.

No anyway, kuvan pizza oli ihan hyvä. Mitäs siinä onkaan, juustoa, ilmakuivattua kinkkua, ihan hyviä oliiveja ja rucolaa. Tätä hipsteritkin söivät vuonna 2009. Ongelma on se, että annos on syöty Rossossa. Eikä missään keskustan hienossa Rossossa (kuvitelkaa sarkastinen äänensävy), vaan Prisman yhteydessä olevassa Express-sellaisessa. Eikä ollut eka kerta. Milloin ulkona syömisestä tuli marketruokailua? Kuinka kauan siitä Jouska onkaan, kun humalluttiin due litristä vino della casaa, sata vuotta? Onneksi en omista autoa, sillä muuten karauttaisin huomisella vapaapäivälläni varmaan ABC:lle hengaamaan...

Pizza oli oikeasti hyvää ja pelasti jälleen perheemme sokeriarvojen laskun aiheuttamalta hajoamiselta mutta silti. Onko Piazza Navona ja Tavernello taaksejäänyttä elämää tyystin?

Kriisi iski. Sen nimi oli Rosso Express.