Suomi astelee aiemmin lähinnä vain populäärikulttuurista tuttujen pikaruokaketjujen... öö... ketjua hitaasti eteenpäin. Suomen eka Mäkkäri aloitti 1984, Taco Bell saatiin 2017 ja vuonna 2021 maahamme tuli Kentucky Fried Chicken. Mäkkäri on tietty Mäkkäri, Taco Belliakin odotin innolla, mutta KFC:tä en. Muutamaan otteeseen käynyt vuosia sitten ulkomailla niissä enkä ole ymmärtänyt konseptin päälle. Entä nyt, kun olen kypsynyt ihmisenä monta pykälää?
Kaivelin arkistoja ja ainakin Espanjassa aikanaan olen
käynyt kanalla. Nykissä hieman myöhemmin olin ilmeisesti jo niin pettynyt, että en ilmeisesti kokeillut. Nyt oli siis korkea aika kokeilla uudelleen. Monta uudistusta oli maailma kokenut - se pieni sikiö, joka vaikutti Nykin reissulla vain äitinsä mielialaan, vaikuttaa parhaansa mukaan nykyään isänsäkin mielialaan silmienpyörittelyllä ja otin hänet mukaan arvioreissulle. Ehkä
Eversti Sandersissakin oli tapahtunut kehitystä?
Paskat. Otettiin paria eri kanaa, itse otin tietysti juustohampparin (toki myös kanalla) kylkeen, mutta ennen kuin lytätään ruoka, käydään läpi taustoja. Ensimmäinen huti tuli siinä, että paikassa ei ollut saatavilla sokerikolaa. Pelkkää Pepsi Maxia. Koska en ole nimimerkki Jouska, niin otin Spriteä. Aika Neuvostoliiton meininki jos ei saa sokeri-Pepsiä sillä erotuksella, että jopa Neukkulassa sai sitä. Ei sillä, oli reissulla muistumia markkinataloudestakin. Tilausaparaatti keräsi pisteet siinä vaiheessa, kun tilausta finalisoidessa se tarjosi vaihtoehdot, jotka olivat kutakuinkin "muuta järjestystä / hyväksy järjestys"... Niin, sanan order voi halutessaan kääntää järjestykseksi. Kallispalkkaiset ihmisammattilaiset asialla.
Ruoan odottaminen oli myös aika raskasta, toinen huti siitä. Normaalistihan sitä on tottunut siihen, että pikaruokapaikoissa menee hermo ihmisiin, kun ne tilaavat hitaasti ja ovat muutenkin enimmäkseen pihalla. Jussi voi avautua tästä lisää, aika herkässä sillä tämä aihe. Tässä paikassa näytti pikaruokakonossöörin silmissä siltä, että myös henkilökunta oli pihalla. Laskeva verensokeri ei siis auttanut, mutta viimein päästiin syömään.
Ja pettymään. Helkkaristi kanaa, muodossa joka jotenkin muistuttaa sitä, että paneroidaan kana Kellogg's Corn Flakeseilla ja pistetään paistumaan. En vain tajua lopputulosta, se on tylsä. Enkä ole tässä asiassa edes vaikea, pidän kanasta eri muodoissaan: kanana, nugetteina, siipinä, you name it. Mutta eteni lyötiin haaleaa kanaa ämpärillinen. Olen koronastanikin jo parantunut, että makuaistin pitäisi olla suhteellisen tikissä, mutta mautonta tylsää jöötiä. Nuorempi Koivisto oli samaa mieltä.
Turha reissu siis, olisi pitänyt uskoa kakskytjotainvuotiasta Jussia. Tän reissun jälkeen en ihmettele sitä, että useamman päivän ravintolan edessä yöpynyt ja jonottanut mies paljastui lihansyöntiä vastustavaksi hipiksi.