Top Gun: Maverick julkaistiin 36 vuotta alkuperäisen elokuvan jälkeen. Sen reseptiä ei juurikaan muutettu, korkeintaan päivitettiin. Top Gun: Maverick on elokuva joka potkii kasseille, hyvällä tavalla.
Big Mac-hampurilainen julkaistiin vuonna 1967 ja sen reseptiikan historiasta minulla ei ole tarkempaa tietoa, enkä sitä aio alkaa teille vässyköille selvittämään. Nyt sen reseptiä on kuitenkin muokattu, kertovat tietotoimistot läpi roskalehdistön. Kyse ei ole jatko-osasta, vaan korkeintaan rebootista. George Lucas pilasi Tähtien Sotansa lisäilemällä digitaalista moskaa jälkikäteen. Onko näin käynyt Big Macillekin?
Big Macin uusi sämpylä kiiltää vähän enemmän, kun taas Tom Cruisen trimmattu ylävartalo kiilsi enemmän alkuperäisessä elokuvassa vuonna 1986. Uudessa Big Macissa on myös mömmöä enemmän. Olen melko varma, että myös Tom Cruisessa on mömmöjä enemmän lähes 40 vuotta myöhemmin.
Sipuli on lisätty hampurilaiseen pihviä paistettaessa. On täysin tapauskohtaista missä vaiheessa kokin sylki lisätään hampurilaiseen. Sipulia leikattiin myös Top Gun: Maverickissä. Kaltaiseni machomieskin koki herkistymisen hetkiä uuden elokuvan parissa. Järjellä sitä ei voi selittää, kenties olen niin amerikkasoitunut vuosien varrella. Totta on, että haluaisin muuttaa kirjani Rovaniemeltä San Diegoon ja listautua itsekin hävittäjäpilotiksi. Top Gun-akatemia on "for the best of the best", joten paikka sopisi minulle. Wingmaninani (sano se nopeasti kymmenen kertaa) toimisi luonnollisesti tämän blogin toinen kirjoittaja Jussi "Goose" Koivisto.
Uusi Big Mac ei ole mielenkiintoinen tapaus, se on korkeintaan verrattavissa kokin krapulatilassa vahingossa lurauttamaan extralusikalliseen kastiketta. Onko sipulilla hifistelyllä väliä? Kenties joillekin, jotka harrastavat paskan puhumista. Kokonaisuutena Big Mac on nyt hieman pehmeämpi kokemus, soossi ja uudenlainen sämpylä tuovat kuohkeutta. On myös täysin selvää, että Tom Cruisekin on hieman pehmeämmässä kunnossa nykyään, kuin vuonna 1986. Silti ällistyttävää on, ettei mies tunnu vanhenevan juurikaan. Äijään on pumpattu samaa kamaa kuin mäkkärin purilaisiin. Kestävät vuosia syömäkelpoisina.
Kaipasiko kukaan tätä uudistusta Big Maciin? Tuskin. Suolaa, rasvaa ja muuta herkullista paskaa sotkettuna se on edelleen.
Kaipasiko kukaan uutta Top Gun elokuvaa? Totta Xenun helvetissä! Lajiamme on kuritettu viime vuodet oikein olan takaa. Maailmanlaajuinen pandemia, Donald Trump, sota Ukrainassa (ja lukemattomissa muissa vailla huomiota jääneissä lomakohteissa), Sami Hedberg ja Rennyn reality. Ei ole ollut helppoa. Homma on rullannut kuin Johnny Deppin avioliitto. Kurmuutuksen jälkeen kansa tarvitsee toivoa ja mikä sitä paremmin antaa kuin Amerikan puolustusvoimien osittain kustantama oikein kunnon kesä blockbuster-elokuva? Ei supersankareita, hävittäjiä saatana. Elokuva on ensiluokkainen viihdetuote suoraan suuresta ja mahtavasta Amerikan Yhdysvalloista. Jumalauta haluaisin uida kokiksessa, laittaa itselleni silarit ja rynniä alakouluun rynnäkkökiväärin kanssa. Yes sir, right away sir! Tämä on elokuva, jossa on sokeria, suolaa ja rasvaa. Kaikki tämä machoilu, visuaalinen tykitys, juustoinen rakkaustarina ja itseään kosketteleva nostalgia on rytmitetty ja kasattu täydellisesti. Toisin kuin Big Macini, joka oli heitetty pakkaukseensa puolihuolimattomasti.
Top Gun: Maverickia suosittelen vuolaasti. Uutta Big Macia minun ei tarvitse suositella, te hyvät lukijat, mussutatte sellaisia kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti