Jumaleisson, melkein koko kuukausi mennyt ilman artikkelia. Kesä kaiketi on ihmisen parasta aikaa, kun ei blogiinkaan pääse. Toivottavasti ette ole liikaa kärsineet. Nyt aattelin kirjoittaa, kun lämmöt hipoo kohta kolmeakymppiä, varmaan hulluna lukijoita :D
Nesteytys on helteellä tärkeää, joten monenlaista uutta hapokasta tuotetta tullut taas kaadettua kurkusta alas, olutpainotuksella näköjään. Tässä kootut selitykset, vinkit, kyselyt ja läpät. Mahdollisesti vittuilua, jos jotain tulee mieleen.
Liitelistä ostin Jaakon chiliolutta, kts. vasemmalle. Less said better, ei ainakaan mun suuhun maistunut chili yhtään. Voi jättää kauppaan, petyin karvaasti. Toinen puteli oikealta oli sen sijaan lakritsiolutta. Olikohan tanskalaista, mutta ainakin Tanskasta (ehkä) sain sitä tuliaisina. Ei maistunut tääkään mielestäni siltä, miltä piti, mutta hyvää olut oli. Osta, jos oot Kastrupissa. Tais olla samaa settiä kuin tää Simon laku. Hyvä bränti, eh nimittäin.
Viimeinen oikealla on litranen Heinäkenkä. Suositeltava tuliainen kelle tahansa, myös siideripirkoille. Eihän litrasessa olusessa mitään järkeä ole, ja hollantilaiset itse varsinkin katsoisivat sitä varmaan kummeksuen, mutta olen sen verran miehisyydestäni epävarma, että litran poika on aina hyvä.
Neljäs ja viimeinen on kuvan Pepsi, mallia Throwback. Ihan hyvää juomaahan se oli, mutta niinhän Pepsi on. Ja kola ylipäänsä, kunhan ei lähdetä hipsteröimään. En mitään outoa maistanut. Tässä on reaalista sokeria. En sitten tiedä, mitä se litku normaalisti sisältää. Onko palstalla jotain kemiikikkoa, joka voi selittää? Juotavaa kamaa, mutta taisi hinta olla sen verran reilu, että ei ole ihmeempää syytä juoda tätä.
Vittuilua ei tullut nyt valitettavasti. Ensi kerralla...
26.6.2013
4.6.2013
Vuonomaan poikain konjamiinia
Norja on maa, jota ainakin persut Suomessa kadehtivat. Ei kuuluu EU:hun ja muutenkin homma skulaa. Öljyn takia totta kai, mutta mitä sitä detskuihin tarttumaan. Joka tapauksessa, maa ei täysi onnela voi olla, sillä yksi Braastad-häiskä muutti sieltä Ranskaan joskus Ruotsi-Norjan aikoina. Vähän myöhemmin minut kutsuttiin juomaan miekkosen konjakkeja kansainvälisen ruokabloggarin ominaisuudessa. En ole kyllä konumiehiä. Yleensä juon sitä lähinnä, jos nimimerkki Velipoika ostaa jouluksi. Siksi mieluusti sivistin itseäni asiassa.
Alkuun sain jälleen kerran käteeni konjakkidrinkin, taisi olla konjakkitonic. Edelleen se tuntuu jotenkin väärältä käyttää konjakkia drinksuun. Kuin ajatus matkustamisesta Ranskaan. Ei edelleenkään tulisi mieleen tehdä itse sellaista, mutta kuulemma se on ihan ok, jos jotain nuorta tavaraa käyttää. Siis tuo drinkki.
Mutta ei ollut turha reissu, sillä maistellut juomat olivat makoisia ja opinkin pari asiaa: konjakkia voi nauttia kylmänä (1) ja pineau on se vasta hyvää on (2).
Ennen ensimmäistä ruokaa makuhermoja avattiin pakastinkylmällä liemellä. Luulin, että nestettä piti lämmitellä ja hönkiä mahdollisimman paljon, mutta kai sekin riippuu laadusta. Halvemman kaman voi heittää pakkaseen, vaikka kyllä fiinimpiäkin jäillä testattiin. Ilmeisesti moni asia on sallittua. Ehkä pitäisi testata konjakkikolakin. Saat Jussi sitä ens kerran, kun tuut käymään, jos Brassea on vielä kaapissa.
Niin ja tuo toinen oli pineau. En ennen ollut kuullutkaan, juntti kun olen. Eikä tätä kauheasti kai myydäkään. Rypälejämiä ja konjakkia, jota pidetään sitten tynnyrisiä jokunen vuosi. Tjsp. Tehtailijat ilmeisesti tenuttavat juoman enimmäkseen itse, minkä kyllä ymmärrän maistettuani. Liköörin vahvuista juomaa, en oikein tiedä, meneekö mihinkään juomaluokkaan. Suosittelen testaamaan, jos jossain tulee vastaan.
Erikoispisteet on muuten mainittava vielä illan kokille, joka teki pientäkivaa syötävää konun oheen. Ranskalainen kokki, joka CV:nsä mukaan oli eräällä rengasfirmalla töissä. Kaveri oli tulossa tekeen jotain herkkujäätelöitään, mutta tultuaan totesi, että ei jäätelö hotsita, vaan tekeekin jotain, mitä kaupasta löytää. Pakko arvostaa moista, vaikka ranskalainen olikin. Klaus K:n pakkasessa on luultavasti vieläkin vino pino syömätöntä jäätelöä. Kannattaa ehkä käydä kysyyn :D
Alkuun sain jälleen kerran käteeni konjakkidrinkin, taisi olla konjakkitonic. Edelleen se tuntuu jotenkin väärältä käyttää konjakkia drinksuun. Kuin ajatus matkustamisesta Ranskaan. Ei edelleenkään tulisi mieleen tehdä itse sellaista, mutta kuulemma se on ihan ok, jos jotain nuorta tavaraa käyttää. Siis tuo drinkki.
Mutta ei ollut turha reissu, sillä maistellut juomat olivat makoisia ja opinkin pari asiaa: konjakkia voi nauttia kylmänä (1) ja pineau on se vasta hyvää on (2).
Ennen ensimmäistä ruokaa makuhermoja avattiin pakastinkylmällä liemellä. Luulin, että nestettä piti lämmitellä ja hönkiä mahdollisimman paljon, mutta kai sekin riippuu laadusta. Halvemman kaman voi heittää pakkaseen, vaikka kyllä fiinimpiäkin jäillä testattiin. Ilmeisesti moni asia on sallittua. Ehkä pitäisi testata konjakkikolakin. Saat Jussi sitä ens kerran, kun tuut käymään, jos Brassea on vielä kaapissa.
Niin ja tuo toinen oli pineau. En ennen ollut kuullutkaan, juntti kun olen. Eikä tätä kauheasti kai myydäkään. Rypälejämiä ja konjakkia, jota pidetään sitten tynnyrisiä jokunen vuosi. Tjsp. Tehtailijat ilmeisesti tenuttavat juoman enimmäkseen itse, minkä kyllä ymmärrän maistettuani. Liköörin vahvuista juomaa, en oikein tiedä, meneekö mihinkään juomaluokkaan. Suosittelen testaamaan, jos jossain tulee vastaan.
Erikoispisteet on muuten mainittava vielä illan kokille, joka teki pientäkivaa syötävää konun oheen. Ranskalainen kokki, joka CV:nsä mukaan oli eräällä rengasfirmalla töissä. Kaveri oli tulossa tekeen jotain herkkujäätelöitään, mutta tultuaan totesi, että ei jäätelö hotsita, vaan tekeekin jotain, mitä kaupasta löytää. Pakko arvostaa moista, vaikka ranskalainen olikin. Klaus K:n pakkasessa on luultavasti vieläkin vino pino syömätöntä jäätelöä. Kannattaa ehkä käydä kysyyn :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)