31.8.2012

Juomankylmennystä tosimiehille

Pikainen vinkki kaikille karjuille ja karjunmielisille. Juoman kylmentäminen vedestä tehdyllä jäällä on sama kuin jarruttaisi punaisiin valoihin - mammanpoikien meininkiä. Tosimies paistaa jauhelihaa, jäädyttää sen ja tökkää jauhelihajäät jallukolaansa. Eritoten nimimerkeille Velipoika ja Jouska terveisiä, että tällaisella jäällä jopa lonkeron juominen käy miehekkäästi...

Ei mulla muuta.

30.8.2012

Eurokriisiä ratkomassa osa 2: Emme tule koskaan näkemään rahojamme

Jo reissuun lähtiessä päälimmäinen tarkoitus oli upottaa harvat etuhampaani Gyrokseen, paikalliseen liharuokaan. Yleensä gyros tarttuu mukaan kadun varteen upotetuista pienistä ravintoloista, mutta turistirysämme kylästä puuttuu autenttinen gyrosjointti. Arvelin bussimatkan lähellä sijoitsevaan Chaniaan (lausutaan Hania, paikallisittain kirjoitetaan Xania, get real motherfuckers!) ratkaisevan asian. Tavallaan niin tapahtuikin, löysin Mike's Gyros nimisen grillin pieneltä kujalta Chanian satamassa, mutta naistani miellyyttääkseni astelin kuitenkin geneeriseen ylihinnoiteltuun rantaravintolaan. Mukavampihan se yhdessä on syödä kuin erikseen. Siellä gyros tarjoiltiin lautaselta, eikä pitaleivässä suoraan käteen. Kampe oli kyllä hyvää, mutta ravintola paljasti taas yhden syyn eurokriisin purkautumiseen Jutan naamalle – näille jätkille ei kelpaa raha.

Aterioituamme pöytämme tyhjennettiin, sanoin miehelle haluavani maksaa. Saman sanoin 10 minuutin päästä ohi kävelevälle geelitukkaiselle miehelle, joka kuittasi asian sanomalla "yeees!" ja kävelemällä ulos kinuamaan uusia asiakkaita ravintolaan. Mitä saatanaa? Minulla on tässä rahat kädessä ja olen antamassa niitä yrityksellenne maksuna sapuskasta ja teitä ei kiinnosta? Get the fuck out! Alhainen kiinnostus ansaitsemista kohtaan on perimmäinen ongelma tälle kansalle. Eilen ostin pari kaljaa minimarketista, annoin kassan takana olleelle noin 10-vuotiaalle pojalle 2,2 euroa€ (tasaraha) ja hän alkoi antaa vastarahaa joka olisi ollut enemmän kuin olueni hinta! Jumalauta meinasin suuttua ja kysyä että tämänkö niistä eurobondeista saa? Luottamukseni Kreikan kykyyn maksaa velkojaan takaisin on alhaisimmalla mahdollisella tasolla. Ei tule onnistumaan.

Takaisin ravintolaan: Noin parikymmentä minuuttia odotimme jonkun asiakaspalvelijoista reagoivan tarpeeseeni antaa hänelle rahaa. Olin todella lähellä vain suksia pois raflasta maksamatta. Meiningin olisi ymmärtänyt paremmin jos paikka olisi ollut edes täynnä, terassi oli korkeintaan puolillaan. Käytännössä siis minulla, esimerkkivaltion kansalaisella on hankaluuksia maksaa itse itselleni velkaa takaisin tässä maassa. Miten se tulisi paikallisilta onnistumaan? Täällä on liian kuuma muutenkin minkäänlaiseen työntekoon.

Tsemppiä Jutta. Shit ain't easy.

30-luvun Suomi ja malli Kolander

En varmaankaan ole tätä kuvaa blogauttanut aiemmin? No olin tai en, nyt se taas tulee eikä haittaa, koska kolasta ei voi liikaa postailla.

Nimimerkki Velipojalla on kaikkea ja yks päivä sillä oli jääkaapissaan kolaa jossain erikoispaketissa. Putelit taisivat olla tavallista pienempiä ja käärepaperissa kerrottiin kolan suomettumisen historiaa.

Joskus taannoinhan kirjoittelin siitä, että on epätietoisuutta siitä, milloin kola Suomeen tuli. Moni sanoo, että yleisemmin ainetta sai olympialaisista lähtien '52, mikä edelleenkin kyllä kuulostaa surullisen myöhäiseltä ajalta, vaikka pienemmässä määrin totta kai varmasti jotain on saanut jo aiemmin. Stocka on tässä kääreessä ominut suomalaisen kolaneitsyyden viemisen itselleen. Niin kauan kuin emme aikaisemmasta tiedä, niin sanotaan, että se oli vaikka näin.

Jos ja kun saan joskus suunnittelemani aikakoneen valmiiksi, niin vuosi '36 olkoon Suomi-matkailun takaraja.

27.8.2012

Eurokriisiä ratkomassa osa 1: Saatanan hyvää pizzaa

Lähdin Kreikkaan tsekkaamaan miten Jutan allekirjoittamia lainarahoja käytetään. Ajattelin että pakettiloma Kreetalle antaa juuri sopivan kuvan maan taloudellisesta kurimuksesta. Tätä kirjoittaessa olen ollut täällä kaksi päivää ja komissaari Rehnin pelotteluista huolimatta en ole saanut turpaani. Paikalliset kyllä tietävät minun olevan Suomesta, tai sitten he eivät tiedä kuka on paitaani koristava Mika Häkkinen. Blogautukseni käsittelee tämän päivän ateriaani, vaikka söin eilenkin. Eilinen ateriani oli paska lautasellinen juustossa uinutta carbonara-wannabetä. Ei siitä sen enempää, helteessä en jaksa edes vittuilla. Ja miksi lyödä lyötyä?

Tänään kävimme paskaa pastaa tarjoillutta raflaa vastapäisessä tavernassa ja pakko myöntää että Vicenzos Cornaros niminen pulju palkitsi. Kotimaassa tilauksen ottaa vastaan opintojaan tarjoilemalla maksava vittuuntunut teini, tai lahjattomuuden yllättämä ravintola-alan ammattilainen paskaa syönyt virne kasvoillaan. Ymmärrän kyllä että hymy ei ole herkässä, jos kotona huutaa kuriton sikiö, mies on lähtenyt valmistuttuaan amiksen autopuolelta ja alaselän tribaalikin on vielä maksamatta. Täällä meitä palvelee mummo, jonka poika tai lapsenlapsi sitten tuo annokset pöytään mummon käskyttäessä. Suomesta tämänkaltainen toiminta on kitketty huolella, ehkä siksi emme ole niin syvällä eurokusessa. Meillä on vain Amarillon paskaa ja plussapisteitä. Kenties mummo oli vain fiksu tapa vedota viikingin tunteisiin, mutta maistoin pizzastani rakkauden. Toki herkkusienet olivat purkista kuten kotimaan kurdeillakin, mutta pizza menee silti listani kärkipäähän. Koko ei ollut yliampuva, täytteitä oli vähän jokaista, joka nosti kokonaisuuden tason huippuunsa. Saatoit haarukoida suupalan, jossa oli vain tuoretta tomaattia, seuraavaksi pekonia ja sipulia. Koko homma lasipullokokiksella 9,5€! Lasipullo on aina lasipullo, mutta se todella pääsee oikeuksiinsa vasta +35 asteen lämmössä viileyttä helmeillessään.

On se vain ihme jos tällaisella toiminnalla ei valtio nouse jaloilleen. Olin täysin tyytyväinen mummon pizzaan ja kolaan, mutta laskun mukana pöytään tuotiin vielä ilmainen pala kakkua. Hyvää kyllä, mutta halutti lähettää se takaisin ja todeta Adonikselle, ettei teillä hyvät ihmiset ole varaa heittää ilmaista kakkua kylläisille ihmisille! Säästäkää kakkunne, niin voitte joskus maksaa takaisin Jutalle.

Seuraavana yritän etsiä käsiini Gyrosta! Palataan.

26.8.2012

Kakkonen on kakkosesta

Lahden panimoveijarit alkoivat panna Erikoisolut III:tä vuonna 1935, eli kauan sitten aikana jolloin jopa seisovan pöydän aamiaisen ryöväämiseen erikoistuneet sakemannit elivät kurissa ja järjestyksessä. Myöhemmin oluen nimi vaihdettiin kansan suussa syntyneeseen Lahden Siniseen ja vieläkin sittemmin Hartwall osti oluen ja lopetti sen. Järkevänkuuloista.

No enivei, kuten olette huomanneet, Sininen teki comebackin tuossa joku aika sitten. Muistaakseni olen kolmosta juonut, mutta en blogauttanut. Nyt maistoin jotain mielenkiintoisempaa, kun ilmeisesti Pekka Haaviston aloittaman kakkoshuuman takia kakkosoluita on tuotu markkinoille eri panimoiden toimesta ja Sininen on yksi niistä. (Toimesta-rakenne ymmärtääkseni muuten on anglismi tai joku muu lainarakenne, hyvässä suomen kielessä sitä ei pitäisi käytettävän, kansalaistoim. huom...)

Hartwall on lähtenyt kakkosskabaan Sinisellään ja syynä arvatenkin on se, että Sininen on jo kertaalleen lopetettu heidän TOIMESTAAN, joten toinen lopettaminen ei varsinaisesti enää tunnu missään. En vastusta kakkosolutta, luultavasti en erottaisi peruskolmosta alkoholittomasta bissestä, mutta sen tiedän, jos juoma ei oikein maistu miltään. Tää on hapotettua vettä tää tavara. Sitä myydään jo vissynä, joten pitäydyn siinä.

23.8.2012

Pakko saada patukkaa - tuplana

Ex-kollegallani oli tai siis on mielenkiintoisia ruokataipumuksia. Ruoan suhteen hänellä saattoi yhtäkkiä iskeä johonkin asiaan himo viikoiksi, ja sitten syötiin kahmalokaupalla smoothieita, tacoja tai vaikka mustikoita. Himon kohde vaihteli aika laidasta laitaan, mutta aina himo oli voimallinen. Melko erikoista, sanoisin. Ja aika uniikkia, moisia ihmisiä en muita tunne, mutta toisaalta ehkä ihmiset pitävät luurankonsa kaapissaan.

Omat himoni ruoan suhteen onneksi ovat lievempiä, mutta ehkä me kaikki voimme joutua rajan yli milloin vain. Nyt on nääs ollut kyllä paha Twix-hinku jo jonkun aikaa. Se on hyvä patukka, mutta onhan se naurettavaa, että voisin syödä helposti monta päivässä. Jumaleisson suklaapatukkahimo, se on aika vaarallinen. Sorja ruuminrakeenteeni on muutenkin ollut vaaravyöhykkeessä ja nyt vielä tämä. Itsekurissa eläminen on todellakin perseestä, pitäisi antaa aisteilleen valta, mutta kun jossain asioissa hinta vaan on liian kova. Ehkä kokeilen, että miltä tuntuu, jos vetää vaikka kuusi Twixiä päivässä...

Eilenkin vetelin lounaan päälle patukan ja kauppareissulla ostin Twix-jäätelön, joka sekin on maukas. Sentään sain itseni pitäytymään ostamasta sikspäkkiä, mutta silti itseäkin nauratti se, että himo oikeasti koskee juuri Twixiä, olomuodosta viis, eikä muuta patukkaa. Onkohan tässä jo montakin askelta kohti rotkoa? Nytkin tekee mieli patukkaa. Kai kohta mullakin menee pari hugea kuussa mustikkaan tai teen makaronilaatikkoa keskellä yötä ihan vaan, koska sitä pitää saada.

Vähintään osasyy, jos ei syy kokonaisuudessaan, himooni lienee se, että kattelin vastikään Seinfeld-sarjasta jakson The Dealership. Tässä jaksossa George-tyypillä on vastoinkäymisiä Twixiin liittyen. Ehkä tuo Twix-hehkutus herätti minussa jotkut unohdetut tunteet ja avasi salaisimmat patoutumani...


21.8.2012

Joskus Ronniekin pudottaa pallon

Jos kaksinnainti eli niin sanottu mormonikikki olisi laillista, saattaisin harkita avioliittoa Ronald McDonaldin kanssa. Siihen on lähinnä kaksi syytä. Ensinnäkin se ärsyttäisi James "Jaymz" Hirvisaarta ja toisaalta Ronald tekee hyvää pöperöä... Mutta joskus Hänkin epäonnistuu, uskokaa tai älkää. Siis Ronnie.

Tein välilaskun Ruoholahden Mäkkäriin the other day. Ihan jostain puskista vedin sen normaalin kaksi-juustoa-ja-pieni-kola-annoksen sijaan neljä nugettia feastin soosilla ja mansikkapirtelön. Hyvä combo sekin, suosittelen, mutta mutta mutta.

Jo aikaisemmin muistan tähän ongelmaan törmänneeni. Nimittäin pirtelön juominen tuolla pillillä. Pirtelöpillin, sikäli kun tiedän, pitäisi olla normipilliä jytkympi jaymzmäistä sanaa käyttääkseni. Mäkkärissä joutuu kuitenkin käyttämään normipilliä. Eikä tuo tankeus ihan hevillä sen läpi tule. Tulee kyllä, mutta ei vaivattomasti, kuten sen pitäisi. Nyt joutuu jumaleisson imemään kuin Linda Lovelace konsanaan, että saa tavaraa suuhunsa.

Mutta kai se on tämä yksi virhe, joka tekee Ronaldista täydellisen, voiko olla? Silti tekisi mieli kuljettaa povarissa omaa pilliä... Olenko yksin ongelmani ja mielipiteeni kanssa vai kirjaanko ylös jälleen kerran kansan tunnot pilkuntarkasti?

20.8.2012

Sopiiko ananas pizzaan -äänestys on päättynyt (ajat sitten)

Kysyimme lukijoiltamme taannoin sopiiko ananas pizzaan? Kansa on puhunut ja pulinat pois. 76% lukijoistamme oli sitä mieltä että miksipä ei sopisi, 24% sisältäen kollega Koiviston vastusti ananaksen läsnäoloa lätyn täytteenä. Toisaalta Koivisto vastustaa kaikkea muuta paitsi isyysvapaita ja pekonia, joten hänen kantansa tähän Filippiinien suurimpaan vientivalttiin ei yllätä.

Kansa on siis puhunut ja täten ananas sopii pizzaan siinä missä James Hirvisaari kuuluu eduskuntaan. Lopputulos oli arvattavisssa, koska joka ikisen pizzerian listoilla on jokin variaatio vanhasta kunnon Hawaii-pizzasta, joka tosin joskus sotketaan Tropicana nimen alle. Kinkku ja ananas kulkevat käsi kädessä kuin neulojen jakaminen ja full blown aids.

Kiitos lukijoille tämänkin asian selventämisestä. Voitte vapaasti ehdottaa uusia äänestyksiä maailman arvoituksia ratkomaan.

17.8.2012

Päivän biisi: OH MY DAYUM - Songify the 5 Guys Review

Arvostan suuresti tämän miehen suhtautumista purilaiseen. You bite the french frie but it bites back! Tästä Daym Dropsin alkuperäiselle videokanavalle. Tässä linkki aterian alkuperäiseen arvosteluvideoon. Mies tietää paljonko kello on!

16.8.2012

Marziano miksi minut hylkäsit?

Olemme silloin tällöin avanneet blogimme historian kirjoja teille lukijoille ja te olette ottaneet sen vastaan kuin kuka tahansa kuolevainen kuullessaan messiaan viisasta puhetta. Blogimme alkulähteet voi jäljittää kesään 2008 ja kauniiseen Kokkolan kaupunkiin. Kummallakaan meistä ei ole varsinaisia siteitä alueelle, paitsi Koivistolla on jossain lähimetsissä anoppi. Mustaa vyöhykettä siis. Olimme molemmat aloittelemassa murskaavaan ylivoimaan yltynyttä työuraamme paikallisessa sanomalehdessä. Jupiterin kuut olivat oikeassa asennossa ja löysimme tiemme useita kertoja Pizzeria Marzianoon, jonka rasvakiekot ovat edelleen erittäin korkealla henkilökohtaisessa rankingissani. Itse palasin vielä toiseksikin kesäksi paikkakunnalle, mutta ilman kaljua, naisten naisten kenkiin pukeutuvaa ystävääni. Lähettelimme toisille kuvia herkuista ja lopulta päätimme perustaa blogin, lähinnä siksi että Koiviston vaimoa alkoi ahdistaa jatkuva kuvien lähettely. No homo.

Palasin legendan juurille pari viikkoa sitten, tavoitteenani maistaa jälleen Marzianon neljälihainen. Oli sunnuntaipäivä ja paikka oli kiinni. Ovessa luki että paikan pitäisi olla auki, mutta ilmeisesti Turkin käsipallomaajoukkueella oli matsi olympialaisissa ja pojat olivat iskeneet pirtin lukkoon. Aika paljon sattui syvälle sisimpään, peilistä katsoi Tommi Läntinen. Olin herännyt aamulla ajatukseen Marzianosta ja minut lyötiin alas kuin keskustalainen naispuheenjohtaja. Turhaan kiskoin ovenkahvaa Kaarlelankadulla. Eipä sillä, koko kaupunki oli kuin Rennyn leffan ensi-ilta, autio ja hiljainen.

Ehkä vielä joskus palaamme alkuvoiman lähteelle. Kaksi kaljua syömässä pizzaa, jonka jokaisella täytteellä on ollut isä ja äiti. Ehkä vielä joskus Jupiterin kuut kohdistuvat Kokkolaan. Koivisto on ainakin vielä naimisissa, joten kai se anoppikin siellä metsässä tuskaansa huutaa.

14.8.2012

Viisi lihaa, mutta missä tunne?

En ollut maanantaina töissä, mutta kävin silti lounaalla. Se tuntui jotenkin vääräuskoiselta. Ulkona lounaan syöminen arkena, se on työntekijän oikeus, hänen oljenkortensa pysyä selväjärkisenä. Itse kruisailin kauniissa kesäsäässä, mutta silti Kotipizzaan.

Aivan, Micu Tohmajärveltä arvasi oikein, olin Kotsarin viisilihaisen pizzan perässä. Lihamestarin erikoinen tai jotain sinnepäin. Näin jossain mainoksen ja kyllähän alkoi himottaa. Tuli mieleen Kokkola ja Marziano - paikka, josta minä ja Leinonen lähdimme tallaammaan ruusuista blogipolkuamme. Ruusussakin on piikkinsä, mistä Jussi sai vastikään muistutuksen ja voisi kirjoittaa aiheesta lisää, mutta joka tapauksessa siellä söimme vuosia sitten neljän lihan pizzaa ja oli hyvä.

Kotipizza pisti vielä yhden lihan verran paremmaksi. En muista, mitä täytteitä tässä on, eikä Rabbe selkeesti osaa tehdä verkkosivuja, niin en voinut sitä netistäkään tsekata. Viisi ingredienttiä joilla kaikilla oli vanhemmat, se riittää mulle. Läntätkää ne vehnäpullan päälle ja tuokaa tuotos lautaselle eteeni, kiitos.

No mitä jury sanoo? Kotipizza tekee ihan ok lättyjä enimmäkseen, mutta tästä puuttui yksi erikoistäyte. Tunne. Pojat Vaasassa ovat takoneet päitään yhteen ja päättäneet tehdä Pallolaajennus-miehiin vetoavan pizzan. Kyllä se vetoaakin, mutta pelkkä tavaran kasaaminen ei riitä, jos itse toimitus on mekaanista suorittamista. Se on kuin seksi oman siskon kanssa - not quite the same. Hyvä pizza on kuin seksi hyvän ystäväsi siskon kanssa: tiedät, että tämä on jollain tasolla väärin ja järkevää olisi oman terveydenkin kannalta valita jotain muuta, mutta antaa palaa silti ja salamit tuplana. Tässä ei ollut sitä fiilistä valitettavasti.

Olin siis pettynyt. Viisi lihaa ei jokaiselta onnistu ja amatöörien kannattaa pysytellä korkeintaan kolmessa.

8.8.2012

Palliksen kesäiset talvivinkit Tampereelle

Tänä kesänä en viettänyt lomaani Nykissä tai edes Lontoossa. Pistin nimittäin kovempaa pökköä pesään ja menin Tampereelle. Tampereella säätkin suosivat, vaikka aika soseinen kesä onkin ollut, joten olin kyllä positiivisella mielellä liikenteessä. Jouduinpa taas toteamaan, että Tampereella on melkein kaikkea, ei muuta puuttuvaa tule mieleen kuin työt. Hyvää safkaakin oli tarjolla. Tässä tämänkertaiset vinkit Tampereelle, Manse Top 3.

1) Taco House rautatieasemalla. Ristareita ei voine liikaa kehua, vaikka kovin yritän. Tuli jyrättyä näitä paritkin reissun aikana. Järkevä mies ottaa hotellin lähettyviltä, niin iltaista huikopalaa on kätsy hakea. Saamiemme tietojen mukaan lukijoistamme jäsen Jouskakin on käynyt toteamassa tavaran ihan käyväksi, eli ei se huonoa voi olla.

Tanskalainen "leipä". Aijjai.
2) Tivoli Finlaysonilla. Samainen Hervannan Jouska oli mukanamme käydessämme testaamassa ehkä Tampereen erikoisinta raflaa. Mies ei ollut koskaan testannut paikkaa, mikä meilläpäin lasketaan synniksi. Erikoiseksi paikan tekee se, että allekirjoittanut ei ainakaan ole muualla Suomessa tällaiseen tanskalaishenkiseen voikkaripaikkaan törmännyt ja jumalauta tanskalaisten voikkareita, niissä on tyyliä. Olin jo unohtanut, miten hyviä ne voivatkaan olla. Vedin jonkun pekonia sisältäneen annoksen ja aijjai. Jos harrastat Tamperetta etkä ole käynyt Tivolissa, pistähän se listalle. Ja kertokaa ihmeessä, jos vastaavaa löytyy Hellsingistä. Ja jos ei löydy, perustakaa ja pyytäkää mut paikalle.

3) Joku rafla Kehräsaaressa. En muista ravintolan nimeä, mutta sillä ei ole väliä. Se paikka Hookin vieressä, mikä nyt onkaan. Söin kanacaesarin, joka oli ihan ookoo, mutta miljööstä tässä pitää pisteet antaa. Kun kävelee lämpimänä iltana sillan yli Koskikeskuksen puolelta Kehräsaareen kapeaa tiilikäytävää sille pienelle sisäpihalle, niin on ulkoiset puitteet kyllä kunnossa. Rauhallista, tunnelmallista ja vanhoista tehdasmiljöistä pitävälle myös kaunista. Pakko arvostaa.

Huh, pitäis lähtä uudelle reissulle, pelkästään Tivolin leipää ajatellessani alkoi kuola valua... Simo Rantalaista soveltaen: "Katsokaa tätä kuvaa."

6.8.2012

PALLIKSEN FESTARIKESÄ: Ei meille portit aukene, ei...

Hemmetti soikoon, kun ei ehdi kirjoitella. Olis Mäkki-asiaa, Tampere-hehkutusta ja muuta, mutta ei ehdi. Töistä päästyään ei ehdi tehdä muuta kuin yrittää estää vauvaa tappamasta itseään - kansan syvien rivien viihdytys ihan paitsiossa, anteeksi. Tosin on paitsiossa itse bloggarikin.

Jumaleisson ennakkoantisipaationi siitä, että hipsterit on muiden ärsyttävien piirteidensä ohella myös huumorintajuttomia, niin se toteutui. Ei menny kansalaisjournalistin akkreditointipyyntö Flow-festareille läpi. No ei hätää, asiassa on ehdottomasti positiiviset puolensa: nyt ei tarvitse mennä Flow'hon. Se ainoa tuntemani artistikin perui tulonsa. Nyt pitää sit vaan haukkua Flow käymättä siellä - enköhän selviä.

En vaan tajua, että miten näin mukavaa ja asiantuntevaa kirjoittajaa ei paikalle haluttu. Jotenkin epäilen, että se johtuu Leinosesta ja hänen alatyylisestä kirjoittelustaan. Jussi hei, sun syy! Mut jään siis viikonloppuna kotiin ja syön vaikka uunimakkaraa.