Toisin kuin joku vääräleuka voisi sanoa, en syönyt juustoa ekaksi ateriakseni Nykissä. Eka ateriani oli QP. Sattui niin hyvin, että hotellimme vieressä oli Mäkkäri, niin pitihän sitä heti hyödyntää. Meni ehdaksi baarisyömiseksi, sillä aikaero huomioonottaen mentiin jo jossain aamuviiden tietämillä. Kiitos vaan kaikille terroristeille, joiden lerppakulliuden takia Yhdysvaltoihin maahantulo on nykyään niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hidasta.
Mutta takaisin Ronaldiin. Se oli varmaan toinen ilta, kun söin sadannen juustoni. Heti huomasinkin, miten asiat ovat erilaisia eri paikoissa. Jenkkijuustojen paperi oli nimittäin eri väristä kuin Suomessa. Ei sitä turhaan sanota, että matkustaessa näkee kaikenmoista...
Nyt siis loppui juustojen laskeminen. Jotain 10 kuukautta ja sata purilaista. Vihdoinkin voin rauhassa harrastaa pahettani ja "unohtaa" koskaan edes syöneeni yhtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti